23.9.1985

Kankaanpään kihlakunnanoikeuden päätös 31.3.1981

Kihlakunnanoikeus on virallisen syyttäjän ja asianomistajan Turun lääninveroviraston syytteestä lausunut selvitetyksi, että Kalle K oli vuosina 1974 - 1978 Kankaanpäässä Varustinkolmio Oy:n toimitusjohtajana tekemällä lääninhallitukselle ja verotoimistolle ilmoituksen siitä, ettei Varustinkolmio Oy jatkanut liiketoimintaansa 16.11.1972 jälkeen, vilpillisesti pidättänyt veroa valtiolta 118.796,80 markkaa, kunnalta 43.530,12 markkaa ja seurakunnalta 4.157,21 markkaa. K oli merkinnyt Varustinkolmio Oy:n taseeseen 31.12.1972 vaihto-omaisuuden arvoksi vain 8.431,82 markkaa. Lopettamisilmoituksesta ja mainitussa taseessa ilmenevästä vaihto-omaisuuden vähäisestä arvosta huolimatta Varustinkolmio Oy oli jatkanut liiketoimintaansa ja myynyt Tampereelta olevalle Syngro Oy:lle, jonka pääosakas K oli, tavaroita Syngro Oy:n kirjanpidon mukaan vuonna 1973 92.280,70 markan, vuonna 1974 85.688,20 markan, vuonna 1975 41.942,57 markan, vuonna 1976 13.185,55 markan ja vuonna 1977 62.863,00 markan arvosta. K oli laiminlyönyt Varustinkolmio Oy:n veroilmoituksen antamisen vuosina 1974 - 1978 ja valtiolta, kunnalta sekä seurakunnalta oli siten jäänyt saamatta veroa vuosilta 1973 - 1977 yhteensä 166.438,13 markkaa. Kihlakunnanoikeus on katsonut K:n teon saman rikoksen jatkamiseksi ja, ottaen huomioon vilpillisesti pidätetyn veron määrän suuruuden sekä tekoon johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, törkeäksi. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on rikoslain 38 luvun 11 §:n 2 momentin ja 7 luvun 2 §:n nojalla tuominnut K:n jatketusta törkeästä veropetoksesta 8 kuukaudeksi vankeuteen. Rangaistus on määrätty ehdolliseksi 1.1.1983 päättyvin koetusajoin. K on velvoitettu suorittamaan vahingonkorvausta Turun lääninverovirastolle seuraavat veromäärät:

eli yhteensä 166.483,13 markkaa 5 prosentin korkoineen 22.9.1980 lukien. Vahingonkorvauksesta sai kuitenkin vähentää, mitä siitä maksulippujen nojalla oli suoritettu tai vastaisuudessa suoritetaan. Lisäksi K velvoitettiin korvaamaan lääninverovirastolle oikeudenkäyntikulut 150 markalla.

Turun hovioikeus, jonka tutkittavaksi K oli saattanut jutun, on toimitettuaan siinä suullisen käsittelyn päätöksessään 22.11.1982 lausunut, että K oli toimiessaan Varustinkolmio Oy:n toimitusjohtajana ilmoittanut Kankaanpään verotoimistolle 26.11.1974 sekä Turun ja Porin lääninhallitukselle 28.11.1974 Varustinkolmio Oy:n lopettaneen toimintansa 16.11.1972 lukien. Varustinkolmio Oy oli kuitenkin verovuosina 1973 - 1977 aikana luovuttanut osaksi käteiskauppana ja osaksi tilivelkamyyntinä vaihto-omaisuuttaan ja käyttöomaisuuttaan kihlakunnanoikeuden luettelemat määrät Syngro Oy:lle, jonka puhevaltaa K myös oli yksin käyttänyt. K oli laiminlyönyt pitää Varustinkolmio Oy:n kerrotusta liiketoiminnasta kirjanpitoa sekä jättänyt antamatta yhtiön veroilmoituksen mainituilta verovuosilta. K oli kerrotulla menettelyllään antamalla virheellisen Varustinkolmio Oy:n toiminnan lopettamisilmoituksen ja sen jälkeen salaamalla veron määräämiseen vaikuttavia seikkoja tahallaan pidättänyt valtiolta, kunnalta ja seurakunnalta veroja ja maksuja kihlakunnanoikeuden hänen korvattavakseen tuomitsemat määrät. Hovioikeus on katsonut, että verovuosina 1973 - 1975 ja 1977 veron määrä, josta rikoksella oli ollut tarkoitus vapautua, on ollut suuri ja K:n rikoksia noilta verovuosilta ja verovuodelta 1976 on, huomioonottaen rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, pidettävä törkeinä. Sen vuoksi hovioikeus on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.

Perustelut

Varustinkolmio Oy on antanut tuloverotusta varten viimeisen veroilmoituksen vuodelta 1972, minkä jälkeen yhtiön verotettavan toiminnan on selitetty päättyneen. Jutussa on kuitenkin selvitetty, että Varustinkolmio Oy:llä on ollut liiketoimintaa myös vuosina 1973 - 1977, jolloin yhtiö on myynyt tavaraa yhteensä ainakin 295.960 markan arvosta. Laskettaessa yhtiön verotettavaa tuloa tästä myynnistä on vähennettävä

- yhtiön esittämät hyvityslaskut yhteensä 118.630 markkaa,

- tulonhankkimis- tai säilyttämiskulut, joiden määräksi verotarkastuksessa on arvoitu yhteensä 22.735 markkaa, sekä

- yhtiön varaston arvo vuoden 1972 päättyessä, jonka suuruudeksi verotarkastuksessa on laskettu 33.431 markkaa.

Koska pidätetyn veron määrä Korkeimman hallinto-oikeuden 24.5.1985 antaman päätöksen perusteella ei ole vielä laskettu, joudutaan se arvioimaan edellä esitettyjen lukujen perusteella. Pidätetyn veron määrä on ollut

- vuodelta 1973 ainakin 5.000 markkaa,

- vuodelta 1974 ainakin 24.000 markkaa,

- vuodelta 1975 ainakin 20.000 markkaa,

- vuodelta 1976 ainakin 3.000 markkaa ja

- vuodelta 1977 ainakin 12.000 markkaa.

Varustinkolmio Oy:n veroilmoituksen antamisesta vuosilta 1973 - 1977 vastuussa ollut K ei ole tehnyt näiltä vuosilta yhtiön tuloista veroilmoitusta. K on kuitenkin Kankaanpään verotoimistoon 28.11.1974 saapuneessa kirjeessään palauttaessaan yhtiön vuoden 1973 verolipun ilmoittanut yhtiön toiminnan loppuneen 16.11.1972. Ilmoitus K:n tieten ollut virheellinen, koska jo ennen sen antamista vuosien 1973 ja 1974 aikana Varustinkolmio Oy:llä oli ollut liiketoimintaa ja siihen liittyvää myyntituloa. Lisäksi K:n on täytynyt käsittää, että tällainen ilmoitus johtaa verottajan siihen käsitykseen, ettei yhtiöllä ole verotettavaa tuloa myöskään seuraavina vuosina, ellei hän antamalla veroilmoituksen oikaise tätä käsitystä.

Siten K on verovuodelta 1973 antanut 28.11.1974 veroviranomaiselle veron määräämiseen vaikuttaneen väärän tiedon. Jättämällä verovuosilta 1974 - 1977 ennen verotuksen toimittamista antamatta oikean tiedon Varustinkolmio Oy:n tuloista K on rikoslain 38 luvun 11 §:n 1 momentissa tarkoitetulla muulla vilpillä pidättänyt veroa. Rikos on näiden vuosien osalta täyttynyt verovuotta seuranneen vuoden marraskuun 1 päivänä.

K:n rikosta ei pidätetyn veron määrän eikä rikoksen tekotilanteen kokonaisarvioinnin perusteella ole pidettävä törkeänä. Toisiinsa liittyvinä K:n syyksi luetut teot muodostavat rikoslain 7 luvun 2 §:ssä tarkoitetun jatketun rikoksen.

Rikokseen syyllisenä K on velvollinen vahingonkorvauksena suorittamaan Turun lääninverovirastolle pidättämänsä veron määrän.

Lainkohdat

Rikoslaki 38 luku 11 § 1 mom. ja 7 luku 2 §

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että K tuomitaan jatketusta veropetoksesta kahdeksi kuukaudeksi vankeuteen. Vankeusrangaistus on ehdollinen. Kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamisesta alkanut koetusaika on päättynyt 1.1.1983. K:n on suoritettava vahingonkorvausta Turun lääninverovirastolle 64.000 markkaa 5 prosentin korkoineen 22.9.1980 lukien. Tuomitusta vahingonkorvauksesta, jonka perimisestä Turun lääninverovirasto huolehtii, saadaan vähentää, mitä siitä Varustinkolmio Oy:ltä saadaan hallinnollista tietä perityksi. Kihlakunnanoikeuden määräämä 150 markan oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus jää voimaan. Lääninveroviraston vaatimus saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan Korkeimmassa oikeudessa hylätään jutun lopputuloksen vuoksi. Korkeimman oikeuden 16.6.1983 määräämä väliaikainen täytäntöönpanokielto raukeaa.