3.6.1983

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Näyttelijä A oli teatterin kannatusyhdistykselle B:lle 18.1.1980 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla Mikkelin RO:ssa lausunut, että hän oli 1.8.1975 lukien toiminut yhdistyksen ylläpitämän teatterin näyttelijänä toistaiseksi voimassa olleen työsopimuksen perusteella. Yhdistys oli 23.11.1978 päivätyllä kirjeellä antanut hänelle voimassa olleen, Suomen Teatteriliitto r.y:n, Työväen Näyttämöiden Liitto r.y:n ja Suomen Näyttelijäliitto r.y:n kesken solmitun näyttelijäin teatterityöehtosopimuksen 2 §:n 4 kohdassa säädetyn ennakkovaroituksen työsuhteen irtisanomisesta. Yhdistys oli ilmoittanut irtisanomisen perusteeksi A:n riittämättömän ammattitaidon. Myöhemmin A oli saanut 12.1.1979 allekirjoitetun lopullisen irtisanomisilmoituksen työsuhteen päättymisestä 31.7.1979. Mainitun työehtosopimuksen 2 §:n 4 kohdan mukaan työsuhde saattoi päättyä heinäkuun 31 päivänä sinä parittoman vuotena, jona jompikumpi sopijapuoli oli sen ennen helmikuun 1 päivää sanonut irti. Samanlainen ehto oli myös A:n työsopimuksen 1 §:ssä. Asiasta oli useaan kertaan neuvoteltu, mutta 18.9.1979 päivätyllä kirjeellään yhdistys oli ilmoittanut A:lle, ettei se peruuttanut irtisanomista. A oli toiminut näyttelijänä vuosina 1962 - 1967 Ahjon teatterissa Lahdessa, vuosina 1967 -1975 Lahden kaupunginteatterin vakinaisen iltanäyttelijänä sekä 1.8.1975 ja 31.7.1979 välisen ajan nyt kysymyksessä olevassa teatterissa. Vaikka A ei ollut hyväksynyt irtisanomisen perustetta, oli hän ottanut vastaan hänelle tarjotun kiinnityksen Savonlinnan teatteriin 1.8.1979 lukien.

Mikäli hän ei olisi ottanut kyseistä työpaikkaa, hän ei olisi saanut näyttelijän työtä enne 1.8.1981. Sen vuoksi ja koska A oli toiminut myös työntekijäin valitsemana työsuojeluvaltuutettuna ja kun irtisanomisen perusteeksi ei ollut esitetty erityisen painavaa syytä, A oli vaatinut, että yhdistys velvoitettaisiin suorittamaan hänelle korvauksiksi uuden työpaikan hankkimisesta ja muutosta aiheutuneista kuluista 3 000 ja lainvastaisen irtisanomisen aiheuttamasta vahingosta kuuden kuukauden työansiota vastaavat 16 572 markkaa, molemmat määrät laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Yhdistys oli kanteesta kuultuna lausunut että, koska kyseisen työehtosopimuksen solmineiden osapuolten tarkoitus oli ollut saattaa näyttelijöiden työsopimukset määräaikaisiksi, myös A:n työsopimus oli katsottava määräaikaiseksi. A:n työsopimuksen 7 §:ssä oli lisäksi lausuttu, että sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat erimielisyydet, joita sopijapuolet eivät saaneet keskenään selvitetyiksi, ratkaistiin työsopimuksen 4 §:ssä mainitun näyttelijän teatterityöehtosopimuksen määräämällä tavalla. Jutussa oli siten pääasiana mainitun työehtosopimuksen tulkinta. Näyttelijäliitto oli lähtenyt omavaltaisesti poikkeamaan vahvistetusta ja sovitusta työehtosopimustulkinnasta. Mikäli A edelleen katsoi kysymyksessä olevan työsopimuksen toistaiseksi voimassa olevaksi, kysymyksessä oli jutun lopputulokseen ratkaisevasti vaikuttava erimielisyys työehtosopimuksen tulkinnassa, minkä ratkaiseminen kuului työtuomioistuimen toimivaltaan. Sen vuoksi yhdistys oli vastustanut kannetta.

RO p. 12.1.1981 oli käsitellyt jutun. Koska A Suomen Näyttelijäliitto r.y:n jäsenenä ja kannatusyhdistys B suomen Teatteriliitto r.y:n ja Työväen Näyttämöiden Liitto r.y:n alayhdistyksenä työehtosopimuslain 4 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan nojalla olivat sidotut mainittujen liittojen väliseen vuonna 1975 tehtyyn näyttelijäin teatterityöehtosopimukseen ja koska asianosaisten kesken oli erimielisyyttä mainitun työehtosopimuksen mukaisen työsopimuksen kestoajasta ja siten sanotun työehtosopimuksen sisällyksestä ja tietyn sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta, minkä seikan ratkaiseminen oli edellytyksenä ratkaisun tekemiselle kanteessa esitetyistä vaatimuksista, ja kun RO ei siten työtuomioistuimista annetun lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan säännös huomioon ottaen ollut toimivaltainen ratkaisemaan asiaa, vaan se kuului työtuomioistuimen toimivaltaan, RO oli jättänyt kanteen tutkimatta.

Itä-Suomen HO, jossa A haki muutosta RO:n päätökseen, p. 29.10.1981 oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan.

Pyytäen valituslupaa A haki muutosta HO:n päätökseen. Lupa myönnettiin. Kannatusyhdistys B antoi siltä pyydetyn vastauksen.