Finlex - Etusivulle
Ennakkopäätökset

21.11.1985

Ennakkopäätökset

Korkeimman oikeuden verkkosivuilla ja vuosikirjassa julkaistut ratkaisut kokoteksteinä v. 1980 alkaen. Vuosilta 1926-1979 näkyvissä on ainoastaan otsikko tai hakemistoteksti.

KKO:1985-II-182

Asiasanat
Kuoleman tai ruumiinvamman tuottamus
Tapausvuosi
1985
Antopäivä
Diaarinumero
R 85/337
Taltio
3094
Esittelypäivä

A oli luovuttanut veneensä alkoholin vaikutuksen alaisen B:n ohjattavaksi. B oli ohjannut veneen siltapenkereeseen ja hukkunut. A:n, joka tuomittiin rangaistukseen kulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle, ei kuitenkaan voitu katsoa vallinneissa olosuhteissa huolimattomuudella tai varomattomuudella aiheuttaneen B:n kuolemaa.

I-jaosto

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Syyte Jyväskylän kihlakunnanoikeudessa

Virallinen syyttäjä on lausunut, että A oli 6.8.1983 Petäjävedellä luovuttanut kuljettamansa moottoriveneen B:n ohjattavaksi, vaikka B oli ilmeisesti ollut sellaisessa tilassa, että hän syyllistyi vesiliikennejuopumukseen. B:n kuljettaessa venettä vahvassa juopumistilassa, jolloin hänen veren alkoholipitoisuus oli ollut 2,69 promillea, tämä oli laiminlyönyt noudattaa tarpeellista varovaisuutta ohjatessaan venettä Autiosalmen sillan alitse seurauksin, että vene oli törmännyt siltapenkereeseen ja kaatunut, jolloin B ja A olivat suistuneet veteen ja B hukkunut. Tämän vuoksi syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen paitsi muusta kulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle ja kuolemantuottamuksesta sekä A:n velvoittamista korvaamaan valtiolle B:n oikeuslääketieteellisestä ruumiinavauksesta aiheutuneet kulut 894 markkaa 82 penniä.

Kihlakunnanoikeuden päätös 7.11.1983

Kuultuaan asianomistajana B:n puolisoa sekä A:ta syytteestä kihlakunnanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A oli 6.8.1983 Petäjävedellä Karikon selällä luovuttanut omistamansa 10 hevosvoiman moottorilla varustetun moottoriveneen B:n kuljetettavaksi, vaikka B oli ilmeisesti ollut sellaisessa tilassa, että hän syyllistyi vesiliikennejuopumukseen. Kihlakunnanoikeus on katsonut kuitenkin jääneen näyttämättä, että A luovuttaessaan edellä selostetuin tavoin veneensä B:n kuljetettavaksi, jollin B:n ohjaama vene oli törmännyt erään sillan penkereeseen ja kaatunut ja B oli hukkunut, olisi syyllistynyt rangaistavaan kuolemantuottamukseen. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus hyläten syytteen ja vaatimukset enemmälti on tuominnut A:n rikoslain 23 luvun 7 §:n nojalla kulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle 20:een 44 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 880 markkaa. A on lisäksi velvoitettu korvaamaan valtiolle todistelukustannukset 274 markkaa.

Vaasan hovioikeuden päätös 5.3.1985

Hovioikeus, jossa syyttäjä toistaen A:han kohdistamansa syytteen ja A vaatien syytteen hylkäämistä hakivat muutosta, on lausunut, että A oli luovuttanut omistamansa noin 4 metriä pitkän veneen, joka oli varustettu 10 hevosvoiman ulkolaitamoottorilla, B:n kuljetettavaksi, vaikka B oli A:n tieten ollut siinä määrin alkoholin vaikutuksen alaisena, että hän ilmeisesti syyllistyisi vesiliikennejuopumukseen. B:n kuljettaessaan venettä Autionsalmen sillan alitse vene oli kihlakunnanoikeuden päätöksessä kuvatulla tavalla törmännyt rantapenkereeseen, jolloin B oli joutunut veden varaan ja hukkunut. Koska B paikkakuntalaisena oli tuntenut Autionsalmen sillan ja kuljettanut venettä alkoholia nauttineena niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli kuljettamisen jälkeen ollut 2,69 promillea, hänen oli katsottava omalla varomattomuudellaan ja huolimattomuudellaan aiheuttaneen kuolemansa, eikä tätä siten ollut luettava A:n syyksi kuolemantuottamuksena. Sen vuoksi hovioikeus on jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen tältä osin pysyväksi.

VAATIMUKSET, VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN JA VÄLITOIMI

Virallinen syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen syytteen mukaisesti myös kuolemantuottamuksesta. Korkein oikeus on myöntänyt valitusluvan 13.6.1985. A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Jutussa on selvitetty, että A:n omistaman veneen törmätessä sillan kulmaan sitä on ohjannut B. B:n ryhtyessä veneen kuljettajaksi on vain A:n kertomus. Sen mukaan B itse on asettunut ohjaajan paikalle ja A:n sanottua haluavansa ohjata omaa venettään B on torjunut tämän ilmoittaen hallitsevansa ohjaamisen. B on tilanteessa ollut alkoholin vaikutuksen alainen, mutta hänen on kerrottu kestäneen hyvin alkoholia.

Kysymys ei siten ole ollut A:n aloitteesta tapahtuneesta B:n ryhtymisestä veneen kuljettajaksi eikä A:lta huolimatta B:n alkoholin nauttimisesta ole asianomaisten henkilökohtaisen suhteen ja aseman perusteella voitu edellyttää ehdottoman kielteistä asennoitumista ja sen mukaisia toimenpiteitä B:n ryhdyttyä kuljettamaan venettä. B:n poistaminen vastoin tahtoaan kuljettajan paikalta veneen ollessa liikkeellä järvellä olisi myös ollut ilmeisen vaarallista. Näissä olosuhteissa A:n ei voida katsoa huolimattomuudellaan tai varomattomuudellaan aiheuttaneen B:n kuolemaa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Heinonen, Mörä, Lindholm ja Ketola

Sivun alkuun