KKO:1983-II-94
- Asiasanat
- Varkaus
- Tapausvuosi
- 1983
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R80/27/79
- Taltio
- 3365/82
- Esittelypäivä
Ään.
Sotilas, joka oli ottanut toiselta sotilaalta tämän henkilökohtaiseen käyttöön luovutettuja varusteita luovuttaakseen ne omissa nimissään varusvarastoon hukkaamiensa varusteiden asemesta, tuomittiin näpistyksestä.
I-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Virallisen syyttäjän syytteestä Porin sotaoikeus p. 11.1.1979 oli lausunut selvitetyksi, että A oli palvellessaan jääkärinä Porin Prikaatin 3. komppaniassa, havaittuaan puolustusvoimille kuuluneet ja A:n käyttöön luovutetut suojanaamarin, maastolakin ja rynnäkkökiväärin lippaan joutuneen kateisiin ja laiminlyötyään ilmoittaa esineiden katoamisesta esimiehilleen, 6.11.1978 ottanut komppanian majoituskasarmissa luvattomasti käyttöönsä, jääkäri B:lle kuuluvan lukon auki vääntämällä, B:n käyttöön luovutetusta kaapista B:n käyttöön annetut ja puolustusvoimille kuuluneet suojanaamarin, maastolakin ja rynnäkkökiväärin lippaan eli omaisuutta yhteisarvoltaan 80,80 markkaa sekä luovuttanut ne samana päivänä kotiutuessaan esimiehilleen edellä kerrotulla tavalla itseltään kateisiin joutuneiden sijaan.
Sitä vastoin sotaoikeus oli katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi selostetulla tavalla kysymyksessä olevat esineet kaapista ottaessaan tai sen jälkeen pitänyt esineitä hallussaan anastaakseen ne itselleen tai toiselle.
Sen vuoksi sotaoikeus, ottaen huomioon, että A oli teot tehdessään ollut 15, mutta ei 18 vuotta täyttänyt, ja hyläten syytteen varkaudesta, oli sotaväen rikoslain 142 §:n 1 momentin ja 17 §:n 3 momentin sekä rikoslain 38 luvun 6 a §:n 1 momentin ja 3 luvun 2 §:n nojalla tuominnut A:n nuorena henkilönä puolustusvoimille kuuluvan irtaimen omaisuuden luvattomasta käyttöönottamisesta 40:een 8 markan päiväsakkoon.
Virallinen syyttäjä ja A olivat saattaneet jutun Helsingin HO:n tutkittavaksi. Syyttäjä oli toistaen sotaoikeudessa esittämänsä syytteen vaatinut että, koska A oli toiminut anastamis- ja hyötymistarkoituksessa, A tuomittaisiin rangaistukseen nuorena henkilönä tehdystä puolustusvoimille kuuluvan omaisuuden varastamisesta. A oli katsoen teollaan, lukkoa kuitenkaan rikkomatta, syyllistyneensä ainoastaan järjestysmääräysten rikkomiseen, vaatinut, että syyte enemmälti hylättäisiin.
HO p. 25.9.1979 oli jättänyt asian sotaoikeuden päätöksen varaan muutoin paitsi että, koska A:n oli katsottava kerrotulla menettelyllään, ottamalla B:n kaapista tämän käyttöön uskotut yhteensä 72,80 markan arvoiset suojanaamarin, maastolakin ja rynnäkkökiväärin lippaan ja luovuttamalla ne samana päivänä omissa nimissään varusvarastoon, syyllistyneen sotaoikeuden hänelle syyksi lukeman rikoksen asemesta sotilaan arvolle sopimattomaan käyttäytymiseen, A tuomittiin sotaväen rikoslain 144 §:n ja 17 §:n 3 momentin sekä rikoslain 3 luvun 2 §:n nojalla nuorena henkilönä tehdystä sotilaan arvolle sopimattomasta käyttäytymisestä sotaoikeuden hänelle määräämään sakkorangaistukseen.
Virallinen syyttäjä pyysi että, koska lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa oli tärkeätä saattaa juttu KKO:n tutkittavaksi, hänelle oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 kohdan nojalla myönnettäisiin lupa hakea muutosta HO:n päätökseen, ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen. Virallinen syyttäjä katsoi, että A oli kysymyksessä olevalla teollaan syyllistynyt varkauteen ja vaati ankarampaa rangaistusta. A ei käyttänyt hyväkseen hänelle varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.
KKO p. myönsi esitetystä syystä muutoksenhakuluvan ja tutki jutun. Ottaessaan HO:n päätöksessä mainitut varusteet B:n kaapista A:n tarkoitus oli ollut luovuttaa ne omissa nimissään varusvarastoon hukkaamiensa varusteiden asemesta ja näin vapautua hänelle kuuluvasta luovutus- tai korvausvelvollisuudesta. A oli siten toiminut hyötymistarkoituksessa ja esiintyäkseen ottamiensa varusteiden oikeana haltijana. Menettelemällä näin A oli anastanut kyseiset varusteet B:n hallusta ja syyllistynyt varastamiseen, joka anastetun omaisuuden arvo ja muut rikokset teossa ilmenneet seikat huomioon ottaen oli katsottava vähäiseksi. Edellä olevan perusteella KKO, muuttaen HO:n päätöstä, tuomitsi A:n HO:n hänen syykseen lukeman rikoksen asemesta sotaväen rikoslain 142 §:n 1 momentin sekä rikoslain 28 luvun 3 §:n 1 momentin ja 3 luvun 2 §:n nojalla nuorena henkilönä tehdystä näpistyksestä HO:n hänelle määräämään 40 päiväsakkoa käsittävään sakkorangaistukseen, joten A:n tuli maksamalla 8 markan mukaan päiväsakolta suorittaa 320 markkaa.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Jutun esittelijän mietintö kuului: KKO, myöntäen esitetystä syystä muutoksenhakuluvan, tutkinee jutun ja katsonee, ettei ole esitetty syytä muuttaa HO:n päätöstä.
Ylimääräinen oikeusneuvos Lager: hyväksyn mietinnön.
Kenraalimajuri Vanonen: olen samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Lager.
Oikeusneuvos Portin: myönnän esitetystä syystä muutoksenhakuluvan.
A oli 6.11.1978 B:n kaapista ilman lupaa ottanut B:n henkilökohtaiseen käyttöön annetut, puolustusvoimille kuuluneet suojanaamarin, maastolakin ja rynnäkkökiväärin lippaan luovuttaakseen ne puolustusvoimien asianomaiseen varastoon käyttöönsä saamiensa mutta kadottamiensa samanlaisten varusteiden sijaan. A olikin luovuttanut nuo luvattomasti käyttöönsä ottamat varusteet kotiutuessaan samana päivänä.
Menettelemällä kerrotuin tavoin A ei ollut anastanut varusteita itselleen. Sotaväen rikoslain 142 §:n 1 momentin mukaan henkilö, joka syyllistyy puolustuslaitokselle kuuluvan moottoriajoneuvon tai muun omalla konevoimalla kulkevan kulkuvälineen luvattomaan käyttöönottamiseen, on tuomittava rangaistukseen yleisen rikoslain mukaan, ellei tekoa ole sotaväen rikoslaissa erikseen säädetty rangaistavaksi. Säännös ei siis koske kysymyksessä olevaa tekoa eikä sotaväen rikoslain varallisuus- ja väärennysrikoksia koskevassa 16 luvussa ole muutakaan selostettuun tekoon sovellettavaa säännöstä. A on kuitenkin kerrotulla menettelyllään käyttäytynyt sotilaan arvolle sopimattomasti. Sen vuoksi katson, ettei ole syytä muuttaa HO:n päätöksen lopputulosta.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Manner ja Saarni-Rytkölä, kenraaliluutnantti Pajula sekä oikeusneuvos Lindholm