20.12.1984

Lauri A:n kanne Kymin KO:ssa

Lauri A oli Kaarin A:lle 11.3.1981 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla KO:ssa kertonut, että Kouvolan HO:n pesänjakajaksi määräämä asianajajana oli 9.6.1980 toimittanut osituksen 10.7.1979 avioeroon tuomittujen Lauri ja Kaarin A:n välillä. Ositusta ei ollut toimitettu laillisesti, koska huomattava osa osituksen alaisesta omaisuudesta tai siitä määrättävästä vastikkeesta oli jäänyt kokonaisuudessaan osituksen ulkopuolelle pesänjakajan katsottua, ettei avioliittolain 94 §:n mukaisen riitaisen vastikkeen määrääminen kuulunut pesänjakajan tehtäviin. Lopputulokseltaan toimitus ei näin ollen vastannut ositusta. Osituskirjan mukaan ositettava omaisuus oli ollut lähes olematonta, koska Kaarin A:n omistama osuus eli puolet 17.7.1967 kuolleen edellisen miehensä kuolinpesästä oli jäänyt osituksen ulkopuolelle. Sanottuun kuolinpesään oli kuulunut, paitsi muuta, lähes 100 hehtaaria kiinteätä omaisuutta. Sen vuoksi Lauri A oli vaatinut, että ositus julistetaan mitättömäksi ja että mainittu pesänjakaja määrätään toimittamaan uusi lainmukainen ositus.

KO:n väitepäätös 2.4.1981

Kaarin A:n väitettyä, että osituksen moitekannetta ei ollut nostettu säädetyssä määräajassa, KO oli väitepäätöksessään, sikäli kuin kanteessa oli kysymys osituksen julistamisesta mitättömäksi, avioliittolain 98 §:n ja perintökaaren 23 luvun 10 §:n 1 momentin nojalla hyväksynyt väitteen ja jättänyt kanteen tältä osalta tutkittavakseen ottamatta. Koska kanteessa oli osittain myös kysymys kantajan oikeudesta avioliittolain 94 §:n mukaiseen vastikkeeseen, jonka asian ratkaisemisen pesänjakajan oli katsonut tehtäviinsä kuulumattomaksi, ja koska kysymys siis oli osituksen kohteena olevan varallisuuspiirin selvittämisestä, KO oli väitepäätöksessään, kun pesän osakkailla oli moiteaikaa koskevista säännöksistä riippumatta oikeus saattaa pesän laajuutta koskevat vaatimukset tuomioistuimen ratkaistaviksi, hylännyt väitteen tältä osalta ja velvoittanut Kaarin A:n vastaamaan tätä koskevaan kanteeseen.

KO:n pääasiassa julistama päätös 14.5.1981

KO oli, sikäli kuin kannetta ei ollut 2.4.1981 julistetulla väitepäätöksellä jätetty tutkittavaksi ottamatta, katsonut Lauri A:n jättäneen näyttämättä, että Kaarin A, hyväksyessään edellisen miehensä jälkeen 3.8.1978 toimitetussa osituksessa hänelle suoritettavaksi tasingoksi oikeuden toistuvaistuloon ja vapaaseen asumiseen, olisi hoitanut huolimattomasti taloudellisia asioitaan ja siten aiheuttanut Lauri A:n avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen oleellista vähennystä. Sen vuoksi ja kun sanottu oikeus oli luonteeltaan henkilökohtainen, KO oli todennut, ettei Lauri A ollut saapa Kaarin A:lta avioliittolain 94 §:ssä tarkoitettua vastiketta, ja oli näin ollen tältä osalta hylännyt kanteen.

Kouvolan HO:n tuomio 21.9.1983

HO, jonka tutkittavaksi Lauri A oli saattanut jutun, oli todennut Kaarin A:n edellisen miehen kuolinpesään kuuluneiden tilojen siirtyneen tuosta avioliitosta olleille lapsille ja Kaarin A:n tasinkona pidättäneen itselleen elinikäisen asumisoikeuden, elatuksen ja hoidon eräällä näistä tiloista tilojen omistajien taloudessa sekä oikeuden saada näiltä kykyjensä mukaisesta, tilan hyväksi tehdystä työstä toistuvaistuloa. Edellä mainittu huomioon ottaen Lauri A ei ollut näyttänyt, että Kaarin A olisi hoitanut huolimattomasti taloudellisia asioitaan, eikä myöskään sitä, että hän olisi oloihinsa soveltumattomalla menettelyllä aiheuttanut avio-oikeuden alaisen omaisuutensa oleellisen vähentymisen. Näillä ja muutoin KO:n mainitsemilla perusteilla HO oli pysyttänyt KO:n kummankin mainitun ratkaisun lopputuloksen.

KORKEIN OIKEUS

Lauri A pyysi valituslupaa ja muutoksenhakemuksessaan vaati, että HO:n tuomio ja KO:n jutussa julistamat päätökset kumotaan ja että pesänjakajaksi määrätty asianajaja määrätään toimittamaan uusi lainmukainen ositus. Valituslupa myönnettiin ja Kaarin A antoi häneltä pyydetyn vastauksen.

KKO t. lausui perusteluinaan:

Lauri A on osituksessa avioliittolain 94 §:n nojalla vaatinut vastiketta sen johdosta, että Kaarin A oli hänen ja hänen kuolleen ensimmäisen puolisonsa perillisten välisessä osituksessa huomattavalta osalta luopunut oikeudestaan tasinkoon. Pesänjakaja on katsonut "ettei avioliittolain 94 §:n mukaisen riitaisen vastikkeen määrääminen kuulu pesänjakajan tehtäviin" ja toimittanut osituksen määräämättä vaadittua vastiketta.

Vastikevaatimus on tarkoittanut osituksessa Lauri A:lle vastikkeena määrättävää korvausta Kaarin A:n avioliittolain 37 §:n vastaisen menettelyn johdosta. Saman lain 96 §:n säännöksestä johtuu, että vastike olisi otettava ositettavasta omaisuudesta. Vastikevaatimus ei näin ollen ole voinut koskea ositettavan omaisuuden laajuutta. Saattaessaan edellä mainituin tavoin osituksen loppuun pesänjakaja on jättänyt vastikevaatimuksen osituksessa hyväksymättä. Näin ollen Lauri A:n, säilyttääkseen oikeutensa saada osituksessa vastiketta, olisi tullut avioliittolain 98 §:n ja perintökaaren 23 luvun 10 §:n 1 momentin mukaisesti moittia pesänjakajan toimittamaa ositusta nostamalla kanne Kaarin A:ta vastaan kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun ositus 9.6.1980 toimitettiin. Lauri A:n kanne osituksen julistamisesta mitättömäksi pesänjakajan edellä kerrotun menettelyn johdosta on tullut vireille vasta 11.3.1981. Kannetta ei kuitenkaan tämän vuoksi olisi pitänyt jättää miltään osalta tutkimatta, vaan se olisi yllä mainitulla perusteella tullut kokonaisuudessaan hylätä.

Edellä lausumillaan perusteilla KKO kumosi ja poisti alempien oikeuksien ratkaisut sekä hylkäsi Lauri A:n kanteen myöhään nostettuna.