Finlex - Etusivulle
Ennakkopäätökset

20.12.1984

Ennakkopäätökset

Korkeimman oikeuden verkkosivuilla ja vuosikirjassa julkaistut ratkaisut kokoteksteinä v. 1980 alkaen. Vuosilta 1926-1979 näkyvissä on ainoastaan otsikko tai hakemistoteksti.

KKO:1984-II-223

Asiasanat
Perinnönjako, Pesänselvittäjä
Tapausvuosi
1984
Antopäivä
Diaarinumero
S84/301
Taltio
2347
Esittelypäivä

Ään.

Kuolinpesään ei kuulunut kiinteistön lisäksi muita varoja, joista pesänselvityksen loppuunsaattamiseen kuuluneet kuolinpesän velat ja pesänselvityskustannukset olisi voitu suorittaa. Pesänselvittäjät pyysivät sen vuoksi lupaa saada myydä kiinteistö mainittujen menoerien suorittamiseksi. Huomioon ottaen kiinteistön laatu ja arvo sekä pesän osakkaan ensisijainen oikeus saada perintönä osa kuolinpesän kiinteästä omaisuudesta, kiinteistön myynti po. rahamäärän hankkimiseksi oli myyntiä vastustaneen osakkaan kannalta kohtuutonta. Sen vuoksi ja kun pesänselvittäjät eivät olleet näyttäneet, että tarvittavien rahavarojen hankkiminen pesään ei voisi tapahtua PK 19 luvun 14 §:n 1 mom:ssa tarkoitetuin velkakiinnityksin, pesänselvittäjien hakemus hylättiin.

I-jaosto

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Vaatimukset Korpilahden KO:ssa

K ja L, jotka oli, K 22.10.1969 ja L 2.9.1982 julistetulla päätöksellä määrätty 19.9.1968 kuolleen A:n kuolinpesän pesänselvittäjiksi, olivat lausuneet pesänselvityksen yhteydessä ilmenneen, ettei kuolinpesässä ollut rahavaroja, joilla kaikki kuolinpesän velat sekä pesänselvitys- ja pesänjakokulut voitaisiin suorittaa. Kuolinpesän ainoa omaisuus oli Muuramen kunnan Muuramen kylässä oleva Siltapelto niminen tila RN:o 1:224. Tilan pinta-ala oli 1,073 hehtaaria ja se sijaitsi Kinkomaalla kahdessa palstassa. Tilan murto-osainen jakaminen kuolinpesän osakkaille ei ollut mahdollista. Tämän vuoksi pesänselvittäjät olivat pyytäneet, että KO oikeuttaisi heidät myymään tilan vähintään 10.000 markan kauppahinnasta.

Kuolinpesän osakkaista B oli vastustanut hakemusta, koska kysymyksessä oli pelkästään tai ainakin pääasiallisesti pesänselvittäjien omien saamisten suorittaminen eikä pesän hoito. Asiakirjoista ei selvinnyt, mitä menoja pitäisi kattaa pesänselvittäjien omien saamisten lisäksi ja missä vaiheessa kuolinpesän selvitys muutoin oli. Sen varalta, että myyntilupa kuitenkin annettaisiin, B oli vaatinut, että alimmaksi myyntihinnaksi määrättäisiin 300.000 markkaa. Lisäksi B oli vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

KO:n päätös 20.9.1983

KO oli todennut, että kaikki kuolinpesän osakkaat eivät olleet antaneet suostumustaan hakemuksessa tarkoitetun tilan myyntiin. Tilan myynti oli kuolinpesän selvittämiseksi ja pesänselvittäjien palkkion saannin varmistamiseksi välttämätöntä. Tämän vuoksi KO oli perintökaaren 19 luvun 14 §:n 1 momentin nojalla antanut suostumuksen siihen, että pesänselvittäjät saivat kuolinpesän selvittämiseksi myydä mainitun Siltapellon tilan RN:o 1:224. Tilan alimmaksi myyntihinnaksi KO oli määrännyt 40.000 markkaa.

Vaasan HO:n tuomio 19.1.1984

HO, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, oli jättänyt KO:n päätöksen pysyväksi ja velvoittanut B:n suorittamaan pesänselvittäjille korvaukseksi vastinekuluista 700 markkaa.

KORKEIN OIKEUS

Pyytäen valituslupaa B haki muutosta HO:n tuomioon ja vaati HO:n tuomion kumoamista ja hakemuksen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Toissijaisesti B uudisti alimman myyntihinnan määräämistä koskevan vaatimuksensa. Lupa myönnettiin ja pesänselvittäjät yhteisesti antoivat heiltä pyydetyn vastauksen.

KKO t. lausui perusteluinaan:

Perintökaaren 19 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan pesänselvittäjillä K:lla ja L:llä on oikeus saada ensisijaisesti kuolinpesän varoista palkkio ja korvaus kuluistaan. Pesänselvittäjien palkkio ja kulujen korvaus ovat näin ollen kuolinpesän velkaa, jonka suorittamiseksi voidaan tarvittaessa myydä kuolinpesän omaisuutta. Pesänselvittäjät ovat osoittaneet, ettei A:n kuolinpesään kuuluu Siltapellon tilan lisäksi muita varoja, joista pesänselvityksen loppuunsaattamiseen kuuluva, pesänselvittäjien ilmoituksen mukaan yhteensä noin 10.000 markan suuruisten menoerien suorittaminen voisi tapahtua. Huomioon ottaen kiinteistön laatu ja arvo sekä pesän osakkaan ensisijainen oikeus saada perintönä osa kuolinpesän kiinteästä omaisuudesta, kiinteistön myynti puheena olevan rahamäärän hankkimiseksi olisi myyntiä vastustavan B:n kannalta sinänsä kohtuutonta. Sen vuoksi ja kun pesänselvittäjät eivät ole näyttäneet, että tarvittavien rahavarojen hankkiminen pesään ei voisi tapahtua perintökaaren 19 luvun 14 §:n 1 momentissa tarkoitetuin velkakiinnityksin pesän kiinteistöön, edellytyksiä hakemuksen hyväksymiselle ei ole olemassa.

Edellä lausumillaan perusteilla KKO kumosi HO:n tuomion ja KO:n päätöksen. Pesänselvittäjien myyntilupahakemus hylättiin. Asian laadun vuoksi B:n oli itse vastattava jutussa aiheutuneista kuluistaan.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Ailio hyväksyi jutun esittelijän mietinnön, joka kuului: Perintökaaren 19 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan pesänselvittäjillä K:lla ja L:llä on oikeus saada ensisijaisesti kuolinpesän varoista palkkio ja korvaus kuluistaan. Pesänselvittäjien palkkio ja kulujen korvaus ovat näin ollen kuolinpesän velkaa, jonka suorittamiseksi voidaan tarvittaessa myydä kuolinpesän omaisuutta. Pesänselvittäjät ovat osoittaneet, että kuolinpesään ei kuulu Siltapellon tilan lisäksi muita varoja, joista heidän palkkionsa ja kulujensa korvaus voitaisiin suorittaa. Tilan myyminen on kuolinpesän selvittämiseksi muutenkin tarpeellista. Sen vuoksi HO:n tuomion lopputulos jätettäneen pysyväksi.

Oikeusneuvos Leivonen oli samaa mieltä kuin oikeusneuvos Ailio.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Lehtonen ja af Hällström

Sivun alkuun