KKO:1985-II-141
- Asiasanat
- Avioliittolaki - Omaisuuden ositus
- Tapausvuosi
- 1985
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S85/324
- Taltio
- 2474
- Esittelypäivä
Puolisot olivat asumuserotuomion julistamispäivänä tuon päätöksen julistamisen jälkeen tehneet sopimuksen omaisuutensa osituksesta ja menetelleet sopimuksen mukaisesti. Sopimuksella he olivat tähdänneet varallisuussuhteidensa lopulliseen selvittelyyn. Asumuserotuomio sai lainvoiman. Näissä olosuhteissa sopimusta pidettiin lopullisena osituksena.
I-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Helvi ja Heino P oli tuomittu asumuseroon 24.9.1976. Samana päivänä tuomion julistamisen jälkeen asianosaiset olivat tehneet ositussopimuksen, jonka mukaan Helvi P sai osuutenaan henkilökohtaisen irtaimistonsa ja 20.000 markkaa, minkä määrän hän kuittasi vastaanottaneensa. Heino P sai kaiken muun pesään kuuluvan omaisuuden sitä vastaan, että hän otti yksin vastaukseen puolisoiden ennen 15.8.1976 syntyneistä veloista. Vielä asianosaiset sopivat, ettei heillä tämän jälkeen ollut mitään oikeuksia omaisuuteen, jonka toinen heistä sopimuksen perusteella sai tai myöhemmin hankki. Asumuserotuomioon, joka myöhemmin raukesi puolisoiden muutettua yhteen asumaan, ei haettu muutosta.
Hakemus ja vastaus Vetelin kihlakunnanoikeudessa
Helvi P on lausunut, että mainittu kihlakunnanoikeus oli 20.12.1983 julistamallaan lainvoiman saaneella päätöksellä tuominnut asianosaiset avioeroon. Koska he eivät olleet päässeet sopimukseen omaisuutensa osituksesta, Helvi P on vaatinut, että asianajaja Osmo Nikula suostumuksensa mukaisesti määrätään pesänjakajana toimittamaan ositus puolisoiden pesässä.
Heino P on vastustanut pesänjakajan määräämistä. Koska puolisoiden omaisuus oli mainitulla sopimuksella jo ositettu, pesänjakajan määrääminen oli tarpeetonta.
Kihlakunnanoikeuden päätös 20.3.1984
Kihlakunnanoikeus on esitetyn selvityksen perusteella perintökaaren 23 luvun 4 §:n ja avioliittolain 98 §:n nojalla määrännyt asianajaja Osmo Nikulan pesänjakajana toimittamaan osituksen Helvi ja Heino P:n kesken.
Vaasan hovioikeuden ratkaisu 17.1.1985
Heino P:n haettua muutosta hovioikeuden on todennut, että Helvi ja Heino P oli tuomittu asumuseroon Vetelin kihlakunnanoikeuden 24.9.1976 julistamalla lainvoiman saaneella päätöksellä. Tämän päätöksen perusteella he olivat samana päivänä allekirjoittamassaan, kahden henkilön oikeaksi todistamassa asiakirjassa, jolla oli otsikoitu ositussopimukseksi, sopineet omaisuutensa osituksesta. Tällä sopimuksella he olivat tähdänneet varallisuussuhteidensa lopulliseen selvittelyyn. Niinpä Helvi P oli kuitannut vastaanottaneensa rahassa saamansa osuuden 20.000 markkaa. Sopimuksenteon oli katsottava rakentuneen edellytykselle, ettei asumuserotuomioon haettu muutosta, vaan että se jäi sellaisenaan voimaan, kuten oli tapahtunutkin. Näissä olosuhteissa Helvi ja Heino P:n 24.9.1976 tekemää sopimusta oli, huomioon ottaen avioliittolain 85 ja 98 §:n sekä perintökaaren 23 luvun 3 ja 9 §:n säännökset, pidettävä heidän omaisuutensa lopullisena osituksena, vaikkakaan asumuserotuomio ei ollut ollut lainvoimainen vielä sopimuksentekohetkellä. Sopimuksesta oli seurannut, ettei Helvi ja Heino P:llä avioliittolain 107a §:n mukaan ollut avio-oikeutta toistensa sellaiseen omaisuuteen, joka oli saatu osituksessa tai asumuserotuomion jälkeen, mikä oli asianlaita siitä huolimatta, että asumuserotuomio oli myöhemmin rauennut heidän palattuaan yhteiselämään. Ei ollut edes väitetty, että Helvi ja Heino P olisivat jättäneet osituksen ulkopuolelle omaisuutta tai että he olisivat osituksen jälkeen määränneet muulla tavalla omaisuudestaan.
Tämän vuoksi hovioikeus on hylännyt pesänjakajan määräämistä koskevan hakemuksen.
VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN, VAATIMUKSET JA VÄLITOIMI
Valituslupa on myönnetty 8.5.1985. Helvi P on vaatinut hovioikeuden ratkaisun kumoamista lausuen, ettei mainittu sopimus voinut olla lopullinen ositus, koska sitä ei ollut vahvistettu asumuserotuomion saatua lainvoiman. Lisäksi mainittu sopimus oli kohtuuton. Heino P on antanut häneltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut vastauskulujensa korvaamista.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Hovioikeuden ratkaisua ei muuteta.
Helvi P velvoitetaan korvaamaan Heino P:n vastauskulut 1.000 markalla.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Heinonen, Hämäläinen, Nikkarinen, Mörä ja Lindholm