KKO:1985-I-3
- Asiasanat
- Virkarikos - Tuomioistuimet - Kunnallisneuvosmies - Vähäpätöinen rikos
- Tapausvuosi
- 1985
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R 84/705
- Taltio
- 3219
- Esittelypäivä
Raastuvanoikeus jäseninään kaksi oikeusneuvosmiestä ja kunnallisneuvosmies oli tuominnut syytetyn rangaistukseen rikoksen yrityksestä, vaikka kysymyksessä olleen rikoksen yritys ei lain mukaan ollut rangaistava teko.
Myös kunnallisneuvosmiehellä oli velvollisuus varmistua siitä, oliko kysymyksessä olleen rikoksen yritys rangaistava. Lainopillisen koulutuksen puuttuminen ei ollut sellainen syy, että hänet olisi pelkästään sen perusteella voitu jättää RL 3 luvun 5 §:n 3 momentin nojalla rangaistukseen tuomitsematta.
Ään.
Raastuvanoikeuden jäsenet tuomittiin varomattomuudesta tehdystä virkavirheestä varoitukseen.
Täysistunto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Asian käsittely Rovaniemen hovioikeudessa
Virallinen syyttäjä on hovioikeuteen 13.4.1983 antamassaan syytekirjelmässä lausunut, että Oulun raastuvanoikeus oli, oikeusneuvosmies B:n toimiessa puheenjohtajana sekä oikeusneuvosmies C:n ja kunnallisneuvosmies D:n jäseninä, 7.10.1980 julistamallaan päätöksellä n:o 441 rikoslain 38 luvun 6 a §:n 1 ja 3 momentin sekä 4 luvun 1 §:n nojalla tuominnut muurari A:n toisen irtaimen omaisuuden luvattoman käyttöönottamisen yrityksestä 15 päiväsakon rangaistukseen, vaikka rikoslain 38 luvun 6 a §:n 3 momentin mukaan saman pykälän 1 momentissa tarkoitetun luvattoman käyttöönottamisen yritys ei ollut rangaistava teko. Sen vuoksi virallinen syyttäjä on vaatinut, että B, C ja D tuomitaan rikoslain 40 luvun 21 §:n nojalla rangaistukseen varomattomuudesta tehdystä virkavirheestä.
A on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen.
B, C ja D ovat antaneet heiltä syytteen johdosta vaaditun selityksen.
Hovioikeuden ratkaisu 11.7.1984
Hovioikeus on lausunut selvitetyksi, että B, C ja D olivat tuomarin virkaa toimittaessaan varomattomuudesta syyllistyneet siihen virheelliseen menettelyyn, josta syyttäjä oli vaatinut heille rangaistusta. Hovioikeus on todennut, että Korkein oikeus on B:n, C:n ja D:n yhteisestä hakemuksesta 13.1.1984 antamallaan päätöksellä purkanut ja poistanut puheena olevan raastuvanoikeuden päätöksen siltä osin kuin A oli sillä tuomittu rangaistukseen toisen irtaimen omaisuuden luvattoman käyttöönottamisen yrityksestä. A ei ollut suorittanut hänelle virheellisesti tuomittua sakkoa eikä B:n, C:n ja D:n virheellisen menettelyn ollut näytetty aiheuttaneen hänelle muutoinkaan vahinkoa. B:n, C:n ja D:n syyksi luettu virkavirhe oli vähäpätöinen ja se oli johtunut olosuhteet huomioon ottaen anteeksi annettavasta huomaamattomuudesta, eikä yleinen etu vaatinut rangaistukseen tuomitsemista. Sen vuoksi hovioikeus on rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentin nojalla jättänyt B:n, C:n ja D:n rangaistukseen tuomitsematta.
HAKIJAN VAATIMUKSET
Virallinen syyttäjä on vaatinut, että B, C ja D tuomitaan rangaistukseen heidän syykseen luetusta varomattomuudesta tehdystä virkavirheestä.
Syyttäjän valitukseen ei ole vastattu.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Rikoksen yritys on rangaistava vain siinä tapauksessa, että se on laissa säädetty rangaistavaksi. B:n, C:n ja D:n olisi siten pitänyt varmistua siitä, oliko rikoslain 38 luvun 6 a §:n 1 momentissa kuvatun luvattoman käyttöönottamisen yritys lain mukaan rangaistava. Tätä selonottovelvollisuutta ei ole D:n kohdalla poistanut se, ettei hänellä sen mukaan, mitä hänen jutun asiakirjoissa olevasta nimikirjanotteestaan ilmenee, ole lainopillista koulutusta. Laiminlyödessä kerrotuin tavoin virkavelvollisuutensa ja tuomitessaan A:n rangaistukseen yllä mainitun luvattoman käyttöönottamisen yrityksestä, vaikkei se lain mukaan ole rangaistava teko. B, C ja D ovat varomattomuudesta syyllistyneet virkavirheeseen.
Rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentti on poikkeussäännös ja sitä on näin ollen sovellettava vain rajoitetusti. Korkein oikeus katsoo, ettei jutussa ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella vastaajien viaksi luettua rikosta olisi pidettävä vähäpätöisenä, ja ettei siten D:täkään voida jättää rangaistuksen tuomitsematta pelkästään sillä perusteella, ettei hänellä ole lainopillista koulutusta.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että B, C ja D tuomitaan rikoslain 40 luvun 21 §:n 1 momentin nojalla heidän syykseen hovioikeuden päätöksessä luetusta varomattomuudesta tehdystä virkavirheestä kukin saamaan varoitus.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Ketola: Rikoksen yritys on rangaistava vain, jos se on laissa säädetty rangaistavaksi. Sen vuoksi tuomarin on varmistuttava siitä, onko se yritysteko, jota syyte koskee, lain mukaan rangaistava. Laiminlyödessään tämän velvollisuutensa tuomari syyllistyy virkavirheeseen.
Rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentti on poikkeussäännös ja sitä on sen vuoksi sovellettava rajoitetusti.
B:n, C:n ja D:n viaksi on jutussa jäänyt se, että raastuvanoikeus on tuominnut A:n rangaistukseen rikoslain 38 luvun 6 a §:n 1 momentissa mainitun luvattoman käyttöönottamisen yrityksestä, vaikka se ei ole lain mukaan rangaistava teko. Jutussa ei B:n ja C:n kohdalla ole ilmennyt sellaisia poikkeuksellisia tai muuten erityisiä seikkoja, joiden perusteella heidän viakseen luettua virkavirhettä olisi pidettävä sellaisena vähäpätöisenä rikoksena, jota rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentissa tarkoitetaan. Sitä vastoin raastuvanoikeuden kolmantena jäsenenä olleen D:n kohdalta, jolla ei ole lainopillista tutkintoa, katson kuten hovioikeuskin, että hänen syykseen luettu virkavirhe on vähäpätöinen ja johtunut olosuhteet huomioon ottaen anteeksi annettavasta huomaamattomuudesta ja ettei yleinen etu vaadi hänen tuomitsemistaan rangaistukseen. Sen vuoksi harkitsen oikeaksi, muuttaen hovioikeuden päätöstä, rikoslain 40 luvun 21 §:n 1 momentin nojalla tuomita B:n ja C:n heidän syykseen hovioikeuden päätöksessä luetusta varomattomuudesta tehdystä virkavirheestä kummankin saamaan varoituksen. D:n osalta jätän hovioikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi.
Oikeusneuvos Lindholm: Katson, kuten hovioikeuskin, että B:n, C:n ja D:n syyksi luettu virheellinen menettely on sinänsä rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentissa tarkoitettu vähäpätöinen rikos. Siihen nähden, että raastuvanoikeuden puheenjohtajana toimineella B:llä ja toisena jäsenenä olleella C:llä on lainopillinen koulutus ja kun ei ole tuotu esille sellaisia seikkoja, joista olisi pääteltävissä heidän virheellisen menettelynsä johtuneen olosuhteet huomioon ottaen anteeksi annettavasta huomaamattomuudesta, ajattelemattomuudesta tai tietämättömyydestä, katson, ettei ole edellytyksiä B:n ja C:n jättämiselle rangaistukseen tuomitsematta. Sitä vastoin raastuvanoikeuden kolmantena jäsenenä olleen D:n kohdalla, joka sen mukaan, mitä hänen jutun asiakirjoissa olevasta nimikirjanotteestaan ilmenee, ei ole suorittanut lainopillista tutkintoa, katson, kuten hovioikeuskin, että hänen syykseen luettu virkavirhe on johtunut olosuhteet huomioon ottaen anteeksi annettavasta huomaamattomuudesta ja ettei yleinen etu vaadi hänen tuomitsemistaan rangaistukseen. Edellä olevan perusteella olen B:n ja C:n osalta Korkeimman oikeuden päätöslauselmasta ilmenevällä kannalla ja jätän D:n osalta hovioikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi.
Oikeusneuvos Nybergh: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Ketola.
Oikeusneuvos Mörä: B:n ja C:n osalta olen Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevällä kannalla. Raastuvanoikeuden päätökseen osallistuneen D:n kohdalta totean, ettei hän ole saanut lainopillista koulutusta. Oikeuden lainoppineiden jäsenten katsoessa A:n teon rangaistavaksi D:llä ei ole ollut aihetta pitää sitä rankaisemattomana. Katson tästä syystä, ettei A:n virheellistä tuomitsemista voida lukea D:n syyksi virkavirheenä. Sen vuoksi kumoan hovioikeuden päätöksen D:n osalta ja hylkään häntä vastaan ajetun syytteen.
Oikeusneuvos Nikkarinen: B:n, C:n ja D:n viaksi on jutussa jäänyt se, että raastuvanoikeus heidän toimiessaan sen jäseninä on tuominnut A:n rangaistukseen rikoslain 38 luvun 6 a §:n 1 momentissa mainitun luvattoman käyttöönottamisen yrityksestä, vaikka se ei ole lain mukaan rangaistava teko. Tätä B:n, C:n ja D:n viaksi varomattomuudesta tehtynä virkavirheenä luettavaa tekoa ei voida pitää rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentissa tarkoitettuna vähäpätöisenä rikoksena. Näillä perusteilla olen Korkeimman oikeuden ratkaisun lopputuloksen kannalla.
Oikeusneuvos Hämäläinen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Mörä.
Oikeusneuvos Salervo: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Lindholm.
Oikeusneuvos Leivonen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Lindholm.
Ratkaisuun osallistuneet: Asia on ratkaistu täysistunnossa, johon ovat osallistuneet presidentti Olsson, oikeusneuvokset Leivonen, Miettinen, Salervo, Ailio, Jalanko, Heinonen, Takala, Ådahl, Portin, Hämäläinen, Nikkarinen, Mörä, Nybergh, Riihelä, Hiltunen, af Hällström, Lindholm, Ketola, Aro ja Roos