KKO:1984-II-174
- Asiasanat
- Vakuutussopimus - Vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuus
- Tapausvuosi
- 1984
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S84/159
- Taltio
- 2320
- Esittelypäivä
A oli yksityistapaturmavakuutusta hakiessaan jättänyt vakuutuksenantajalle ilmoittamatta eräitä muissa vakuutusyhtiöissä olleita tapaturmavakuutuksiaan. Yleisissä vakuutusehdoissa ei ollut kielletty ottamasta haetun laatuista vakuutusta useammasta vakuutusyhtiöstä. Vakuutusta myönnettäessä ei myöskään ollut asetettu tällaista ehtoa. Sen vuoksi ja kun vakuutuksenantaja ei ollut näyttänyt, että A olisi tiennyt puutteellisen ilmoituksen mahdollisesta merkityksestä yhtiölle tai että hänen olisi pitänyt se ymmärtää, tietojen antamatta jättäminen ei vapauttanut vakuutuksenantajaa vakuutussopimuksen mukaisesta vastuusta.
Saatuaan A:n korvausvaatimuksen vakuutuksenantaja oli kirjallisesti peruuttanut vakuutuksen sen alkamispäivästä lukien edellä mainitun tietojen antamatta jättämisen vuoksi. Kun A oli peruutusilmoituksen saatuaan kohtuullisessa ajassa nostanut korvauskanteen vakuutuksenantajaa vastaan, tämän A:lle palauttaman vakuutusmaksun vastaanottamista ei pidetty peruutuksen hyväksymisenä.
I-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A:n vakuutusyhtiö B:tä vastaan ajamasta kanteesta Tampereen RO p. 21.4.1983 oli lausunut selvitetyksi, että A oli 10.9.1982 ottanut vapaa-ajan vakuutuksen vakuutusyhtiö B:stä mm. ehdoin, että tapaturman sattuessa yhtiö maksaa ohimenevän työkyvyttömyyden varalta 100 markkaa päivältä päiväkorvauksena ja tapaturman hoitokuluista enintään 10.000 markkaa. Vakuutus oli ollut voimassa sanotusta päivästä alkaen jatkuen vuosittain. Lääkäritodistuksen mukaan A oli ollut 7.11.1982 tapahtuneen ristiselän venähdyksen vuoksi työkyvytön 8.11. - 6.12.1982 välisen ajan eli 29 päivää.
Vakuutusyhtiö oli 17.12.1982 saatuaan tapaturmaa koskevan korvaushakemuksen ilmoittanut peruuttaneensa vakuutussopimuksen sen alkamispäivästä lukien vakuutusehtojen 6.3.1. -kohdan perusteella, koska A ei ollut ilmoittanut vakuutusta ottaessaan, että hänellä oli ollut ay-tapaturmavakuutuksen lisäksi useita tapaturmavakuutuksia eri vakuutusyhtiössä. Yhtiö oli tässä oikeudenkäynnissä esittänyt selvitystä, että A:lla oli ollut vapaa-ajan tapaturmavakuutus vakuutusyhtiö C:ssä ja vakuutusyhtiö D:ssä sekä kaksi yksityistapaturmavakuutusta vakuutusyhtiö E:ssä, joista ainakaan kahta ensiksi mainittua vakuutusta A ei ollut nyt kyseessä olevaa vakuutusta hakiessaan ilmoittanut.
Kysymyksessä olevan vapaa-ajan vakuutuksen yleisissä vakuutusehdoissa ei ollut kielletty ottamasata sellaista vakuutusta useasta eri vakuutusyhtiöstä eikä asiassa ollut myöskään selvitetty, että vastaajayhtiön tai muidenkaan vakuutusyhtiöiden toimesta olisi vakuutusta myönnettäessä asetettu tällainen ehto.
Monivakuuttaminen ei ollut myöskään lisännyt minkään yhtiön vastuuta eikä yhtiö B:lle ollut aiheutunut vahinkoa vakuutusten myöntämisestä eikä siitäkään, että kukin yhtiö mahdollisesti oli maksanut vakuutusmaksuja vastaavat vakuutuskirjassa sovitut korvaukset. Sillä seikalla, että A ei ollut vapaa-ajan tapaturmavakuutusta hakiessaan ilmoittanut hänelle aikaisemmin myönnettyjä vapaa-ajan vakuutuksia, ei ollut ollut sellaista merkitystä, että vastaajayhtiö olisi vakuutussopimuslain säännösten nojalla vastuusta vapaa.
Lisäksi RO oli katsonut, ettei A vastaanottaessaan mahdollisesti vakuutusyhtiön palauttaman vakuutusmaksun ollut hyväksynyt vakuutussopimuksen peruuttamista. Kun yhtiö ei ollut esittänyt muutakaan perustetta vapautuakseen vastuustaan RO oli katsonut, että sillä oli velvollisuus maksaa A:lle päiväraha ja tapaturman hoitokulujen korvaus sopimuksen mukaisesti. Päivärahan suuruutena oli pidettävä vakuutusyhtiön oikeaksi myöntämää määrää 2.900 markkaa, tapaturman varsinaisina hoitokuluina 528 markkaa ja matkakuluina, jotka yhtiö oli määrältään kiistänyt, RO:n arvioimat 100 markkaa.
Näillä perusteilla RO oli velvoittanut vakuutusyhtiö B:n suorittamaan A:lle korvaukseksi vakuutussopimuksen mukaisesti yhteensä 3.528 markkaa ja korvaamaan A:lle hänen oikeudenkäyntikulunsa 3.800 markalla.
Turun HO, jonka tutkittavaksi vakuutusyhtiö oli saattanut jutun, t. 9.12.1983 oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan ja velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle korvaukseksi hänellä jutun vuoksi HO:ssa olleista kuluista 700 markkaa.
KORKEIN OIKEUS
Vakuutusyhtiö B pyysi valituslupaa ja haki muutosta HO:n tuomioon. Lisäksi yhtiö muutoksen hakemiselle säädetyn määräajan jälkeen toimitti 26.3.1984 KKO:een 22.3.1984 päivätyn lisäkirjoituksen ja Helsingin RO:n 5. osaston 2. jaoston X:n ja vakuutusyhtiö C:n välisessä vakuutuskorvausta koskevassa jutussa 9.2.1984 julistaman päätöksen. Valituslupa myönnettiin 2.4.1984 ja A antoi häneltä pyydetyn vastauksen muutoksenhakemukseen.
KKO t. lausui perusteluinaan.
KKO on oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 18 §:n nojalla ottanut huomioon myös edellä mainitun määräajan jälkeen saapuneen lisäselvityksen.
Yksityistapaturmavakuutuksen yleisten vakuutusehtojen 6.3.1. kohdan mukaan "Vakuutuksenottaja on velvollinen antamaan vakuutusyhtiölle oikeat tiedot vakuutussopimukseen vaikuttavista seikoista. Tietojen antamatta jättämisestä tai väärien tietojen antamisesta voi vakuutussopimuslain 4 - 7 §:n mukaan seurata, että vakuutussopimus ei tule voimaan, korvausta vähennetään tai se evätään taikka että vakuutussopimus irtisanotaan lakkaavaksi 14 päivän kuluttua." A on vakuutusta hakiessaan vastannut hakemuksen muita tapaturmavakuutuksia koskevaan kohtaan RO:n päätöksessä selostetuin tavoin puutteellisesti. Yksityistapaturmavakuutuksen yleisissä vakuutusehdoissa ei ole nimenomaisesti kielletty ottamasta tapaturmavakuutusta eri vakuutusyhtiöstä. Yhtiö ei ole näyttänyt, että A:lle olisi ilmoitettu tällaisesta ehdosta tahi että A:lla hakemusta tehdessään olisi ollut tieto puutteellisen vastauksen mahdollisesta merkityksestä vakuutuksenantajalle tai että hänen olisi ainakin pitänyt tämän merkitys ymmärtää. A:n, joka saatuaan yhtiön 17.12.1982 päivätyssä kirjeessä ilmoituksen vakuutuksen peruutuksesta on 18.1.1983 toimittanut yhtiölle haasteen asiassa, ei sen perusteella, että hän ei ole ryhtynyt toimiin yhtiön hänelle mahdollisesti palauttaman vakuutusmaksun palauttamiseksi yhtiölle, ole katsottava hyväksyneen yhtiön ilmoitusta vakuutuksen peruuttamisesta. Mainituin perustein KKO katsoo, ettei yhtiö ole vakuutussopimuslain säännösten nojalla vastuusta vapaa.
HO:n tuomion lopputulosta ei muutettu. Vakuutusyhtiö velvoitettiin suorittamaan A:lle korvaukseksi hänellä vastauksen antamisesta KKO:ssa olleista kuluista 1.100 markkaa.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Leivonen, Saarni-Rytkölä, Heinonen, Lehtonen ja Hiltunen