KKO:1984-II-120
- Asiasanat
- KonkurssiTakaisinsaanti konkurssipesään - KS 46 § b- ja d-kohdat
- Tapausvuosi
- 1984
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 82/813
- Taltio
- 4385/83
- Esittelypäivä
Urakoitsija A oli, saadakseen kuljetusliikkeen C:n jatkamaan soran ja hiekan toimittamista työmaalle, oikeuttanut rakennuttajan B:n suorittamaan urakan maksueristä C:lle tämän jo täyttämistä tilauksista maksamatta olleet saatavat ja myöhemmin tehtävistä tilauksista aiheutuvat laskut. B oli tämän perusteella maksanut C:lle tämän esittämät laskut, jotka olivat kaikki erääntyneet ennen erään velkojan tekemää hakemusta A:n asettamisesta konkurssitilaan. C:n katsottiin siten saaneen A:lta rahasuorituksen mainituista laskusaatavistaan eikä maksuja niin ollen voinut pitää sijaissuorituksin velallisen ammattiin nähden epätavallisia maksuvälineitä käyttäen tehtyinä. Kun A oli antanut maksujärjestelyn perusteena olleen tahdonilmaisunsa B:n kanssa tekemäänsä urakkasopimukseen liittyvästi ja sen tarkoituksen toteuttamiseksi, toimenpiteen ei katsottu KS 46 §:n b kohdassa tarkoitetuin tavoin loukanneen velkojain oikeutta.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kommandiittiyhtiö A:n konkurssipesän kuljetusoy C:tä vastaan ajamasta kanteesta Laihian KO p. 25.3.1982 oli lausunut, että A:n, joka oli 3.4.1981 asetettu muun muassa 20.1.1981 jätetystä hakemuksesta konkurssiin, jossa valvonta oli toimitettu 24.9.1981, suorittaessa B:n kaupungin kanssa 10.9.1980 tekemänsä urakkasopimuksen perusteella Vaskiluodon matkustajaterminaalin perustustöitä C oli A:n toimeksiannosta toimittanut työmaalle soraa ja hiekkaa. A:n jouduttua maksuvaikeuksiin se oli saadakseen C:n jatkamaan toimituksiaan kaupungin työmaalle suostumuskirjaksi otsikoidulla asiakirjalla 25.11.1980 oikeuttanut kaupungin suorittamaan A:lle tulevista urakan maksueristä kaikki tarvittavat materiaalihankinnat, jotka kaupunki suorittaa nyt kysymyksessä olevalle työmaalle ja vähentämään määrät A:lle tulevista maksueristä. Tämän perusteella kaupunki oli suorittanut ennen konkurssin alkua erääntyneet 17. ja 29.12.1980 päivätyillä laskuilla Vaasan rakennustoimistolta velotut 16.468 markkaa ja 460 markkaa sekä 11. ja 18.11.1980 päivätyillä laskuilla A:lta velotut 8.107,50 markkaa ja 1.748 markkaa ensiksi mainitun 30.12.1980 ja kolme viimeksi mainittua 21.1.1981. Kaupunki oli vähentänyt näin suorittamansa määrät A:lle maksettaviksi erääntyneistä urakkaeristä 8 ja 10. Tämän vuoksi ja koskei A:n ja C:n välillä hiekan toimittamisesta sovittaessa eikä sen paremmin kaupungin ja A:n välillä tehdyssä urakkasopimuksessa oltu sovittu kerrotunlaisesta maksutavasta eikä jutussa ollut edes väitetty, että A:n ja C:n välisissä maksuissa olisi tavanomaista noudattaa nyt kysymyksessä olevaa normaaleista sopimusehdoista poikkeavaa maksutapaa eikä maksujärjestelyn tueksi ollut muutenkaan esitetty hyväksyttävää perustetta ja kun A näin ollen oli maksanut C:n saamiset 20.1.1981 alkanutta konkurssiaan lähinnä edeltäneiden 60 päivän kuluessa sijaissuorituksin A:n toimialaan nähden epätavallista maksuvälinettä käyttäen, KO oli konkurssisäännön 46 §:n d kohdan nojalla julistanut suoritukset, yhteensä 26.783 markkaa 50 penniä peräytyneeksi ja velvoittanut C:n suorittamaan A:n konkurssipesälle vaaditut 26.783 markkaa 50 penniä 6 prosentin korkoineen laskettuna 16.468 markalle 30.12.1980 ja 10.315 markalle 50 penille 21.1.1981 lukien. Lisäksi C oli velvoitettu korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut 4.000 markalla.
C:lle annettiin jälkivalvontaosoitus.
Vaasan HO, jonka tutkittavaksi C oli saattanut jutun, t. 1.7.1982 oli jättänyt asian KO:n päätöksen varaan muutoin paitsi että C oli velvoitettu suorittamaan A:n konkurssipesälle KO:n päätöksessä sanottu määrä 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 20.11.1981 lukien.
C pyysi valituslupaa ja haki muutosta HO:n tuomioon vaatien kanteen hylkäämistä. A:n konkurssipesä antoi siltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen. Valituslupa myönnettiin.
KKO t. tutki jutun ja lausui perusteluinaan:
A:n suorittaessa B:n kaupungin kanssa 18.9.1980 tekemänsä urakkasopimuksen perusteella Vaskiluodon matkustajaterminaalin perustamistöitä C on A:n tekemistä tilauksista 10.10.1980 alkaen toimittanut työmaalle soraa ja hiekkaa. C on velkonut A:lta 10.10. - 13.11.1980 tapahtuneista toimituksista 11. ja 18.11.1980 päivätyillä 8.107 markan 50 pennin ja 1.748 markan määräisillä laskuilla sekä ilmoittanut, ettei se voi jatkaa toimituksia, ellei sanotuista aikaisemmista toimituksista aiheutuneita saatavia ole sille suoritettu. Toimitusten jatkumiseksi A on 25.11.1980 oikeuttanut kaupungin suorittamaan tarvittavista materiaalihankinnoista johtuvat maksut A:lle tulevista urakan maksueristä ja kaupunki on ilmoittanut C:lle suorittavansa sanotut laskut ja vastaavansa myöhemmistä toimituksista. Tämän jälkeen C on jatkanut toimituksia 15.12.1980 saakka ja velkonut kaupungin rakennusvirastoa 17. ja 29.12.1980 päivätyillä 16.468 ja 460 markan määräisillä laskuilla. Kaikki kysymyksessä olevat laskut ovat erääntyneet maksettaviksi ennen A:n 20.1.1981 alkanutta konkurssia. Kaupunki on A:n edellä mainitun suostumuksen perusteella suorittanut C:lle 17.12.1980 päivätyn laskun 30.12.1980 ja muut kolme laskua A:n konkurssin alkamisen jälkeen, mutta ennen sen 3.4.1981 tapahtunutta konkurssiin asettamista. Suoritukset kaupunki on tehnyt urakan makueristä 8 ja 10, jotka maksun tapahtuessa ovat olleet maksettaviksi erääntyneet. C on siten saanut A:lta rahasuorituksen edellä mainituista erääntyneistä laskusaatavistaan. Maksut eivät näin ollen ole tapahtuneet sijaissuorituksin velallisen ammattiin nähden epätavallisia maksuvälineitä käyttäen. A on antanut maksujärjestelyn perusteena olleen suostumuksensa B:n kaupungin kanssa tekemäänsä urakkasopimukseen liittyvänä ja sen tarkoituksen toteuttamiseksi. A ei ole edellä kerrotulla tavalla menetellessään tehnyt omaisuudestaan konkurssisäännön 46 §:n b kohdan edellyttämää pääasiallisesti velkojain oikeuden loukkaamista tarkoittavaa sopimusta.
Lausumillaan perusteilla KKO, kumoten HO:n tuomion ja KO:n päätöksen, hylkäisi konkurssipesän kanteen ja vapautti C:n kaikesta sille jutussa tuomitusta maksuvelvollisuudesta.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Saarni-Rytkölä, Portin, Lehtonen ja Ketola sekä ylimääräinen oikeusneuvos Lager