19.7.1984

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Pohjolan Hinaus Oy:n ja Jokipaja Oy:n Vakuutusosakeyhtiö Pohjolaa vastaan ajamista kanteista Helsingin RO, jossa kaksi meriasioita tuntevaa henkilöä asiantuntijoina oli ollut läsnä oikeutta avustamassa ja antanut kirjallisen lausuntonsa, p. 2.5.1983 oli merivahingonlaskijan 3.4.1981 antamaan vakuutuskorvausta koskevaan ratkaisuun liittyvistä asiakirjoista havainnut seuraavaa:

Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan myönnettyä 29.4.1980 Pohjolan Hinaus Oy:lle vakuutuksenottajana on Jokipaja Oy:lle vakuutuksensaajana vakuutuksenottajan omistamaa Starke nimistä hinaaja-alusta varten laivavakuutuksen merivaaran varalta olemaan voimassa 24.4. - 31.12.1980 vakuutetun etuuden ja vakuutusmäärän ollessa "4/5 kaskoa = 400.000 markkaa" Starke oli uponnut Turun satama-alueella sen hinaustyötä suorittamassa 28.8.1980. Aleuksen päällikkönä oli silloin toiminut Pohjolan Hinaus Oy:n toimitusjohtajaksi yhtiön yhtiökokouksessa 1.4.1980 valittu A.

Vakuutuksenottajan ja vakuutuksensaajan vaadittua vakuutuksenantajan velvoittamista suorittamaan vakuutusehtojen mukaisesti vakuutuskorvauksen 400.000 markan lisäksi vakuutuksenottajalle aluksen hoidosta sen pelastamisen jälkeen 10.697 markkaa 10 penniä ja asian hoitamisesta aiheutuneina kustannuksina 5.717 markkaa 17 penniä ja vakuutuksensaajalle oikeudenkäyntikustannuksista 3.000 markkaa merivahingonlaskija oli katsonut näytetyksi, että hinaajalla oli lähdetty suorittamaan hinaustehtävää vajaalukuisella miehistöllä. Siten aluksen ei voitu katsoa olleen hinauksen alkaessa merikelpoisessa kunnossa. Kun vakuutuksenantaja yleisten merivakuutusehtojen 5 §:n 2 kohdan mukaan ei ollut vastuussa vahingosta, joka aiheutui siitä, että alus ei ollut merikelpoisessa kunnossa, mikäli vakuutuksenottaja tiesi aluksen vajavuudesta sellaisena ajankohtana, että hän olisi voinut puuttua asiaan ja kun oli katsottava, että toimitusjohtaja A tieto aluksen merikelpoisuuden vajavuudesta oli myös vakuutuksenottajan tiedossa, merivahingonlaskija oli katsonut, ettei vakuutuksenantaja ollut velvollinen maksamaan myöntämänsä merivakuutuksen perusteella korvausta vakuutuksenottajalle eikä vakuutuksensaajallekaan Starken 28.8.1980 kärsimän haaverin johdosta. Hänen kannanottonsa mukaan vakuutuksenottaja ei ollut esittänyt perustetta, jonka johdosta vakuutuksenantaja olisi vastuussa laskuvirhe huomioon ottaen 10.657 markkaan 10 penniin nousevista aluksen hoitokustannuksista. Sen vuoksi merivahingonlaskija oli ratkaisullaan hylännyt Jokipaja Oy:n korvausvaatimuksen 400.000 markkaa ja vaatimuksen oikeudenkäyntikustannuksista 3.000 markkaa, samoin kuin Pohjolan Hinaus Oy:n vaatimuksetkin.

Säädetyssä määräajassa nostetuissa moitekanteissaan Jokipaja Oy ja Pohjolan Hinaus Oy olivat RO:ssa vaatineet Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan velvoittamista korvaamaan vakuutusehtojen mukaisesti, vakuutuksensaaja vakuutuskirjassa sovitun määrän 400.000 markkaa, hoitokustannuksia 6.602 markkaa 10 penniä kuuden prosentin vuotuisine korkoineen kumpaisellekin erälle laskettuna joko 9.10.1980 alkaen, jolloin vakuutuksenantaja oli kieltäytynyt korvausta maksamasta tai viimeistään yhden kuukauden kuluttua tuomioistuimen päätöksen lainvoimaiseksi tulosta ja korvauksena oikeudenkäyntikustannuksista 10.000 markkaa, ja vakuutuksenottaja vakuutuksensaajalle mainitut 400.000 markkaa sekä itselleen korvauksena hinaajan säilytyksestä 10.657 markkaa 10 penniä ja yhteisistä oikeudenkäyntikustannuksista 23.500 markkaa.

Vakuutuksensaaja oli perustellut moitekannettaan siten, että sillä oli itsenäinen vakuutussopimukseen perustuva oikeus vakuutuskorvaukseen väitetyistä aluksen merikelpoisuuden puutteista huolimatta ja että se ei missään vaiheessa ollut ollut tietoinen hinaajan toimeksiannosta, sen luonteesta tai hinaajan kunnosta aluksen lähtiessä laiturista puheena olevaa hinausta suorittamaan 28.8.1980. Väitetyt merikelpoisuuteen kohdistuneet puutteet olivat lisäksi ollut niin vähäisiä, ettei niillä ollut ollut oleellista merkitystä hinaajan uppoamistapahtumaan.

Vakuutuksenottaja oli omassa moitekanteessaan perustellut korvausvaatimustensa hyväksymistä sillä, ettei ollut osoitettu sellaista hinaajan merikelpoisuuden puutetta, joka olisi vaikuttanut vakuutustapahtumaan. Esille tuodut puutteet aluksen miehityksen ja aluksen ovien aukiolon osalta johtivat tässä tapauksessa ilmeiseen kohtuuttomuuteen. Tapahtumaan olisi sovellettava vakuutussopimuslain 34 §:n säännöksiä. Vakuutuksenottaja oli katsonut, että vakuutuksensaajan oikeus korvaukseen ei voinut olla riippuvainen vakuutuksenottajan mahdollisesta tietoisuudesta aluksen puutteellisesta merikelpoisuudesta.

Vakuutusosakeyhtiö Pohjola oli vaatinut moitekanteisiin sisältyvien korvausvaatimusten hylkäämistä ja kantajien velvoittamista korvamaan vakuutuksenantajan oikeudenkäyntikustannukset. Vakuutuksenantaja oli vastineessaan tuonut esille, että hinaaja esitetyn selvityksen mukaan ei ollut ollut hinaustehtävää suorittaessaan merikelpoisessa kunnossa, koska sen vasemmanpuoleinen konehuoneen ovi oli ollut avoin, konehuoneen varauloskäynnin luukku oli ollut raollaan sen messin ovi oli ollut auki ja koska hinaajassa ei ollut ollut katsastustodistuksen mukaista riittävää ja pätevyydeltään asianmukaista laivaväkeä hinaustehtävän täyttämiseen. Aluksen merikelvottomuus oli ollut hinaajan päällikön, eli laivanisännän ja samalla vakuutuksenottajan toimitusjohtajan eli laillisen edustajan A:n tiedossa ja siis jo ennen vahinkotapahtumaa myös vakuutuksenottajan tiedossa. Vakuutuksenantajan vastuu vahingosta vakuutuksenottajalle oli siten lakannut hinaajan merikelpoisuuden vajavuuden takia. Tällaisen asiantilan vallitessa vakuutuksensaajalla ei laillisesti voinut olla parempaa oikeutta vakuutuskorvaukseen kuin vakuutuksenottajalla.

Vireillä olevan moiteoikeudenkäynnin aikana vastaaja oli esittänyt Turun RO:n 28.10.1981 antaman, merilain säännösten rikkomista ynnä muuta koskevan päätöksen. Sen perustelujen mukaan A oli hinaajan upotessa 1) käyttänyt alusta hinaamiseen, vaikka siinä oli ollut matkustajia, 2) laiminlyönyt huolehtia siitä, että aluksessa hinaustehtävää suoritettaessa olisi ollut säädetyn pätevyyden omaava konepäällystö, 3) laiminlyönyt huolehtia siitä, että aluksen konehuoneen ovi ja varauloskäytävän luukku olisivat olleet asianmukaisesti suljettu ja että alus olisi niin ollen ollut merikelpoinen ja 4) laiminlyönyt huolehtia siitä, että alusta olisi hinauksen aikana kuljetettu ja käsitelty hyvän merimiestaidon mukaisesti. Turun RO oli tuominnut A:n, paitsi muusta, merilain 8, 43 ja 49 §:ien nojalla sakkorangaistukseen. Turun HO oli 18.11.1982 antamallaan päätöksellä A:n muutoksenhaun johdosta hylännyt A:n valituksen eräin Turun RO:n päätöksen 4-kohtaan tekemin muutosperusteluin, jotka koskivat A:n laiminlyöntiä huolehtia siitä, että alusta olisi kuljetettu ja käsitelty hinauksen aikana hyvän merimiestaidon mukaisesti, ja RO:n muutoin mainitsemilla perusteilla. Siten oli tullut rikoslain oikeudenkäynnissä vahvistetuksi, että A oli syyllistynyt Turun RO:n muutoin mainitsemilla perusteilla. Siten oli tullut rikosasiain oikeudenkäynnissä vahvistetuksi, että A oli syyllistynyt Turun RO:n 2-ja 3-kohdassa mainittuihin aluksen merikelpoisuutta koskeviin laiminlyönteihin.

Helsingin RO oli katsonut esitetyn selvityksen osoittavan, että hinaaja Starke sen suorittaessa hinaustehtäväänsä 28.8.1980 ei ollut ollut asianmukaisesti miehitetty ja että sen konehuoneen ovi ja varauloskäytävän luukku eivät olleet olleet aluksen merikelpoisuutta varten suljetut, mistä aluksen merikelpoisuuteen kuuluvista puutteellisuuksista oli ainakin huomattavalta osalta aiheutunut hinaajan uppoaminen. Nämä seikat olivat ennen vahinkoa olleet hinaajan päällikkönä toimineen vakuutuksenottajan toimitusjohtajana olleen A:n ja siis myös vakuutuksenottajan tiedossa. Sen vuoksi ja kun kantajat eivät olleet näyttäneet myöskään muulta osalta perustetta merivahingonlaskijan ratkaisun muuttamiseen RO oli hylännyt kantajien moitekanteissaan esittämät vaatimukset.

Asian laatuun nähden RO oli kohtuulliseksi määrännyt, että Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan tuli kärsiä oikeudenkäyntikustannuksensa omana vahinkonaan.

Kantajat velvoitettiin yhteisvastuullisesti korvaamaan RO:n meriasiantuntijoille heidän asiasta antamastaan kirjallisesta lausunnosta, kumpaisellekin erikseen, kohtuulliseksi harkitut 300 markkaa ja osallistumisestaan RO:n istuntoon, kumpaisellekin erikseen, 150 markkaa.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Ylimääräinen oikeusneuvos Heikkilä: Siltä osin kuin Jokipaja Oy:n esittämä vaatimus jätetään tutkimatta, olen samaa mieltä kuin enemmistö. Tutkiessani muutoin jutun totean, että m/s Starken konehuoneen ovi ja varauloskäytävän luukut eivät olleen asianmukaisesti suljetut aluksen uppoamisen tapahtuessa. Jutussa on esitetty näyttöä siitä, että aluksen kaatuessa tällainen puute on omiaan ratkaisemaan vaikuttamaan aluksen uppoamiseen. Näyttöä siitä, että uppoaminen esillä olevassa tapauksessa ei olisi aiheutunut näiden aukkojen aukiolosta ei sen sijaan ole esitetty. RO:ssa juttua käsiteltäessä läsnä olleiden meriasiantuntijoiden lyhyttä lausuntoa en katso riittäväksi näytöksi. Muutenkaan ei ole esitetty syytä muuttaa RO:n päätöstä, jonka siis jätän pysyväksi. Asian laadun vuoksi Vakuutusosakeyhtiö Pohjola saa itse kärsiä selityksen antamisesta aiheutuneet kulunsa.

Presidentti Olsson oli samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Heikkilä.