27.6.1984

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

A Oy oli nosturiurakoitsija B:tä vastaan ajamassaan kanteessa Jyväskylän RO:ssa kertonut, että B oli 31.12.1975 ostanut yhtiöltä Grove TM 1275 merkkisen autoalustaisen ajoneuvonosturin. Suorituttaessaan kyseisellä nosturilla teollisuuspuristimen nostoa 29.5.1976 Enso-Gutzeitin Säynätsalon tehtailla oli nosturin puomi taittunut. B oli vakuuttanut nostetun taakan olleen nostokykytaulukon sallimissa rajoissa ja toimitti nosturin A Oy:lle heti korjattavaksi. B oli ilmoittanut vaativansa korjauksen takuuseen. Yhtiö oli välittömästi tilannut vioittuneet osat valmistajatehtaalta ja kone oli tullut korjatuksi 10.6.1976 työkuntoon. Koneen valmistajan edustaja oli käynyt paikan päällä tutustumassa vaurioon ja yhtiö oli toimittanut puomin vaurioituneen kohdan tehtaalle takuukysymyksen ratkaisemiseksi. Koneen valmistaja oli tutkinut tapauksen ja todennut konetta ylikuormitetun ja 16.2.1977 ilmoittanut, että vauriota ei hyväksytä takuuseen. A Oy oli laskuttanut B:ltä puomivaurion korjauksen 330.382,72 markkaa eräpäivällä 30.4.1977. B oli kieltäytynyt tuota laskua maksamasta vedoten edelleen A Oy:n ja tehtaan takuuvastuuseen. Nostoarvotaulukon mukaan kyseisessä nostossa olisi käytetyllä nostoetäisyydellä 12,3 metriä ja puomin pituudella 35 metriä saanut nostaa enintään 21.100 kilon suuruisen taakan. B oli vaatinut tehtaalle ilmoitettavaksi, että taakan paino oli ollut 17,5 - 18,5 tonnia sekä nostossa käytetyn koukun paino 1,427 kiloa ja ketjut 200 kiloa. Valmistajatehdas oli ilmoittanut epäilevänsä B:n antamaa taakan painoa tai että taakka ei nostossa riippunut vapaasti ja vaatinut virallista punnitustodistusta taakasta. Myöhemmin A Oy oli saanut B:ltä Enso-Gutzeit Osakeyhtiöltä annetun 29.9.1976 päivätyn todistuksen, jonka mukaan irroitettavan puristimen massa oli ollut noin 22 tonnia. Kun otettiin huomioon nostossa käytetyn koukun ja kettinkien paino, oli nostossa ylitetty sallittua nostoarvotaulukkoa runsaasti eli nostettava massa oli ollut noin 23.837 kiloa kun se olisi saanut olla enintään 21.100 kiloa.

Koska edellä mainittu vaurio oli syntynyt nosturin väärästä käytöstä ja kun ei A Oy:llä eikä koneen valmistajatehtaalla niin muodoin ollut takuuvastuuta koneen korjauksesta, mutta B oli kieltäytynyt laskutettua summaa A Oy:lle suorittamasta, yhtiö oli vaatinut, että B velvoitettaisiin sille maksamaan koneen korjauskustannukset 330.382 markkaa 72 penniä tilisuhteessa sovellettuine 16 prosentin viivästyskorkoineen laskun eräpäivästä 30.4.1977 alkaen täyden maksun tapahtumiseen.

B:n vastustettua kannetta RO p. 5.2.1979 oli lausunut selvitetyksi, että B oli 31.12.1975 ostanut vähittäismaksulla A Oy:ltä Grove TM 1275 -merkkisen ajoneuvonosturin takuuehdoin, että mikäli kuuden kuukauden kuluessa ilmenisi vikoja, jotka koneen valmistaja Grove Manufakturing Co tai jonkin apulaitteen valmistaja toteaisi johtuvan valmistusvirheestä, myyjä toimittaisi uuden osan tai korjaisi osan veloituksetta edellyttäen, että koneen käytön ja huollon suhteen ei ilmenisi sellaista huomauttamista, josta vika olisi saattanut johtua, ja edelleen että takuu ei koskenut vauriota, jotka johtuivat nostokykytaulukon ylityksestä. Edelleen RO oli lausunut selvitetyksi, että nostettaessa kyseessä olevalla nosturilla 29.5.1976 nostoketjuineen ynnä muine apuvälineineen 21250 -22450 kiloa painoiseksi näytettyä ohjaimissa olleiden pilareiden varassa ollutta teollisuuspuristinta olosuhteissa, joissa vapaasti riippuvan taakan paino puomin oikealla jatkamisella olisi saanut olla 21100 kiloa, nosturin puomi oli taittunut.

Tämän vuoksi ja koska mainitun taakan jo sinänsä oli näytetty olleen yli nostokykytaulukon ja kun A Oy:n taholta oli näytetty ja olosuhteista lisäksi oli pääteltävissä taakan juuttuneen pilareista sanottuihin ohjaimiin siitä syystä, että tarvittavan suora nosto ei olisi ollut mahdollista, ja kyseessä näin ollen ei ollut ollut vapaasti riippuva taakka, jota ohjekirjan mukainen nostokykytaulukko edellytti, ja kun lisäksi vastoin käyttö- ja huolto-ohjeita nostossa oli käytetty epätasaisesti jatkettua puomia, mikä oli alentanut edellä mainittua teoreettista nostokykyä siten, ettei noston aikana mahdollisesti kytkettynä ollut ylikuorman estolaite, joka otti huomioon vain puomin kokonaispituuden, ollut voinut ottaa sitä huomioon, ja kun puomissa ei ollut, huomioon ottaen 22.12.1975 suoritettu koekuormitus näytetty olleen raaka-aine - taikka valmistusvirhettä ja koska vaatimuksen määrä ei ollut näytetty liialliseksi ja asianosaisten välillä oli näytetty olleen tilisuhde, jossa oli käytetty 16 prosentin korkoa, sekä kun edellä kerrotun vahingon ei ollut katsottava aiheutuneen pelkästään nostokykytaulukon ylittämisestä ja B:n aluksi ilmoittamalla taakan todellista hieman alemmalla painolla ei voitu katsoa olleen ratkaisevaa merkitystä takuukysymyksen selvittelyssä, RO oli velvoittanut B:n suorittamaan A Oy:lle vaaditut 330.382 markkaa 72 penniä kuudentoista (16) prosentin vuotuisine korkoineen 30.4.1977 lukien.

Vaasan HO, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, t. 31.12.1981 oli katsonut tosin selvitetyksi, että kysymyksessä olevan nosturin puomiston hitsaussaumat eivät olleet täyttäneet tällaisille rakenteille asetettuja vähimmäisvaatimuksia sekä että puomiston laippojen ja uumien väliset liitokset oli huonosti sovitettu. Sen sijaan HO, ottaen huomioon, että puheena olevaa taakkaa nostettaessa oli RO:n päätöksessä kerrotuin tavoin olennaisesti poikettu nosturin käyttöä koskevista ohjeista, oli katsonut jääneen selvittämättä, että kysymyksessä oleva vaurio oli aiheutunut edellä mainituista valmistusvirheistä. Näillä ja muutoin RO:n päätöksessä mainituilla perusteilla HO oli jättänyt asian RO:n päätöksen lopputuloksen varaan.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos af Hällström: Huomioon ottaen, että nosturi oli ennen sen käyttöönottamista katsastettu ja että valmistusvirheistä esitetty valtion teknillisen tutkimuskeskuksen lausunto perustuu sille esitettyyn yksipuoliseen aineistoon, katson näyttämättä jääneen, että puomin murtuminen olisi johtunut HO:n mainitsemista valmistusvirheistä. Pidän vaurion syynä puomin epätasaista jatkamista, mikä on alentanut puomin nostokykyä ja aiheuttanut sen, ettei ylikuormituksen estolaite ole toiminut. Tämän seikan merkityksestä A Oy ei ole antanut B:lle riittäviä tietoja. Katson sen vuoksi, että A Oy:n on vastattava osasta puomin korjauskuluja, ja alennan B:n maksettavaksi tuomittua korvausta neljänneksellä eli 247.787 markkaa 24 penniin, minkä määrän velvoitan B:n suorittamaan A Oy:lle HO:n määräämine korkoineen.

Oikeusneuvos Riihelä oli samaa mieltä kuin oikeusneuvos af Hällström.