KKO:1984-II-127
- Asiasanat
- Hätävarjelu, Poliisi, Pidättäminen
- Tapausvuosi
- 1984
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R 83/585
- Taltio
- 941
- Esittelypäivä
Ään.
Poliisi oli kuljettanut kiinniottamaansa rikoksista epäiltyä, kiinnioton yhteydessä uhkaavasti käyttäytynyttä ehdonalaisessa vapaudessa ollutta henkilöä poliisiautoon. Poliisin kuljetuksen alkaessa antamasta varoituksesta huolimatta ja tietoisena siitä, että poliisilla oli ampuma-ase, kiinniotettu oli huitaistuaan ensin poliisia kassilla lähtenyt kadulla juosten pakoon. Poliisi oli ampunut tämän perään laukauksen, joka oli hengenvaarallisen vamman aiheuttaen osunut pakenijaan. Poliisin, jonka ei voitu todeta tarkoittaneen osua pakenijaan, katsottiin käyttäneen ankarampaa voimakeinoa kuin kiinniotetun henkilön tekemien rikosten laatu ja karkaamisen vaarallisuus huomioon ottaen voitiin pitää puolustettavana. Koska hän ei kuitenkaan olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen ollut voinut malttaa mieltään, hänet jätettiin RL 3 luvun 9 §:n 2 momentin nojalla, sellaisena kuin tuo lainkohta oli 29.12.1967 annetussa laissa, rangaistukseen tuomitsematta.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Huittisten KO p. 14.9.1982 oli virallisen syyttäjän syytteestä ja kuultuaan asianomistajana A:ta lausunut selvitetyksi, että B oli toimiessaan ylikonstaapelina Huittisten nimismiespiirissä 2.10.1980 ottanut kiinni ehdonalaisessa vapaudessa olleen A:n tämän asunnosta epäiltynä muun muassa varkauteen sekä lähtenyt kuljettamaan häntä kävellen läheisyydessä olleeseen poliisiautoon poliisiasemalle vietäväksi. Matkalla A oli, siitä huolimatta, että B oli varoittanut häntä käyttävänsä asetta, mikäli A aikoisi paeta, lyönyt B:tä kädessään olleella kangaskassilla pakottaakseen tämän jättämään virkatoimensa tekemättä niin, että B oli menettänyt tasapainonsa, ja lähtenyt B:n luota juosten pakoon. A:n laiminlyötyä B:n pysähtymiskehoituksen B oli ampunut paon estämiseksi FN 10 -merkkisellä pistoolilla vaakatasossa noin 10 - 20 metrin etäisyydeltä laukauksen pakenevan A:n suuntaan, tarkoittamatta kuitenkaan osua tähän. Luoti oli kuitenkin osunut A:han alavartaloon aiheuttaen hänelle hengenvaarallisen vamman.
KO oli katsonut B:n mainitussa tilanteessa virkatehtävää suorittaessaan käyttäneen ankarampaa voimakeinoa, kuin A:n paon estämiseksi olosuhteet ja hänen tekemänsä rikoksen laatu huomioon ottaen voitiin pitää puolustettavana. Sen vuoksi KO oli, syytevaatimukset enemmälti hyläten, rikoslain 21 luvun 10 §:n, 40 luvun 21 §:n 1 momentin, 3 luvun 8 §:n 2 momentin ja 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut B:n yksin teoin tehdyistä hätävarjelun liioitteluna tapahtuneesta ruumiinvamman tuottamuksesta ja varomattomuudesta tehdystä virkavirheestä 30:een 41 markan määräiseen päiväsakkoon eli 1.230 markan sakkoon. Lisäksi KO oli velvoittanut B:n korvaamaan valtiolle virallisen syyttäjän kuulustuttamille todistajille valtion varoista maksetut todistajanpalkkiot yhteensä 590 markkaa.
Turun HO:ssa, jonka tutkittavaksi A ja B olivat saattaneet jutun, A oli uudistanut KO:ssa esittämänsä vaatimuksen B:n tuomitsemisesta rangaistukseen siitä, että tämä oli KO:n päätöksessä mainitussa tilaisuudessa poliisin virkatoimessaan tahallaan pistoolilla ampumalla aiheuttanut A:lle ruumiinvamman, ja B vaatinut syytteen hylkäämistä.
HO p. 17.6.1983 ei ollut muuttanut KO:n päätöstä.
B pyysi valituslupaa ja haki muutosta HO:n päätökseen vaatien häntä vastan ajetun syytteen hylkäämistä. Valituslupa myönnettiin. Virallinen syyttäjä ja A antoivat heiltä hakemuksen johdosta pyydetyt vastaukset.
KKO p. tutki jutun ja lausui perusteluinaan:
B on ollut kuljettamassa poliisiasemalle varkauksiin syylliseksi epäilytä A:ta, joka vähän aikaisemmin B:n häntä kiinni ottaessa oli käyttänyt siinä määrin uhkaavasti, että B oli ottanut esille ampuma-aseensa ja tehnyt laukausliikkeen. Lähtiessään kuljettamaan A:ta ja B on laittanut aseen taskuunsa mutta varoittanut A:ta yrittämästä karata. A on kertonut käsittäneensä varoituksen siten, että B tulisi tarvittaessa käyttämään asetta paon estämiseksi. Varoituksesta huolimatta A on kuljetuksen aikana yhtäkkiä huitaissut B:tä kädessään olleella kassilla niin, että, B on menettänyt tasapainonsa ja venähdyttänyt niskansa. Samalla A on lähtenyt juosten pakenemaan paikalta. Tällöin B on ampunut 10 - 20 metrin etäisyydeltä A:n perään laukauksen, joka on osunut A:han HO:n päätöksessä kerrotuin seurauksin. Asiassa puuttuu selvitys siitä, että kysymyksessä olisi ollut, kuten B itse on ilmoittanut, nimenomaan maahan tähdätty varoituslaukaus.
Menetellessään kerrotuin tavoin B on käyttänyt A:n karkaamisen estämiseksi ankarampaa voimakeinoa kuin mitä tämän tekemien rikosten laatu ja karkaamisen vaarallisuus huomioon ottaen voidaan pitää puolustettavana ja siten varomattomuudellaan aiheuttanut A:lle ruumiinvamman. Tapahtumia kokonaisuutena arvostellen olosuhteet ovat kuitenkin olleet sellaiset, ettei B ole voinut miltään malttaa, joten häntä ei saa tuomita rangaistukseen.
Edellä lausumillaan perusteilla KKO muutti HO:n päätöstä siten, että B jätettiin rikoslain 3 luvun 9 §:n 2 momentin nojalla, sellaisena kuin se oli tapaukseen sovellettavassa 29.12.1967 annetussa laissa, rangaistukseen tuomitsematta.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Ylimääräinen oikeusneuvos Setälä: Hyväksyn KKO:n perustelun muutoin paitsi että en katso olosuhteiden olleen sellaiset, ettei B ole voinut mieltään malttaa. Tämän johdosta en muuta HO:n päätöksen lopputulosta.
Oikeusneuvos Lindholm oli samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Setälä.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Takala ja Hämäläinen