21.11.1985

Maanmittaustoimitus

Sitten kun Kuusamon yhteismetsän Ym I osakaskunta oli päättänyt lunastaa muihin kyliin kuin Kirkonkylään kuuluvien alle kahden hehtaarin tilojen yhteismetsäosuudet ja metsähallitus oli antanut luvan lunastamiseen, toimitus oli Kuusamon maanmittauspiirin maanmittaustoimiston antaman määräyksen jälkeen aloitettu 15.9.1981. Päätettyään tiloittain lunastamisen edellytyksistä toimitusmiehet olivat määrittäneet yhteismetsän arvon ja päättäneet lunastushinnoista. Yhteismetsän osakaskunnan omaisuuden käyväksi kokonaisarvoksi oli toimituksessa laskettu 228.917.359 markkaa eli 262,64 markkaa 0,0001 manttaalilta. Osakastiloilla yhteismetsän alueella olevan kokonaisarvoon sisältyvän metsästysoikeuden arvo oli määritelty tuottoarvon perusteella siten, että tuotoksi oli arvioitu 1,50 markkaa hehtaaria ja vuotta kohden ja se oli pääomitettu noin 4,5 prosentin korkokantaa vastaavan tuottoarvokertoimen mukaan, joilloin oli päädytty 3.000.000 markan arvoon.

Edellä mainituilla perusteilla toimitusmiehet olivat 13.5.1982 lopettamassaan toimituksessa määränneet A:n ja kahden muun henkilön yhdessä omistaman Poussun kylässä sijaitsevan 1,0700 hehtaarin suuruisen ja 0,0006 manttaalin Harjulan tilan RN:o 26:1 osuuden lunastushinnaksi 1.575,83 markkaa sekä Tammelan kylässä sijaitsevan B: ja C:n yhdessä omistaman 0,2650 hehtaarin suuruisen ja 0,0001 manttaalin Toukolan tilan RN:o 15:2 ja D:n omistaman 0,2500 hehtaarin suuruisen ja 0,0001 manttaalin Erkon tilan RN:o 15:3 osuuden lunastushinnaksi kummankin erikseen 262,64 markkaa sekä suoritettavaksi maksamatta oleville pääomille korkoa 6 prosenttia 13.5.1982 lukien.

Tyytymättöminä toimitukseen A, B ja C sekä D olivat valittaneet Pohjois-Suomen maaoikeuteen. Valituksissaan he olivat muun muassa kertoneet, että he olivat kukin hankkineet puheena olevat tilansa yksinomaan virkistyskäyttöön ja erityisesti saadakseen yhteismetsäosuuden tuoman edun metsästää noin 80.000 hehtaarin laajuisella yhteismetsäalueella osakasoikeuksin eli maksamalla 15 markan suuruisen vuosimaksun. Yhteismetsäosuuden lunastamisen jälkeen metsästysoikeuden hinta tuli oleman 60 markkaa vuorokaudessa yhdellä palstalla. Sanotun edun menetyksen johdosta myös heidän tilojensa arvo laski olennaisesti. Valittajat olivat vaatineet lunastushinnan korottamista. A 6.300 markaksi, B ja C 55.000 markaksi sekä D 60.000 markaksi.

Pohjois-Suomen maaoikeuden päätös 14.4.1983

Kuultuaan myös yhteismetsän osakaskuntaa ja toimitusinsinööriä maaoikeus on jättänyt asian toimitusmiesten päätöksen varaan.

A, B ja C sekä D valittivat maaoikeuden päätöksestä. Valituksen johdosta yhteismetsän osakaskunta antoi selityksen ja toimitusinsinööri sekä maanmittaushallitus lausunnon. Maanmittaushallituksen lausunnon johdosta A erikseen ja D sekä B ja C yhteisesti ynnä yhteismetsän osakaskunta antoivat selitykset.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Yhteismetsäosuuksien lunastamisesta 11.6.1971 annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan osuudesta maksetaan lunastettaessa käypä hinta. Tämän hinnan määräämistä varten on lunastamisen toimeenpanemiseksi suoritettavassa maanmittaustoimituksessa lain täytäntöönpanosta 11.6.1971 annetun asetuksen 3 §:n mukaan arvioitava, paitsi yhteismetsän tilusten ja puuston, myös sen muiden etuuksien käypä arvo.

Yhteismetsän osakkaalla on osuutensa mukaan määräytyvä metsästysoikeus yhteismetsän alueella. Yhteismetsän tarkoitus huomioon ottaen on tämän metsästysoikeuden arvo osuuden metsätaloudelliseen arvoon verrattuna vähäinen. Metsästysoikeuden arvoa määrättäessä ei voida ottaa huomioon sitä, miten tehokkaasti kukin osakas käyttää tuota oikeuttaan. Kun tilaa ja sen osuutta yhteismetsään ei voida luovuttaa toisistaan erillään, ei ole käytettävissä kauppahintatietoja yhteismetsäosuuksien enempää kuin niihin liittyvien metsästysoikeuksienkaan luovutuksista. Korkein oikeus katsoo, että valituksenalasessa toimituksessa käytetyllä tavalla sovellettu tuottoarvomenetelmä Kuusamon olosuhteissa johtaa metsästysoikeuden osalta yhteismetsäosuuksien lunastamisesta annetuissa laissa ja asetuksessa tarkoitettuun käypään arvoon.

Näillä perusteilla Korkein oikeus harkitsee oikeaksi jättää maaoikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi. Asian laadun vuoksi Kuusamon yhteismetsän osakaskunnan on pidettävä sillä selitysten antamisesta olleet kulut vahinkonaan.