KKO:1984-II-183
- Asiasanat
- Vahingonkorvauslaki - Lain soveltamisalaLiikennevakuutuslaki - Korvattava vahinko
- Tapausvuosi
- 1984
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 83/1105
- Taltio
- 1067
- Esittelypäivä
A vaati liikennevahinkoon syyllisen auton kuljettajalta korvausta liikennevahingossa vahingoittuneen autonsa arvonalennuksesta.
Ään.
Vaikkei arvonalennusta liikennevakuutuslain 6 §:n 1 ja 3 momentin säännökset huomioon ottaen voitu korvata liikennevakuutuksen perusteella, se ei estänyt vaatimasta korvausta tästä vahingosta muulla perusteella.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A oli B:lle tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla Jyväskylän RO:ssa lausunut, että B oli 26.9.1978 Jyväskylässä ajanut omistamallaan henkilöautolla alkoholin vaikutuksenalaisena niin varomattomasti, että auto oli törmännyt X Oy:n omistamaan ja A:n hallinnassa ja kuljetettavana olleen henkilöauton perään. Törmäyksen voimasta A:n auto oli törmännyt edessä olleeseen henkilöautoon ja vaurioitunut kosketuskohdiltaan. A:n vaurioitunut auto oli korjattu pian liikennevahingon jälkeen maahantuojan korjaamolla asianomaisen vakuutusyhtiön kustannuksella. Korjauksen jälkeen auto ei kuitenkaan ollut liikennevahinkoa edeltäneessä kunnossa. A:n myydessä auton heti korjauksen jälkeen hän oli saanut autosta ainakin 8.000 markkaa vähemmän kuin hän oli saanut siitä ilman liikennevahinkoa. Koska A liikennevakuutuslain 6 §:n 1 momentin säännöksestä johtuen ei voinut saada liikennevakuutuksesta korvausta auton arvonalennuksesta eikä vahinkoa myöskään korvattu vaunuvahinkovakuutuksesta, A oli vaatinut B:n velvoittamista korvaamaan auton arvonalennuksesta johtuneena vahinkona 8.000 markkaa laillisine korkoineen 26.9.1978 lukien sekä oikeudenkäyntikulut.
RO:n päätös 18.5.1982
B:n vastustettua kannetta ja vaadittua oikeudenkäyntikulujensa korvaamista RO oli päätöksessään lausunut selvitetyksi, että A:n ostettua huhtikuussa 1978 kanteessa mainitun henkilöauton 47.800 markan hinnasta auto oli 9.9.1978, oikeastaan 26.9.1978 vaurioitunut B:n aiheuttamassa liikennevahingossa. Tapauksen johdosta B oli tuomittu rangaistukseen yhdellä teolla tehdyistä törkeästä rattijuopumuksesta ja varattomuudesta liikenteessä. A oli liikennevaurion jälkeen korjauttanut autonsa ja välittömästi sen jälkeen käyttänyt autoa vaihtovälineenä ostaessaan uuden ajoneuvon. Tällöin autosta oli hyvitetty A:lle 35.400 markkaa. Ottaen huomioon sanotun 12.400 markan arvonalennuksen osuuden hankintahinnasta sekä sen, että auton arvo oli vahingossa arvioitu uuden auton myyjän toimesta, jolloin tämän oli tullut ottaa huomioon myös vaihtoautoa edelleen myytäessä saatava yrittäjänvoitto, RO oli katsonut jääneen näyttämättä, että kerrottu arvonalennus olisi johtunut muusta kuin auton normaalista käytöstä, mistä johtuvasta arvonalennuksesta B ei ollut vastuussa. Tämän vuoksi RO oli hylännyt kanteen näyttämättömänä ja velvoittanut A:n korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut 1.500 markalla.
Vaasan HO:n tuomio 29.9.1983
HO, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, oli tuomiossaan lausunut, että B oli aiheuttanut vahingon, josta A oli vaatinut häneltä jutussa korvausta, moottoriajoneuvon käyttämisellä liikenteeseen, ja oli vahinko kohdistunut toiseen, A:n omistamaan moottoriajoneuvoon. Tästä liikennevahingosta A:lla oli oikeus saada korvausta verrattaessa liikennevakuutuslain 1 §:ää vahingonkorvauslain 1 luvun 1 §:ään vain ensiksi mainitun lain säännösten mukaisesti. Liikennevakuutuslain 6 §:n 1 ja 3 momentin mukaan moottoriajoneuvon vahingoittumisesta omistajalla ei ollut oikeutta saada korvausta vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaisesta, esinevahinkoon mahdollisesti liittyvästä arvonalennuksesta. A:n ajama kanne oli niin ollen lakiin perustumaton. HO oli näillä perusteilla jättänyt asian RO:n päätöksen varaan.
KORKEIN OIKEUS
Pyytäen valituslupaa A haki muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin ja B antoi häneltä pyydetyn vastauksen.
KKO t. lausui perusteluinaan:
Liikennevakuutuslain 6 §:n 3 momentin mukaan B:n auto liikennevakuutuksen perusteella on korvattu A:lle vahingoittuneen auton korvauskustannukset. Saman pykälän 1 momentista ilmenee, ettei liikennevakuutuksen perusteella korvata korjauskustannusten lisäksi vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:ssä tarkoitettua arvonalennusta. Liikennevakuutuslaissa on muitakin säännöksiä, jotka rajoittavat korvauksen suorittamista liikennevakuutuksen perusteella. Jos korvausta kuitenkin vaaditaan muulla perusteella eikä ole kysymys liikennevakuutuslain 12 §:n 1 momentissa tarkoitetusta tilanteesta, ei liikennevakuutuslaista löydy tällaiseen perusteeseen vetoamista kieltävää tai rajoittavaa säännöstä. Korvauksen vaatimiselle muulla perusteella liikennevakuutuslain ulkopuolelle jäävässä tapauksessa ei ole esitettävissä muutakaan asiallista estettä. Sen vuoksi A:lla on oikeus vaatia B:ltä vahingonkorvausta tämän tuottamuksellaan aiheuttamasta vahingosta vahingonkorvausta tämän tuottamuksellaan aiheuttamasta vahingosta vahingonkorvauslain perusteella.
A ei ole kuitenkaan näyttänyt, että B:n tuottamasta liikennevahingosta olisi aiheutunut hänelle auton arvonalennuksena korvattavaa omaisuusvahinkoa.
Edellä lausumillaan perusteilla KKO jätti HO:n tuomion lopputuloksen pysyväksi. Asian laadun vuoksi B:n oli pidettävä hänellä vastauksen antamisesta KKO:ssa olleet kulut vahinkonaan.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Ylimääräinen oikeusneuvos Heikkilä: HO:n lausumilla perusteilla ja huomioon ottaen, että liikennevakuutuslain tarkoituksena on ilmeisesti ollut yleensä poissulkea mahdollisuus saada korvausta moottoriajoneuvon arvon alenemisesta liikennevahingon johdosta, katson, ettei ole syytä muuttaa HO:n tuomion lopputulosta, jonka varaan siis jätän asian. Asian laadun vuoksi B:n on pidettävä hänellä vastauksen antamisesta täällä olleet kulut vahinkonaan.
Oikeusneuvos Ketola oli samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Heikkilä.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Heinonen, Portin ja Hiltunen