31.12.1984

Rovaniemen KO:n päätös 20.1.1983

KO oli Uuno A:n kanteesta lausunut selvitetyksi, että A oli 22.10.1979 vahvistetulla kauppakirjalla myynyt Rovaniemen maalaiskunnan Kemihaaran kylässä omistamansa Kivalon tilan RN:o 84:2 Raimo B:lle ja hänen vaimolleen Johannalle B:lle 350.000 markan kauppahinnasta. Osa kauppahinnasta oli sovittu maksettavaksi siten, että B:n puolisot luovuttivat A:lle jalasmökin ja ottivat vastattavakseen eräistä tilaa rasittaneista lainoista. Loppukauppahinta 323.902,60 markkaa oli maksettava heti, kun B:n puolisot olivat saaneet kaupan rahoittamiseen maatilalainan, viimeistään kuitenkin kuuden kuukauden kuluessa kauppakirjan allekirjoittamisesta lukien. Kauppakirjan ehtojen mukaan tilan omistus- ja hallintaoikeus oli siirtynyt B:n puolisoille kauppakirjan allekirjoituspäivänä. Esitetyn selvityksen mukaan he olivat muuttaneet tilalle huhtikuussa 1980 ja suorittaneet 7.6.1982 loppukauppahinnan.

Uuno A:n pojat Esko ja Toivo A olivat Uuno A:lle sekä Raimo ja Johanna B:lle 7.10.1980 toimitetun haasteen nojalla vaatineet mainitun kiinteistönkaupan julistamista pätemättömäksi. Rovaniemen HO oli 16.12.1981 antamallaan ja myöhemmin lainvoiman saaneella tuomiolla avioliittolain 38 §:n 1 ja 2 momentin sekä 86 §:n 2 momentin nojalla hylännyt Esko ja Toivo A:n kanteen, koskei kannetta ollut nostettu kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun kantajat olivat saaneet luovutuksesta tiedon.

Raimo ja Johanna B eivät olleet näyttäneet asianosaisten sopineen siitä, että loppukauppahinta olisi erääntynyt maksettavaksi myöhemmin kuin kuuden kuukauden kuluessa kauppakirjan allekirjoittamisesta lukien tai että heillä olisi ollut oikeus lykätä kauppahinnan maksua, mikäli heille ei myönnetty maatilalainaa kauppakirjassa sovittuun maksupäivään mennessä. B:n puolisot eivät olleet myöskään näyttäneet, että Uuno A olisi ollut kauppaa tehdessään vilpillisessä mielessä.

Edellä olevan johdosta ja koska jakamattoman kuolinpesän osakkaiden avioliittolain 86 §:n 2 momentin nojalla kiinteistön myyjää ja ostajia vastaan ajama kanne ei ollut sellainen velkojan viivästykseen verrattava seikka, joka vapauttaisi ostajan koronmaksuvelvollisuudesta, ja koska velallinen oli velvollinen maksamaan viivästyskorkoa oman viivästyksensä syystä riippumatta eivätkä Raimo ja Johanna B olleet määrällisesti kiistäneet Uuno A:n vaatimusta, KO oli, huomioon ottaen viivästyksen aikana voimassa olleen kauppakaaren 9 luvun 8 §:n säännöksen, velvoittanut B:n puolisot yhteisvastuullisesti suorittamaan Uuno A:lle ajalta 22.4.1980 - 7.6.1982 maksamatta olleelle velan pääomalle 323.902,60 markalle laskettava 6 prosentin vuotuista korkoa vastaavat 42.917 markkaa 9 penniä ja korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 5.346 markkaa 70 penniä.

Rovaniemen HO:n tuomio 30.5.1984

HO, jonka tutkittavaksi Raimo ja Johanna B olivat saattaneet jutun, oli lausunut, että kysymyksessä olevan kauppakirjan ehtojen mukaan Kivalon tilan omistus- ja hallintaoikeus oli sovittu siirtyväksi ostajille kauppakirjan allekirjoittamisesta lukien.

B:n puolisot olivatkin saaneet tilan hallintaansa jo huhtikuussa 1980. Omistusoikeuden siirtyminen oli kuitenkin käynyt lopulliseksi vasta 23.3.1982, jolloin KKO oli antanut päätöksensä valituslupahakemukseen B:n puolisoiden saannon moittimista koskeneessa jutussa.

Kun omistusoikeuden siirtyminen oli viivästynyt sen vuoksi, että Uuno A oli myynyt tilan hankkimatta luovutukseen ensimmäisen vaimonsa perillisten kirjallista suostumusta, joka hänen olisi lain mukaan tullut hankkia, ja että perilliset olisivat moittineet kauppaa, ja kun oli ollut mahdollista, että Raimo ja Johanna B olisivat joutuneet luovuttamaan tilan takaisin edelliselle omistajalle, heillä oli ollut oikeus pidättäytyä loppukauppahinnan 323.902,60 markan maksamisesta, kunnes mainittu moitejuttu oli tullut lainvoimaiseksi ratkaistuksi. Sen jälkeen B:n puolisot olivat olleet velvolliset loppukauppahinnan heti maksamaan.

Näyttämättä oli jäänyt, että B:n puolisot olisivat saaneet perusteetonta etua.

Sen vuoksi HO oli viivästyskorkoa koskevilta osin siten muuttanut KO:n päätöstä, että Raimo ja Johanna B velvoitettiin suorittamaan yhteisvastuullisesti Uuno A:lle KO:n määräämän summan asemesta ajalta 23.3. - 7.6.1982 maksamatta olleelle velan pääomalle 323.902,60 markalle laskettavaa 6 prosentin vuotuista vastaavat 4.048 markkaa 78 penniä, minkä ohessa B:n puolisot vapautettiin korvaamasta Uuno A:n oikeudenkäyntikuluja KO:ssa.

KORKEIN OIKEUS

Pyytäen valituslupaa Uuno A sekä Raimo ja Johanna B hakivat puolin ja toisin muutosta HO:n tuomioon. A toisti kanteessa esittämänsä vaatimuksen, että B:n puolisot velvoitettaisiin yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle KO:ssa tuomitut 42.917,09 markkaa. B:n puolisot vaativat kanteen hylkäämistä.

Valituslupa myönnettiin kummallekin osapuolelle ja he antoivat puolin ja toisin heiltä pyydetyt vastaukset.

KKO t. lausui perusteluinaan:

Kauppakirjan ehdoista ja muusta asiassa esitetystä selvityksestä voidaan päätellä, että kauppaa tehtäessä 22.10.1979 Raimo ja Johanna B ostajina ovat edellyttäneet voivansa kuuden kuukauden kuluessa kauppakirjan allekirjoittamisesta saada ostamaansa Kivalon tilaan lainhuudon ja hakea tilaan kiinnityksen kaupan rahoittamiseen tarvitsemansa lainan vakuudeksi. Uuno A myyjänä puolestaan on ollut tietoinen tästä kauppahinnan maksuaikaa koskevan kauppaehdon perustana olleesta edellytyksestä.

Uuno A:n 6.10.1959 kuolleella vaimolla Olga A:lla oli ollut avio-oikeus Uuno A:n omistamaan Kivalon tilaan. Olga A:n jälkeen ei ennen kaupan tekemistä ollut toimitettu ositusta. Sen vuoksi kauppaan olisi tarvittu A:n puolisoiden yhteisten lasten suostumus. Sitä ei ole saatu, ja Raimo ja Johanna B:tä vastaan 7.10.1980 vireille pannussa jutussa nämä ovat vaatineet, että kauppa heidän suostumuksensa puuttumisen johdosta julistettaisiin pätemättömäksi. Kanne on hylätty kahden perillisen osalta ja muiden kohdalta kauppaan on Uuno A:n hakemuksesta annettu oikeuden suostumus. Tätä koskeva ratkaisu on saanut lainvoiman 23.3.1982. Vasta tämän jälkeen B:n puolisoilla on ollut mahdollisuus saada Kivalon tilaan lainhuuto ja kauppahinnan maksamiseen tarvitsemansa lainan vakuudeksi kiinnitys. He ovat maksaneet kauppahinnan loppuerän 7.6.1982.

Uuno A oli vuonna 1972 suunnitellut Kivalon tilan luovuttamista pojalleen Kalevi A:lle. Siinä yhteydessä oli ollut esillä kysymys rintaperillisten suostumuksen saamisesta luovutukseen. Uuno A:n on näin ollen täytynyt tietää, että rintaperillisten suostumus on ollut tarpeen myös puheena olevaan luovutukseen. Kun Uuno A oli myynyt tilan hankkimatta luovutukseen hänen ja Olga A:n yhteisten rintaperillisten kirjallista suostumusta ja ilmoittamatta B:n puolisoille, että tällaista suostumusta ei ollut, hän on tällä menettelyllään aiheuttanut, että kauppahinnan loppuerän maksuaikaa koskevan kauppaehdon perustana ollut edellytys, josta hän on ollut tietoinen, ei ole toteutunut ja B:n puolisot tästä syystä eivät ole pystyneet maksamaan kauppahinnan loppuerää kauppakirjassa sovittuna päivänä. Tämän vuoksi ja kun B:n puolisot ovat suorittaneet kauppahinnan loppuosan kohtuullisessa ajassa sen jälkeen, kun heillä on ollut mahdollisuus saada kiinnitys maksun rahoittamiseen tarvitsemansa lainan vakuudeksi, he eivät ole velvolliset suorittamaan kauppahinnalle korkoa.

Edellä lausumillaan perusteilla KKO kumosi HO:n tuomion ja KO:n päätöksen sekä hylkäsi Uuno A:n kanteen. A velvoitettiin suorittamaan Raimo ja Johanna B:lle yhteisesti korvaukseksi heillä jutussa olleista kuluista 5.000 markkaa.