KKO:1984-II-115
- Asiasanat
- Jutun palauttaminen, Tuomioistuimen velvollisuus huolehtia jutun perusteellisesta käsittelemisestä
- Tapausvuosi
- 1984
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 83/822
- Taltio
- 872
- Esittelypäivä
Vastaaja oli velkomisjutussa velvoitettu suorittamaan kantajalle tunnustamansa haltijavelkakirjan sisältö. Kun vastaajan kiistämisensä tueksi esittämien seikkojen vuoksi olisi asianosaisten henkilökohtainen kuuleminen ja asian perusteellinen käsitteleminen ollut tarpeellista, juttu palautettiin alioikeuteen.
I-jaosto
(OK 12:7 ja OK 14:4)
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A oli Rovaniemen KO:ssa B:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että B oli 13.9.1971 päivätyn haltijavelkakirjan perusteella hänelle velkaa 18.000 markkaa, minkä määrän 10 prosentin korkoineen B oli sitoutunut maksamaan vaadittaessa takaisin. Sen vuoksi A, joka oli vaatinut B:ltä suoritusta viimeksi 10.9.1981 haastemiehen välityksin, oli vaatinut B:n velvoittamista suorittamaan hänelle sanotut 18.000 markkaa 10 prosentin korkoineen 13.9.1971 lukien.
B, joka oli vastustanut A:n kannetta ja, mikäli sitä ei kokonaisuudessaan hylättäisi, vaatinut velkakirjan korkoehdon jättämistä huomioon ottamatta kohtuuttomana, oli puolestaan A:ta vastaan KO:ssa ajamassaan kanteessa lausunut, että A:n lukuun oli 13.9.1971 ostettu 37.880 markan kauppahinnasta osakkeet, jotka oikeuttivat huoneiston hallintaan Asunto Oy X:n talossa Varkaudessa. Ostajaksi kauppakirjaan oli merkitty B hänen silloiselta sukunimellään. Tämän menettelyn A oli katsonut verotussyistä itselleen edulliseksi. A ei ollut myöskään halunnut nimiinsä omaisuutta, koska odotettavissa oli ollut, että hänen ja hänen vaimonsa kesken tehtäisiin pian omaisuuden ositus. Kauppahinnan suorittamiseksi oli Varkauden Säästöpankista otettu B:n nimiin 20.000 markan laina. A oli maksanut loppukauppahinnan 17.880 markkaa omilla varoillaan. Kun osakkeet oli ostettu B:n nimiin, olivat A ja B tehneet veroviranomaisten varalle A:n kanteessa tarkoitetun haltijavelkakirjan. B ei ollut kuitenkaan saanut velkakirjaa vastaan rahaa eikä velkakirjalla ollut edes tarkoitettu luoda mitään velkasuhdetta. Osakkeet oli 31.5.1972 myyty ja myynnistä saadut varat oli käytetty A:n 12.5.1972 vahvistetulla kauppakirjalla ostaman omakotitalon hankkimiseen. Vaikka A näin oli saanut takaisin velkakirjassa tarkoitetut varat, hän ei kuitenkaan ollut luovuttanut velkakirjaa B:lle.
Kun A:n oli katsottava kokeneena liikemiehenä petollisesti vietelleen B:n allekirjoittamaan velkakirjan tämän ymmärtämättömyyttä hyväksi käyttäen ja kun B ei ollut rahallisesti eikä muutoinkaan taloudellisesti hyötynyt asiassa, A:n vetoaminen katteettomaan velkakirjaan oli kunnian vastaista ja arvotonta. Mikäli taas B:n allekirjoittaman velkakirjan katsottiin sitovan B:tä niin, että hän oli sen mukaisen määrän velkaa A:lle, seurasi siitä, että osakkeiden oli katsottava tulleen B:n omistukseen, koska velkakirjan rahamäärä oli käytetty osakkeiden hankkimiseen. Kun A oli ostanut myöhemmin nimiinsä omakotitalon ja tämä kauppa oli rahoitettu muun muassa osakkeiden kauppahinnalla, A:n olisi pitänyt joko luovuttaa velkakirja B:lle tai B:stä olisi pitänyt tulla omakotitalon osaomistaja. Kun A ei ollut menetellyt kummallakaan mainitulla tavalla, vaan oli pitänyt velkakirjan itsellään, hän saisi perusteetonta etua, mikäli B:hen kohdistettu velkomuskanne hyväksyttäisiin. Sen vuoksi B oli vaatinut, että mainittu velkakirja julistetaan oikeustoimilain 30, 31 ja 33 §:n nojalla pätemättömäksi tai että A velvoitetaan suorittamaan hänelle perusteettoman edun palautuksena 18.000 markkaa 10 prosentin korkoineen 13.9.1971 lukien.
Rovaniemen KO:n päätös 16.3.1982
A:n vastustettua B:n kannetta KO, jossa asianosaiset olivat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, oli lausunut selvitetyksi, että B oli kysymyksessä olevan velkakirjan mukaan saanut A:lta velkasi 18.000 markkaa. Sitä vastoin B ei ollut siitäkään huolimatta, ettei A ollut verotuksessa ilmoittanut hänellä olevan saatavaa B:ltä, näyttänyt, ettei hän olisi saanut A:lta velkakirjassa mainittua vastiketta. Edelleen KO oli lausunut jääneen näyttämättä, että A olisi petollisesti vietellyt B:n allekirjoittamaan velkakirjan tai kiskomalla hankkinut B:n ymmärtämättömyyttä hyväksi käyttäen kohtuuttoman aineellisen edun tai että velkakirja olisi tehty oloissa, joiden vuoksi siihen vetoaminen olisi kunnianvastaista ja arvotonta, tahi että A saisi, mikäli hänen kanteensa hyväksyttäisiin, itselleen perusteetonta etua.
Sen vuoksi ja kun velkakirjan korkoa koskevan ehdon soveltaminen ei ilmeisesti olisi kohtuutonta, KO oli, hyläten B:n kanteen, velvoittanut B:n saadessaan velkakirjan kuitattuna takaisin suorittamaan A:lle 18.000 markkaa 10 prosentin korkoineen 13.9.1971 lukien ja korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 7.000 markalla.
Rovaniemen HO:n tuomio 15.6.1983
HO, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, oli jättänyt asian KO:n päätöksen varaan. B velvoitettiin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut HO:ssa 600 markalla.
KORKEIN OIKEUS
Pyytäen valituslupaa B haki muutosta HO:n tuomioon vaatien tuomion kumoamista ja A:n kanteen hylkäämistä sekä jutun ratkaisemista oman kanteensa mukaisesti. Toissijaisesti B vaati, että velkakirjan korkoehto jätettäisiin kohtuuttomana huomioon ottamatta tai että hänet ainakin vapautettaisiin A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamisvelvollisuudesta.
A:n annettua häneltä pyydetyn vastauksen ja vaadittua korvausta siitä aiheutuneista kuluistaan KKO myönsi 14.12.1983 B:lle valitusluvan ja B:n hakemuksesta määräsi 13.1.1984, ettei HO:n tuomion täytäntöönpanoa ollut toistaiseksi jatkettava.
KKO p. lausui perusteluinaan:
B on kiistänyt kysymyksessä olevan velkasuhteen olemassa olon. Kiistämisensä tueksi hän on esittänyt seikkoja, joiden johdosta asian perusteellisen käsittelyn ja selvittämisen kannalta olisi ollut tarpeellista määrätä asianosaiset saapumaan henkilökohtaisesti KO:een. Asianosaisten henkilökohtaisella kuulemisella olisi tullut pyrkiä saamaan yksityiskohtaista selvitystä muun muassa osakkeiden 31.5.1972 tapahtuneeksi ilmoitetusta myynnistä ja siitä saadun kauppahinnan käyttämisestä verrattuna Varkauden Säästöpankista saadun 20.000 markan määräisen lainan 19.4.1972 tapahtuneeseen maksuun, B:n ja A:n seurustelun päättymisajankodasta ja velkakirjan osoittaman saatavan perimättä jättämisestä tuolloin sekä A:n vuonna 1979 tapahtuneesta saatavan perintäyrityksestä B:n aikaisemmalla sukunimellä. KO:n olisi myös tullut kiinnittää huomiota eräiden jutussa mainittujen henkilöiden (P, S, V) kuulemiseen todistajina sekä osakkeiden myyntiä koskevan kauppakirjan esittämiseen.
Edellä lausuttuun nähden KKO ottaen huomioon oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 7 §:n ja 14 luvun 4 §:n säännökset kumosi HO:n tuomion ja KO:n päätöksen ja palautti jutun KO:een, jonka tuli ilmoituksetta ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen ja menetellä siinä laillisesti.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Saarni-Rytkölä, Nikkarinen, Lehtonen ja Ketola sekä ylimääräinen oikeusneuvos Hagman