KKO:1983-II-96
- Asiasanat
- Testamentti, Testamentin tulkinta
- Tapausvuosi
- 1983
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S82/431
- Taltio
- 5107/82
- Esittelypäivä
Puolisoiden keskinäisen testamentin sanamuodon mukaan jälkeen elävä sai pesän omaisuuteen hallintaoikeuden. Sellaista erityisperustetta, joka olisi oikeuttanut päättelemään, että puolisot, joilla oli rintaperillisiä, olisivat tarkoittaneet testamentin tulkittavaksi vastoin sen sanamuotoa omistusoikeutta tarkoittavaksi, ei ollut esitetty. Lesken oikeus tilan myyntiin määräytyi PK 12:4 mukaisesti.
I-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A ja B sekä Iisalmen kaupungin virkaholhooja C:lle määrättynä holhoojana olivat E:lle 9.1.1979 ja F:lle 15.1.1979 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla Iisalmen RO:ssa kanteenaan lausuneet, että A:n ja C:n isä sekä B:n isän, 15.8.1944 kuolleen G:n isä H oli vihitty 5.8.1915 ensimmäiseen avioliittoon Reeta Kauppisen kanssa, josta avioliitosta heillä olivat A ja G, sekä 17.12.1922 toiseen avioliittoon D:n kanssa, josta avioliitosta heillä oli C. C, joka oli huoltoapuna saanut hoitoa mielisairaalassa 17.7.1967 alkaen, oli Iisalmen RO:ssa 20.12.1971 julistamalla päätöksellä asetettu holhouksenalaiseksi ja hänen holhoojakseen oli määrätty Iisalmen kaupungin virkaholhooja. H ja D olivat 13.12.1922 tehdyllä, Iisalmen RO:n avioehtoasiainpöytäkirjaan 12.2.1923 otetulla avioehtosopimuksella sopineet, että D:llä oli naimaosuus siihen omaisuuteen, joka H:lla oli tai jonka hän avioliiton aikana ansaitsi. H oli 18.10.1965 Iisalmen tuomiokunnan lainhuudatusasiainpöytäkirjan 287 §:n kohdalla saanut lainhuudon Välirinne nimiseen tilaan RN:o 61:1, silloin Iisalmen maalaiskunnan, nykyisin Iisalmen kaupungin Iisalmen kylässä. Tilan hän oli saanut omistukseensa lunastamalla eräiden vuokra-alueiden lunastamisesta maalaiskunnissa 16.8.1958 annetun lain nojalla sitä vastaavan maa-alueen 13.9.1962 annetun lunastamispäätöksen mukaisesti 301 500 vanhan markan lunastushinnasta Iisalmen kaupunkiseurakunnalta.
H ja D olivat 29.11.1965 tehdyllä keskinäisellä testamentilla määränneet, että "toisen meistä kuoltua saa eloon jäänyt vapaasti ja ilman tilintekovelvollisuutta hallita kuolemaansa asti kaikkea pesämme omaisuutta jakamattomana olkoonpa se minkä nimistä tai laatuista tahansa".
H:n kuoltua 30.7.1968 D oli valvonut sanotun testamentin. Testamentin valvonnasta oli annettu tieto B:lle 23.2.1969, A:lle 13.4.1969 ja C:n puolesta Iisalmen maalaiskunnan sosiaalilautakunnalle 21.4.1969, jolloin nämä olivat hyväksyneet testamentin.
D oli testamentin perusteella saanut 30.5.1969 Iisalmen tuomiokunnan lainhuudatusasiainpöytäkirjan 149 §:n kohdalla lainhuudon Välirinteen tilaan.
D oli 4.12.1968 tehdyllä kirjallisella testamentilla määrännyt, että hänen kuoltuaan koko hänen omaisuutensa oli täydellä omistusoikeudella siirtyvä yhteisesti hänen sisarelleen E:lle ja F:lle, joilla siinä tapauksessa, että C:n puolesta vaadittaisiin lakiosaa, oli oikeus suorittaa hänen osansa rahasta. Lisäksi D oli 22.7.1974 vahvistetulla kauppakirjalla myynyt kyseisen Välirinteen tilan E:lle ja F:lle puoliksi kumpaisellekin 20 000 markan kauppahinnasta, josta 8 000 markkaa tuli suorittaa eläke-etuina. E ja F olivat kauppakirjan nojalla saaneet 27.9.1974 Iisalmen tuomiokunnan lainhuudatusasiainpöytäkirjan 171 §:n kohdalla lainhuudon kumpikin puoleen Välirinteen tilasta.
E ja F eivät olleet D:n kuoltua 19.6.1977 valvoneet D:n heidän hyväkseen tekemää testamenttia.
Koska D oli hänen ja H:n välillä tehdyn keskinäisen testamentin nojalla ollut oikeutettu ainoastaan elinaikansa häiritsemättä pitämään ja hallitsemaan D:n ja H:n pesän omaisuutta, johon sanottu tila kuului, ja koska omistusoikeus H:n omaisuuteen oli hänen kuolemansa jälkeen siirtynyt A:lle ja C:lle sekä B:lle, puheena oleva kauppa loukkasi heidän oikeuttaan. Sen vuoksi A, B ja virkaholhooja C:n holhoojana olivat vaatineet, että D:n sekä E:n ja F:n välillä tehty kiinteistönkauppa sekä D:lle, E:lle ja F:lle myönnetyt lainhuudot julistettaisiin mitättömiksi sekä että E ja F velvoitettaisiin yhteisvastuullisesti suorittamaan heille korvaukseksi tilan hallinnan menetyksestä aiheutuneesta vahingosta 10 000 markkaa.
E:n ja F:n vastustettua kannetta sillä perusteella, että H:lla ja D:llä oli ollut tarkoitus keskinäisellä testamentilla antaa jälkeen elävälle täysi omistusoikeus kaikkeen pesän omaisuuteen tämän toimeentulon turvaamiseksi, RO p. 28.5.1979 oli lausunut selvitetyksi, että 30.7.1968 kuollut H ja hänen vaimonsa, 19.6.1977 kuollut D olivat 29.11.1965 allekirjoittamallaan keskinäisellä testamentilla määränneet, että "toisen meistä kuoltua saa eloonjäänyt vapaasti ja ilman tilintekovelvollisuutta hallita kuolemaansa asti kaikkea pesämme omaisuutta jakamattomana, olkoonpa se minkä laatuista tahansa", mikä testamentti oli saavuttanut lainvoiman, ja että D oli 22.7.1974 allekirjoitetulla kauppakirjalla myynyt Välirinne nimisen tilan, mihin H oli 18.10.1965 saanut lainhuudon, sisarilleen E:lle ja F:lle 20 000 markan kauppahinnasta, josta 8 000 markkaa maksettiin syytingillä, mihin tilaan ostajat olivat 27.9.1974 saanet lainhuudon puoliksi kumpainenkin, sekä että H:lla ja D:llä edellä mainittua keskinäistä testamenttia laatiessaan oli ollut tarkoitus luovuttaa pesän täydellinen omistusoikeus eloonjääneelle. Sen vuoksi ja kun mainitulla testamentilla ensisijaisesti oli tarkoitettu turvata eloonjääneen toimeentulo, eikä testamentti näin ollen, kaupan kohde ja ehdot huomioon ottaen, ollut estänyt D:tä myymästä mainittua tilaa, RO oli hylännyt kanteen ja siinä esitetyt vaatimukset näyttämättöminä.
A ja hänen myötäpuolensa olivat saattaneet jutun Itä-Suomen HO:n tutkittavaksi. HO:een 13.10.1980 saapuneessa kirjoituksessaan A ja B olivat ilmoittaneet C:n kuolleet 6.7.1980 ja jatkavansa kannetta myös C:n oikeudenomistajina.
HO t. 18.2.1982 oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan. A ja B oli velvoitettu yhteisvastuullisesti suorittamaan E:lle korvaukseksi hänelle vastauksen antamisesta HO:een aiheutuneista kuluista 150 markkaa.
Pyytäen valituslupaa A ja B omasta puolestaan ja C:n oikeudenomistajina hakivat muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin. E ja F antoivat heiltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.
KKO t. tutki jutun. Avioliittoon 17.12.1922 vihityt H ja D olivat 29.11.1965 tekemässään testamentissa määränneet: "Me allekirjoittaneet aviopuolisot ilmoitamme täten viimeisen tahdomme ja testamenttimme olevan, että toisen meistä kuoltua saa eloonjäänyt vapaasti ja ilman tilintekovelvollisuutta hallita kuolemaansa asti kaikkea pesämme omaisuutta jakamattomana olkoonpa se minkä nimistä tai laatuista tahansa." Jutussa esitetyt todistajanlausunnot eivät sisältäneet sellaista erityisperustetta, joka oikeuttaisi päättelemään, että D:n ja H:n puolisoilla, joilla oli rintaperillisiä, olisi ollut tarkoitus vastoin testamentin sanamuotoa määrätä omistusoikeuden siirtymisestä jälkeen eläneelle. D:llä, jolla tosin oli ollut naimaosa Välirinteen tilaan, ei perintökaaren 12 luvun 4 §:n mukaisesti siten ollut ollut oikeutta ilman A:n, B:n ja C:n lupaa myydä yhdessä mainittujen henkilöiden kanssa omistamaansa tilaa. Tämän vuoksi KKO harkitsi oikeaksi, muuttaen HO:n tuomiota, selittää Välirinne nimisen tilan RN:o 61:1 22.7.1974 tehdystä kaupasta huolimatta edelleen kuuluvan H:n ja D:n kuolinpesälle sekä julistaa D:n 30.5.1969 sekä E:n ja F:n 27.9.1974 kysymyksessä olevaan tilaan saamat lainhuudon mitättömiksi. Koska E:n ja F:n ei ollut näytetty hallinneen mainittua tilaa vilpillisessä mielessä, KKO harkitsi oikeaksi jättää asian vahingonkorvauksen osalta HO:n tuomio lopputuloksen varaan. Jutun näin päättyessä A ja B vapautettiin velvollisuudesta korvata E:lle HO:ssa aiheutuneita kuluja. Asian laatuun katsoen hylättiin A:n ja B:n vaatimus heidän muutoksenhakukulujensa korvaamisesta. Näin ollen myöskään Iisalmen kaupungille ei tullut korvausta siitä, että heitä oli avustanut tuon kaupungin yleinen oikeusavustaja.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Saarni-Rytkölä, Hämäläinen, Surakka ja Lindholm sekä ylimääräinen oikeusneuvos Setälä