KKO:1985-II-111
- Asiasanat
- Maksuton oikeudenkäynti
- Tapausvuosi
- 1985
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R85/100
- Taltio
- 1748
- Esittelypäivä
Maksuttoman oikeudenkäynnin saanut ulkomaalainen syytetty oli itse laatinut vieraskielisen kirjelmän, joka hänen vaatimuksestaan oli liitetty hovioikeudelle toimitettavaan valituskirjelmään. Kun kirjelmä ei ilmeisesti ollut hänen etunsa valvomisen kannalta tarpeeton, tuon kirjelmän suomeksi kääntämisestä aiheutunutta palkkiota pidettiin maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 1 momentissa tarkoitettuna tarpeellisena kulueränä, josta avustajalla oli oikeus saada korvaus valtion varoista.
I-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kirkkonummen kihlakunnanoikeus on 4.5.1984 julistamallaan päätöksellä, myönnettyään kihlakunnanoikeudessa syytettynä olleelle Puolan kansalaiselle, automekaanikko Waldemar J:lle maksuttoman oikeudenkäynnin ja määrättyään asianajaja Hans Mannstenin hänen avustajakseen sekä tuomitessaan J:n rangaistukseen törkeästä varkaudesta ynnä muusta, määrännyt valtion varoista maksettavaksi Mannstenille, paitsi palkkiota hänen avustajantehtävästään, myös kulujen korvausta, mihin sisältyi osuus muun muassa J:n tulkkina toimineen henkilön palkkiosta.
Hovioikeudessa, jossa J on hakenut muutosta ja jossa Mannsten on edelleenkin avustanut häntä, Mannsten on lausunut, että J oli myöhäisessä vaiheessa itse laatinut hovioikeuteen jätettäväksi puolankielisen kirjelmän, jonka Mannsten oli joutunut käännättämään suomeksi. Käännöksen hän oli saanut vasta niin myöhään, että hän oli joutunut itse viemään muutoksenhakukirjelmän liitteineen Raaseporin tuomiokunnan kansliaan Tammisaareen. Mannsten on vaatinut, että hänelle määrättäisiin maksettavaksi valtion varoista, paitsi palkkiota tehtävästään hovioikeudessa, myös korvausta kuluistaan eli omaa autoa käyttäen suoritetuista edestakaisesta markasta Helsingistä Keravalle neuvottelua varten J:n kanssa nuorisovankilassa 76 markkaa 30 penniä, edestakaisesta matkasta Helsingistä Kirkkonummelle neuvottelua varten tulkin kanssa 65 markkaa 40 penniä ja edestakaisesta matkasta Helsingistä Tammisaareen muutoksenhakuasiakirjojen toimittamista varten tuomiokunnan kansliaan 207 markkaa 10 penniä sekä edellä mainitusta käännöstyöstä johtuneesta tulkin laskusta 1.350 markkaa eli korvausta kuluista yhteensä 1.698 markkaa 80 penniä.
Helsingin hovioikeus on päätöksellään 20.11.1984, samalla se on ratkaissut pääasian, määrännyt Mannstenille maksettavaksi valtion varoista palkkiota J:n avustamisesta hovioikeudessa sekä korvaukseksi Mannstenin tarpeellisista kuluista siellä, hänen vaatimuksensa enemmälti hyläten, 76 markkaa 30 penniä.
VAATIMUKSET, VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN JA VÄLITOIMI
Mannsten on pyytänyt valituslupaa ja toistanut hovioikeudessa esittämänsä vaatimuksen hänelle avustajantoimessaan muutoksen hakemisesta siellä aiheutuneiden kulujen korvaamisesta.
Korkein oikeus on myöntänyt Mannstenille valitusluvan 26.2.1985. Virallinen syyttäjä on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Mannstenille on J:n avustajana aiheutunut muutoksen hakemisesta hovioikeudessa matkakuluja yhteensä 348 markkaa 80 penniä, joita kaikkia on pidettävä asian hoitamista varten tarpeellisena. Lisäksi Mannsten on joutunut maksamaan J:n itse laatiman puolankielisen kirjelmän suomeksi kääntämisestä johtuneena tulkin palkkiona 1.350 markkaa. Kun tuo kirjelmä, jonka J oli muutoksenhakua hovioikeuteen valmisteltaessa vaatinut liitettäväksi muutoksenhakuasiakirjoihin, ei ilmeisesti ole ollut hänen etunsa valvomisen kannalta tarpeeton, myös sanottu tulkin palkkio on maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 1 momentissa tarkoitettu tarpeellinen kuluerä, josta Mannstenilla on oikeus saada korvaus valtion varoista.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että Mannstenille J:n avustamisesta hovioikeudessa aiheutuneiden tarpeellisten kulujen määrä korotetaan 1.698 markaksi 80 penniksi. Mannstenille maksetaan siis valtion varoista hänen avustajantehtävästään hovioikeudessa, ottaen huomioon hänen palkkionsa määrä 1.000 markkaa, yhteensä 2.698 markkaa 80 penniä vähennettynä jo maksetulla määrällä.
Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Heinonen, Mörä, Riihelä ja Lindholm