KKO:1984-II-186
- Asiasanat
- LunastuslakiVahingonkorvaus - Syy-yhteys
- Tapausvuosi
- 1984
- Antopäivä
- Diaarinumero
- M 82/171
- Taltio
- 2099
- Esittelypäivä
Lunastettavan, asemakaavassa liikennealueeseen kuuluvaksi määrätyn alueen omistajalla ei ollut lunastustoimituksessa oikeutta saada korvausta siitä, ettei hän ollut voinut käyttää aluetta sen lunastamista koskeneen vaatimuksen tultua aikaisemmin hylätyksi paikalla suoritetuissa tietoimituksissa.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A, joka 18.1.1943 annetun lainhuudon mukaan omisti Savonlinnan kaupungin XI kaupunginosan korttelissa n:o 2 olevan, alkuperäiseltä pinta-alaltaan 2.000,2 neliömetrin suuruisen tontin n:o 3, oli tuolla tontilla suoritetussa lunastustoimituksessa n:o 204382 pyytänyt, että valtio ja kaupunki velvoitettaisiin rakennuslain 56 §:n mukaisesti lunastamaan sanottu tontti, joka sisäasiainministeriön 29.10.1965 vahvistaman asemakaavan muutoksen mukaan oli kokonaan varattu liikennealueeksi. Tästä tontista oli yleisistä teistä annetun lain mukaisissa tietoimituksissa n:ot 46474 ja 202700 otettu tiealueeksi yhteensä 475 neliömetrin suuruiset alueet, mutta samalla hylätty A:n vaatimus tontin lunastamisesta kokonaan. Sisäasiainministeriö oli niin ikään päätöksellään 29.9.1978 hylännyt A:n hakemuksen saada käyttää tonttia asuinkerrostalon rakennuspaikkana, mikä päätös oli perustunut siihen, että rakentaminen voimassa olevan asemakaavan mukaiselle liikennealueelle tuottaisi huomattavaa haittaa kaavoituksen toteuttamiselle. A oli kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta 29.7.1977 annetun lain nojalla suoritetussa lunastustoimituksessa vaatinut paitsi 326.730 markan suuruista kohteenkorvausta myös vahingonkorvausta sen vuoksi, ettei hän ollut sen jälkeen kun tie- ja vesirakennushallitus oli 1.5.1966 ottanut tontin haltuunsa, voinut käyttää sitä. Vahingonkorvauksena saamatta jääneestä korosta oli määrättävä kuuden prosentin mukaan 1.5.1966 - 30.6.1977 väliseltä ajalta, kun toimituksessa n:o 46474 otetun tontinosan jälkeen jäljellä oli ollut 2.301,7 kerrosalaneliömetriä rakennusoikeutta ja sanotun omaisuuden arvona oli pidettävä 315.740 markkaa, 211.545 markkaa sekä 1.7.1977 - 31.12.1980 väliseltä ajalta, kun toimituksessa n:o 202700 otetun tontinosan jälkeen oli jäänyt jäljelle 1.756,9 kerrosalaneliömetriä rakennusoikeutta ja mainittu korko laskettiin lunastustoimituksessa vaaditusta 326.730 markan määräisestä kohteenkorvauksesta, 68.613 markkaa eli vahingonkorvausta kaikkiaan 280.158 markkaa.
Lunastustoimikunnan päätös 6.3.1981
Lunastustoimikunta oli paitsi muuta katsonut, että valtio, jota edusti tie- ja vesirakennushallitus, oli velvollinen lunastamaan A:n omistaman tontin jäännösosan, jonka pinta-ala oli 1.525,2 neliömetriä ja rakennusoikeus 1.756,9 kerrosalaneliömetriä ja suorittamaan A:lle kohteenkorvauksena 228.397 markkaa. Vaaditun vahingonkorvauksen osalta lunastustoimikunta oli katsonut tulleen näytetyksi, että tonttia n:o 3 oli vaadittu tienpitäjän lunastettavaksi kokonaisuudessaan tietoimituksissa n:ot 46474 ja 202700 samoin kuin suoritettavana olevan lunastustoimituksenkin yhteydessä ja että niin ollen muuta lunastushakemusta ei ollut voitu panna vireille toisissa oikeusasteissa. A ei ollut voinut käyttää tonttiaan 15:een vuoteen ja hänelle oli niin ollen katsottava aiheutuneen pysyvää haittaa tuolta ajalta. Lunastustoimikunta oli sen vuoksi vahvistanut A:lle suoritettavaksi vahingonkorvaukseksi 72.953 markkaa. Korvaus oli määrätty siten, että jäljellä olevan rakennusoikeuden eli 1.756,9 kerrosalaneliömetrin keskihinnaksi oli arvioitu 92,275 markkaa neliömetriltä ja jäännöstontin keskihinnaksi siten yhteensä 162.118 markkaa, mille määrälle oli laskettu 15 vuoden ajalta kolmen prosentin suuruinen korko.
Itä-Suomen MO:n päätös 16.6.1982
MO, jonka tutkittavaksi A sekä tie- ja vesirakennushallitus olivat saattaneet jutun, oli vahingonkorvauksen osalta lausunut, että A:lla oli vuonna 1965 vahvistetusta asemakaavan muutoksesta lähtien ollut oikeus vireillä olleista tietoimituksista n:ot 46474 ja 202700 huolimatta vaatia tiealueen ulkopuolisen tontinosan lunastamista rakennuslain mukaisessa järjestyksessä. Nyt kysymyksessä olevasta ja vasta vuonna 1980 vireille tulleesta tontin jäännösosan lunastamisesta ei niin ollen voitu katsoa aiheutuneen A:lle edellä mainitussa laissa tarkoitettua haittaa tai vahinkoa. Sen vuoksi MO oli poistanut lunastustoimituksessa määrätyn 72.953 markan suuruisen vahingonkorvauksen perusteettomana.
KORKEIN OIKEUS
A haki muutosta MO:n päätökseen vaatien sen kumoamista sekä uudisti vahingonkorvausvaatimuksensa 280.158 markkaa. Toimitusinsinööri ja maanmittaushallitus antoivat kumpikin lausunnon.
KKO t. katsoi ettei, kysymyksessä olevasta vuonna 1980 vireille tulleesta tontin jäännösosan lunastamisesta ollut aiheutunut A:lle kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain nojalla korvattavaa haittaa tai vahinkoa, ja jätti asian MO:n päätöksen lopputuloksen varaan.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset, Miettinen, Ailio, Takala, Riihelä ja Lindholm