KKO:1984-II-129
- Asiasanat
- Veropetos - YlikorkotalletusTahallisuus
- Tapausvuosi
- 1984
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R 82/130
- Taltio
- 4827/83
- Esittelypäivä
Ammatinharjoittaja ja hänen vaimonsa olivat vuosien 1972-1977 aikana tallettaneet suuria rahamääriä sekä asuinpaikkakuntansa että myös toisella paikkakunnalla liikettä harjoittavan osuuskunnan säästökassaan ja saaneet talletusten veronhuojennuslaissa edellytettyä korkotasoa ylittävää korkoa, jota he eivät olleet ilmoittaneet ko. vuosien verotuksessa.
Ään.
Ottaen huomioon talletusten suuren määrän ja sen, mitä verovuosia 1972 ja 1973 koskeneissa verohallituksen julkaisemissa ohjeissa veroilmoituksen laatijalle oli mainittu korkotulojen ja talletusten veronalaisuudesta ja mitä ammatinharjoittajan ja hänen vaimonsa asemassa olevien verovelvollisten tiedossa yleisen elämänkokemuksen mukaan on tulojen ja varallisuuden veronalaisuudesta, heidän oli täytynyt tietää, että heidän ilmoittamatta jättämistään koroista ja talletuksista oli maksettava veroa. Kumpikin tuomittiin rangaistukseen jatketusta veropetoksesta.
IV-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Oulun RO p. 15.5.1980 oli virallisen syyttäjän ajamasta syytteestä lausunut selvitetyksi, että arkkitehti A ja hänen vaimonsa B olivat vuosina 1972 - 1977 tallettanut Osuuskauppa Arinan säästökassaan sekä vuosina 1973 - 1977 Taivalkosken Osuuskaupan säästökassaan varoja tileille, joilta säästökassat olivat maksaneet heille säännönmukaisen talletuskoron lisäksi lisäkorkoa. Talletuksia ei ollut siten tehty sellaiselle tilille, jota pankkitoiminnassa yleisesti käytetään yleisön talletusten vastaanottamiseen.
Talletukset ja niistä maksetut korot olivat eri vuosina olleet seuraavat.
Osuusliike Arinassa olleet talletukset:
A:n talletukset Vuodelta 1972 Pääoma 81.575 mk Korko 6.576 mk " 1973 " 149.892 mk " 12.862 mk " 1974 " 167.982 mk " 16.592 mk " 1975 " 322.159 mk " 26.677 mk " 1976 " 108.192 mk " 43.459 mk " 1977 " 262.747 mk " 24.044 mk
B:n talletukset Vuodelta 1972 Pääoma 81.575 mk Korko 6.576 mk " 1973 " 149.891 mk " 12.862 mk " 1974 " 167.982 mk " 16.591 mk " 1975 " 322.159 mk " 26.676 mk " 1976 " - " 35.267 mk " 1977 " 136.468 mk " 10.958 mk
Taivalkosken Osuuskaupassa olleet talletukset:
A:n ja B:n talletukset Vuodelta 1973 Pääoma 105.250 mk Korko 5.250 mk " 1974 " 118.519 mk " 13.268 mk " 1975 " 134.426 mk " 15.907 mk " 1976 " 152.000 mk " 18.047 mk " 1977 " 150.000 mk " 21.068 mk
Edelleen RO oli lausunut selvitetyksi, että A ja B olivat vuosilta 1972 - 1977 Oulun verovirastoon antamissaan veroilmoituksissa tahallaan jättäneet ilmoittamatta veronalaisena tulonaan edellä mainitut saamansa korkotulot sekä veronalaisena omaisuutenaan ja varallisuutenaan edellä mainitut varat.
Koska A:n ja B:n saamia korkotuloja ei voitu pitää talletusten veronhuojennuslain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuina verovapaina tuloina eikä talletuksia verovapaana omaisuutena ja varallisuutena ja A ja B olivat siten edellä kerrotulla tavalla pidättäneet veroja ja maksuja valtiolta, Oulun kaupungilta ja Oulun evankelis-luterilaiselta seurakuntayhtymältä, RO, ottaen rangaistusta mitatessaan kohtuullistavana seikkana huomioon, että A:lle ja B:lle oli hallinnollisessa järjestyksessä määrätty heidän teostaan johtunut tuntuva taloudellinen seuraus, oli rikoslain 38 luvun 11 §:n 1 momentin, 7 luvun 2 §:n ja 6 luvun 4 §:n nojalla tuominnut A:n ja B:n, kummankin jatketusta veropetoksesta, A:n 80:een 200 markan ja B:n 80:een 43 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa, A:n 16.000 ja B:n 3.440 markkaa.
Vaasan HO, jonka tutkittavaksi A ja B olivat saattaneet jutun, p. 15.12.1981 oli katsonut selvitetyksi, että A, joka A:n ja B:n ilmoitusten mukaan oli yksin hoitanut perheen raha-asiat ja veroilmoitusten laatimiset, oli RO:n päätöksessä mainitut varat kysymyksessä oleville tileille talletettuaan tosin tullut tietoiseksi siitä, että niille maksettiin muiden rahalaitosten maksamaa korkeampaa korkoa. Kuitenkin oli jäänyt näyttämättä, että A:lla ja B:llä olisi, huomioon ottaen talletusten veronalaisuutta koskevat puheena olevana aikana voimassa olleet säännökset ja niiden soveltamisesta annetut virallisohjeet, ollut tahallisuuden edellyttämä tietoisuus sanotun suuremman koron merkityksestä tilille olevien varojen ja niille maksettavan koron veronalaisuuden kannalta. A:n ja B:n ei näin ollen voitu katsoa jättämällä nuo varat ja niille maksetun koron verotusta varten ilmoittamatta tahallaan pidättäneen tai yrittäneen pidättää veroa. Sen vuoksi HO oli, kumoten RO:n päätöksen, hylännyt syytteen ja vapauttanut A:n ja B:n rangaistuksesta.
Pyytäen valituslupaa virallinen syyttäjä ja Oulun lääninverovirasto hakivat muutosta HO:n päätökseen. Lupa myönnettiin. A ja B antoivat heiltä hakemusten johdosta pyydetyn vastauksen.
KKO p. tutki jutun ja lausui perusteluinaan:
A ja B ovat jättäneet ilmoittamatta RO:n päätöksessä mainitut veronalaiset korot ja talletukset. A on kiistänyt syytteen sillä perusteella, etteivät korot ja talletukset olleet hänen käsityksensä mukaan veronalaisia. Hän on kertonut yksin hoitaneensa perheen raha-asiat ja veroilmoituksen laatimiset ja tehneensä veroilmoitukset avustajan kanssa. A ei muistanut tarkemmin tutustuneensa veroviranomaisten veroilmoitusten laatimista varten antamiin ohjeisiin. B on kertonut miehensä hoitaneen perheen raha-asiat hänen itsensä osaamatta sanoa niistä mitään.
A on esitutkinnassa myöntänyt, että hän oli avattuaan tilejä Osuuskauppa Arinan säästökassassa tullut tietoiseksi siitä, että tileille maksetaan normaalia pankkikorkoa korkeampaa korkoa. Arinassa säästökirjalle tavallisen pankkikoron määrä oli merkitty suoraan koron nimellä ja niin sanotun ylikoron osuus näkyi kirjalla talletuksena. Lisäksi A oli avannut tilejä Taivalkosken osuuskaupan säästökassassa ja myöntänyt tienneensä näidenkin tilien osalta saavansa parempaa korkoa kuin muiden rahalaitosten määräaikaistalletuksista. Ylikoron osuus oli tuolloin maksettu heti tiliä avattaessa ja normaalikorko tiliä lopetettaessa. Ylikoron määrä oli lisätty heti pääomaan ja normaalikoron määrä sitten seuraavaan määräaikaistalletukseen.
A on ammatinharjoittaja, joka on ilmoittanut saavansa palkkaa bruttona noin 30 - 40.000 markkaa kuukaudessa Arkkitehtitoimisto A kommandiittiyhtiöltä. Ottaen huomioon A:n ja B:n talletusten suuren määrän ja sen, mitä verovuosina 1972 ja 1973 koskeneissa verohallituksen julkaisemissa ohjeissa veroilmoituksen laatijalle oli mainittu korkotulojen ja talletusten veronalaisuudesta ja mitä A:n ja B:n asemassa olevien verovelvollisten tiedossa yleisen elämänkokemuksen mukaan on tulojen ja varallisuuden veronalaisuudesta. A:n ja B:n on täytynyt tietää, että heidän ilmoittamatta jättämistään koroista ja talletuksista on maksettava veroa.
Talletusten veronalaisuutta koskevat puheena olevana aikana voimassa olleet säännökset ja talletusten veronalaisuuden soveltamisesta annetut virallisohjeet, lukuun ottamatta verovuosina 1972 ja 1973, ovat tosin olleet jossain määrin tulkinnanvaraisia, mutta huomioon ottaen edellä esitetyt seikat A:lla ja B:llä on katsottava olleen tahallisuuden edellyttämä tietoisuus normaalia suuremman koron merkityksestä tilillä olevien varojen ja niille maksettavan koron veronalaisuuden suhteen. He ovat siten menettelyllään tahallaan pidättäneet valtiolta ja muilta veronsaajilta veroa.
Edellä mainituilla perusteilla KKO, kumoten HO:n päätöksen, tuomitsi rikoslain 38 luvun 11 §:n 1 momentin, 7 luvun 2 §:n ja 6 luvun 4 §:n nojalla A:n ja B:n, kummankin jatketusta veropetoksesta, A:n 80:een 200 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 16.000 markkaa ja B:n 50:een 43 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 2.150 markkaa.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos Nybergh: Syyttäjä on täällä lausunut A:n esitutkinnassa antamista kertomuksista ilmenevän, että hän ei ole korkotuloja verotukseen ilmoittanut, koska hänellä on ollut vakaa käsitys siitä, että kaikki korkotulot ovat verovapaita. Syyttäjän mielestä A ja B eivät kuitenkaan ole vaivautuneet selvittämään itselleen syytä säästökassan menettelyyn sen maksaessa ylisuuret korot.
Kysymys on erehtymisestä lain tulkintaan liittyvästä seikasta. Kun A:n ja B:n erehtyminen syyttäjänkin mielestä on tapahtunut tosiasia, A:n ja B:n tuomitseminen rangaistukseen edellyttää, että he ovat suhtautuneet verovelvollisuuteensa välinpitämättömästi ja, hyväksyessään senkin mahdollisuuden että tilillä olevat varat ja niistä saadut korot ovat olleet veronalaisia, ottamatta asiasta enempää selkoa jättäneet nuo varat ja korot verotusta varten ilmoittamatta.
A:n kohdalla katson tämän näytetyksi toteen enemmistön mainitsemilla talletusten suuruutta, A:n tietoisuutta korkojen suuruudesta ja hänen elämänkokemustaan sekä virallisohjeiden sisältöä koskevilla perusteilla, siitä huolimatta että puheena olevia tilejä koskevat säännökset ja viranomaisten niistä antamat tiedot ovat olleet jossain määrin epäselviä.
B:nkin osalta katson edellä mainituilla perusteilla näytetyksi toteen, että hänkin on asiassa menetellyt tahallisesti. Ottaen kuitenkin huomioon, että hänen miehensä on yksin hoitanut perheen raha-asiat veroilmoitusten laatimisineen, ja muut asiassa ilmenneet seikat niihin luettuina edellä mainittu epäselvyys puheena olevien tilien luonteesta, katson, että hänen kohdallaan on tuotu esille niin monta syyllisyyttä vähentävää tekijää, että tekoa, ilmoittamatta jätettyjen talletusten suuruudesta huolimatta, on pidettävä vähäpätöisenä.
Sen vuoksi katson, että B:n teko on johtunut olosuhteet huomioon ottaen anteeksi annettavasta ajattelemattomuudesta, minkä vuoksi ja kun yleinen etu ei vaadi rangaistuksen tuomitsemista, jätän hänet rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentin nojalla rangaistukseen tuomitsematta. A:n osalta hyväksyn sen lopputuloksen, johon enemmistö on päätynyt.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo ja Ådahl sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Rosokivi ja Hagman