24.6.1985

Lahden raastuvanoikeuden päätös 19.1.1982

Raastuvanoikeus on ekonomi A:n SR-Nosturit Ky:tä, asianajaja B:tä ja Salpausselän Rakennus Oy:n konkurssipesää vastaan ajamasta kanteesta päätöksessään todennut, että A oli ollut Salpausselän Rakennus Oy:n palveluksessa 1.5.1971 lukien. Salpausselän Rakennus Oy oli jättänyt konkurssihakemuksen Lahden raastuvanoikeudelle 2.2.1981, jolloin yhtiön konkurssi oli alkanut. Konkurssipesän väliaikaiset pesänhoitajat olivat A:lle 4.2.1981 tiedoksi annetulla ilmoituksella irtisanoneet hänet kahden viikon irtisanomisajoin perusteena yhtiön konkurssi. Ennen konkurssin alkua A oli 30.1.1981 hakeutunut lääkärinhoitoon. Lääkärintodistuksen mukaan A:lle oli kirjoitettu sairaslomaa 2.2. - 13.4.1981. A oli sairaslomansa aikana 2.2.1981 alkaen ollut työsuhteensa päättymiseen eli 28.2.1981 asti joitakin tunteja päivässä konkurssipesän palveluksessa työpaikallaan muun muassa kirjoittamassa irtisanottujen työntekijöiden työtodistuksia. Konkurssipesä oli maksanut A:lle tältä ajalta täyden palkan eli 5.100 markkaa ja 136 markan suuruisen lounasedun.

A oli 19.5.1981 toimitetussa konkurssivalvonnassa valvonut Salpausselän Rakennus Oy:n konkurssissa muun muassa irtisanomisajan palkkasaatavaa 1.3. - 4.4.1981 väliseltä ajalta 5.864,32 markkaa 6 prosentin korkoineen työpalkkasaatavan etuoikeuksin pidättäen samalla itselleen saatavan toteennäyttöoikeuden. SR-Nosturit Ky ja B olivat 9.6.1981 toimitetussa I esiinhuudossa kiistäneet kokonaisuudessaan A:n valvoman saatavan selittäen, ettei hänellä ollut mitään palkkasaatavaa Salpausselän Rakennus Oy:ltä. Lahden raastuvanoikeus oli 18.8.1981 julistetussa konkurssituomiossa osoittanut A:n aloittamaan tämän eri oikeudenkäynnin. A oli pannut sen vireille laillisessa ajassa.

A oli raastuvanoikeudessa katsonut olevansa oikeutettu kahden kuukauden irtisanomisajan palkkaan ottaen huomioon, että hänen työsuhteensa oli kestänyt yli 5 vuotta ja viitaten Suomen Työnantajain Keskusliiton r.y:n ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK r.y:n ja sen jäsenliiton Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto r.y:n välisen konttoritoimihenkilöitä koskevan yleissopimuksen 5 §:n pöytäkirjamerkintään 1, joka koskee sairausajan palkan ja irtisanomisajan välistä suhdetta muun muassa työnantajan konkurssitilanteessa. A oli katsonut saaneensa irtisanomishetkellä sairausajan palkkaa. Näillä perusteilla A oli, luovuttuaan muista valvontakirjelmässä esitetyistä ja haastehakemuksessa mainituista vaatimuksistaan vaatinut, että konkurssipesästä tuomittaisiin maksettavaksi työpalkkasaatavan etuoikeudella A:n irtisanomisajan palkkasaatava 5.236 markkaa 6 prosentin korkoineen 28.2.1981 lukien. Vielä A oli vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Raastuvanoikeus on katsonut työsopimuslain 41 §:n nojalla, että palkan konkurssin ajalta maksaa pesä. Tässä tapauksessa irtisanominen oli suoritettu konkurssin alkamisen jälkeen ja mainitun lainkohdan nojalla oli irtisanomisajan palkkasaatava pidettävä massavelkana, jota ei voida konkurssissa valvoa, vaan se oli perittävä suoraan konkurssipesältä. Konkurssisäännön 25 §:n mukaan velkoja saa valvoa konkurssissa saatavansa, jota koskeva velallisen sitoumus tai muu oikeusperuste on syntynyt ennen kuin velallinen on antanut tuomioistuimelle tai sen puheenjohtajalle konkurssihakemuksen. A:n vaatimus sellaisena kuin se oli esitetty ei sisältänyt lainkaan vaatimuksia, joiden oikeusperuste olisi syntynyt ennen konkurssin alkamista. Tässä muodossa esitettynä A:n vaatimusta ei olisi voitu konkurssioikeudenkäynnissä lainkaan tutkia. Siten myöskään tässä eri oikeudenkäynnissä, joka koski riitautetun saatavan ja etuoikeuden vahvistamista, ei voitu tutkia, olisiko Salpausselän Rakennus Oy:n konkurssipesä ollut velvollinen maksamaan A:lle enempää kuin hänelle konkurssin jälkeiseltä ajalta jo oli maksettu. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen kokonaisuudesaan toteennäyttämättömänä ja velvoittanut A:n korvaamaan SR-Nosturit Ky:n ja B:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 2.649,50 markalla.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 2.5.1984

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on todennut, että A oli haastattanut Salpausselän Rakennus Oy:n konkurssihallinnon juttuun vastaajaksi. A ei ollut kanteessaan rajannut vaatimustensa perusteita niin, että saatava voitaisiin määrätä maksettavaksi ainoastaan sellaisena velkana, jonka peruste oli syntynyt ennen konkurssia. Raastuvanoikeuden olisi sen vuoksi tullut tutkia, oliko A:lla saatavaa kanteessa kerrotuin perustein Salpausselän Rakennus Oy:n konkurssipesältä riippumatta siitä, oliko tuo velka pesällä olevaa ennen konkurssia vai sen jälkeen syntynyttä velkaa. Konkurssipesä oli kiistänyt raastuvanoikeudessa A:n vaatimukset muun ohella sillä perusteella, ettei A ollut oikeutettu saamaan irtisanomisajalta palkkaa enemmän kuin työsopimuslaissa säädetään.

Hovioikeus on ottanut asian selvitettyyn tilaan nähden jutun kokonaisuudessaan tutkittavakseen ja katsonut, että raastuvanoikeuden päätöksessä mainitun työehtosopimuksen mukaan työntekijän ollessa sairaslomalla oli konkurssitapausessakin noudatettava työehtosopimuksen mukaisia irtisanomisaikoja. A oli ollut häntä irtisanottaessa sairaslomalla ja hänen irtisanomisaikansa oli sen vuoksi ollut kaksi kuukautta. Kyseisellä työehtosopimuksen nimenomaisella määräyksellä oli voitu pätevällä tavalla pidemmästä irtisanomisajasta kuin työsopimuslain 41 §:n 1 momentissa oli säädetty. Näin olleen konkurssipesä oli velvollinen suorittamaan A:lle hänen vaatimansa irtisanomisajan palkan. Näillä ja muutoin raastuvanoikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla hovioikeus on jättäen raastuvanoikeuden päätöksen voimaan siinä määrättyjen oikeudenkäyntikulukorvausten osalta velvoittanut Salpausselän Rakennus Oy:n konkurssipesän suorittamaan A:lle vaadittuna irtisanomisajan palkkana 5.236 markkaa 6 prosentin korkoineen 4.4.1981 lukien. Konkurssipesä on velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut raastuvanoikeudessa 1.000 markalla ja hovioikeudessa 500 markalla. A:n oli suoritetta SR-Nosturi Oy:lle ja B:lle korvaukseksi vastauskuluista hovioikeudessa 768 markkaa.

Perustelut

Työsopimuslain 41 §:n 1 momentin mukaan työsopimus voidaan työnantajan joutuessa konkurssiin molemmin puolin irtisanoa päättymään neljäntoista päivän kuluttua irtisanomisesta, vaikka irtisanomisaika on pitempi. Tällaisessa tilanteessa työsopimus siis on työnantajan konkurssipesän toimesta irtisanottavissa päättymään sanotun pituisen määräajan kuluttua siitä huolimatta, että muualla on määrätty pitemmästä irtisanomisajasta tai että sellaisesta on sovittu. Hovioikeuden tuomiossa tarkoitetulla, A:n työsuhteeseen sovellettavalla työehtosopimuksella ei siten ole voitu sopia edellä mainitussa lainkohdassa säädettyä pitemmästä irtisanomisajasta. Kun A on irtisanottu 4.2.1981 ja hän on saanut hänelle kuuluvat täydet palkkaedut 28.2.1981 saakka, hänellä ei ole oikeutta enempää irtisanomisajan palkkaan.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan muutoin paitsi A:n SR-Nosturit Ky:lle ja asianajaja B:lle suoritettavien vastauskulujen osalta. Lahden raastuvanoikeuden päätös jää pysyväksi sekä pääasian lopputuloksen että A:n SR-Nosturit Ky:lle ja B:lle yhteisesti maksettavien oikeudenkäyntikulujen osalta. Asian laadun vuoksi Salpausselän Rakennus Oy:n konkurssipesä saa pitää sillä täällä olleet oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.