3.5.1983

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Keskinäisen Vahinkovakuutusyhtiön Pohjan eläketurvakeskusta vastaan ajamasta kanteesta Helsingin RO p. 8.12.1977 oli lausunut selvitetyksi,

että eläketurvakeskus oli 22.8.1975 asianmukaisesti allekirjoittanut sen painetulle kaavakkeelle laaditun sijoitusluottovakuutuskirjan N:o 875/7a, jolle oli merkitty lainanottajaksi Rakennusliike T - Rakenne Oy ja lainanantajaksi Keskinäinen Vahinkovakuutusyhtiö Pohja sekä kohtaan lainan numero ja päiväys merkintä 29/1975 ynnä luottovakuutetuksi alkumääräksi 1 000 000 markkaa ja luottovakuutuksen alkupäiväksi 1.8.1975,

että mainittuun sijoitusluottovakuutuskirjaan oli eläketurvakeskuksen myöntämän mukaan toisena eläketurvakeskuksen nimen kirjoittamiseen oikeutettuna allekirjoittajana toimineen eläketurvakeskuksen luotto-osaston silloisen lakimiehen, varatuomari M:n toimesta hankittu lainanottajan Rakennusliike T -Rakenne Oy:n 22.8.1975 päivätty allekirjoitus,

että selostettu luottovakuutuskirja oli sen jälkeen toimitettu Keskinäiselle Vahinkovakuutusyhtiölle Pohjalle hyväksymistä ja allekirjoittamista varten, jolloin sanotussa luottovakuutuskirjassa ennen vakuutusyhtiön taholta tapahtunutta 29.8.1975 päivättyä allekirjoitusta oli siihen painettua tekstiä M:n läsnä ollessa sekä hänen tietensä ja suostumuksellaan vakuutusyhtiön toimistossa muutettu siten, että alkukappaleen sanat "lainan vakuudeksi" oli muutettu muotoon "luottovakuutuksen vastavakuudeksi" ja kohdassa "lainanantaja" oli mainittu sana muutettu sanaksi "luottovakuutuksen antaja" sekä "lainan numero ja päiväys" oli sana "lainan" vaihdettu sanaksi "luottovakuutuksen", jonka jälkeen asiakirja oli vakuutusyhtiön taholta asianmukaisesti allekirjoitettu ja eläketurvakeskukselle kuuluva kappale siitä oli aikanaan palautunut eläketurvakeskukselle,

että Keskinäinen Vahinkovakuutusyhtiö Pohja oli tämän jälkeen 2.9.1975 päivätyllä otsikolla "Takaussitoumus (Luottovakuutus n:o 29/1975)" varustetulla asiakirjalla sitoutunut omavelkaiseen takaukseen Rakennusliike T - Rakenne Oy:n Helsingin Osakepankilta 2.9.1975 päivätyllä velkakirjalla saaman 1 000 000 markan määräisen lainan takaisinmaksamisesta korkoineen, lisäkorkoineen ja sakkokorkoineen sekä velkakirjassa mainittujen yleisten lainausehtojen täyttämisestä,

että eläketurvakeskus oli 30.10.1975 päivätyllä kirjallisella jälkipanttauksella, jonka Ab Riipilän Ängsholmanmaa Oy oli 25.10.1975 päivätyllä allekirjoituksella hyväksynyt, sitoutunut säilyttämään luottovakuutussopimuksensa n:o 875/7a vastavakuutena haltuunsa saamiaan yhtätoista kappaletta 12.6.1975 allekirjoitettuja haltijavelkakirjoja yhteismäärältään 1 100 000 markkaa, joiden maksamisen vakuudeksi oli 13.6.1975 vahvistettu kiinnitys Högbacka nimiseen tilaan RN:o 4:73, Vantaan kaupungin Vuotilan kylässä, myös Keskinäisen Vahinkovakuutusyhtiön Pohjan lukuun tämän 2.9.1975 Rakennusliike T -Rakenne Oy:lle myöntämän luottovakuutuksen n:o 29/75 vakuutena jälkipanttausasiakirjassa lähemmin mainituin tavoin,

että Keskinäinen Vahinkovakuutusyhtiö Pohja oli maksettuaan Helsingin Osakepankin Rakennusliike T - Rakenne Oy:lle myöntämästä edellä mainitusta lainasta 30.12.1975 korkoja yhteensä 37 250 markkaa ja Rakennusliike T - Rakenne Oy:n tultua 26.2.1976 Tampereen RO:ssa asetetuksi konkurssiin edellä selostetun omavelkaisen takauksensa johdosta Helsingin Osakepankille sen vaatimuksesta 12.3.1976 maksanut Rakennusliike T -Rakenne Oy:n edellä selostetun sanotulta pankilta saaman lainan korkoineen eli yhteensä 1 022 305,55 markkaa saaden velkakirjan asianmukaisesti siirrettynä haltuunsa ja

että eläketurvakeskus oli Keskinäisen Vahinkovakuutusyhtiön Pohjan vaadittua Helsingin Osakepankille maksamaansa määrää vedoten edellä selostettuun eläketurvakeskuksen sille antamaan sitoumukseen kieltäytynyt suorittamasta maksua väittäen, ettei eläketurvakeskus toimialansa puitteissa ollut ollut oikeutettu sanotunlaista sitoumusta antamaan, joten eläketurvakeskuksen puolesta toimineet henkilöt olivat ylittäneet toimivaltansa, eikä sitoumus näistä syistä, joista vakuutusyhtiö oli ollut tai sen ainakin olisi pitänyt olla tietoinen, ollut eläketurvakeskusta sitova,

mutta näyttämättä jääneen,

että Keskinäinen Vahinkovakuutusyhtiö Pohja olisi tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää eläketurvakeskuksen sitoumusta antaessaan olleen omasta mielestään tai sen toimintaa valvovien viranomaisten tulkinnan tietäen sitä mieltä, ettei eläketurvakeskus sitä koskevien säännösten mukaan ollut oikeutettu kerrotunlaista luottotakaussitoumusta antamaan,

että eläketurvakeskus edellä mainittua luottotakaussitoumustaan antaessaan olisi menetellyt siten, että Keskinäinen Vahinkovakuutusyhtiö Pohja olisi ollut tietoinen siitä, tai sillä olisi ollut syytä epäillä sitä, ettei annettu sitoumus olisi eläketurvakeskusta sitova ja

että edellä selostetuilla luottotakaussitoumukseen ennen vakuutusyhtiön allekirjoitusta tehdyillä alkuperäistekstin sanamuodon muutoksilla olisi tarkoitettu muuttaa sanotun asiakirjan sisältöä siitä, mikä tarkoitus sillä alunperin oli.

Sen vuoksi ja kun eläketurvakeskus ei ollut esittänyt muutakaan perustetta, jonka mukaan se olisi vapautunut kanteessa tarkoitetusta maksuvelvollisuudesta, RO oli velvoittanut eläketurvakeskuksen heti saadessaan haltuunsa antamansa sijoitusluottovakuutuskirjan ja alkuperäisen velkakirjan kuitattuna maksamaan Keskinäiselle Vahinkovakuutusyhtiölle Pohjalle vaaditut 1 059 555 markkaa 55 penniä 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 24.2.1977 lukien, sekä korvaamaan vakuutusyhtiön oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi eläketurvakeskus oli saattanut jutun, t. 23.4.1980 oli todennut, että työntekijäin eläkelain 3 §:n 2 momentin sekä 13 ja 14 §:n ynnä eläketurvakeskuksen ohjesäännön sisältävän asetuksen säännösten mukaan RO:n päätöksessä mainitulla eläketurvakeskuksen luotto-osaston virkamiehellä ei ollut ollut kelpoisuutta antaa eläketurvakeskuksen puolesta sellaista sijoitusluottovakuutuskirjaa, josta jutussa oli kysymys. Huomioon ottaen kyseisen sitoumuksen syntymisen aiheuttaneet asianhaarat, kun sitoumus oli viimekädessä tarkoitettu vakuudeksi erään pankin Rakennusliike T - Rakenne Oy:lle myöntämästä lainasta, ja muutokset, joita sitoumukseen oli RO:n selostamin tavoin myöhemmin tehty, sekä se seikka, että sitoumusta ei ainakaan muutetussa muodossaan ollut voitu pitää sellaisena työntekijäin eläkelain 13 §:n mukaisena luottovakuutuksena, jonka eläketurvakeskus oli toimivaltainen antamaan ainoastaan eläkelaitokselle, Keskinäisen Vahinkovakuutusyhtiön Pohjan oli katsottava tietäneen tai ainakin pitäneen tietää, että kysymyksessä oleva eläketurvakeskuksen sitoumus, jossa myös oli ollut määräys työntekijäin eläkelain 13 §:n soveltamisesta siihen, oli annettu vastoin työntekijäin eläkelaissa eläketurvakeskukselle määrättyjä tehtäviä ja sen toimintatarkoitusta. Sen vuoksi ja kun mainittu sitoumus ei niin ollen sitonut eläketurvakeskusta, HO oli, kumoten RO:n päätöksen, hylännyt kanteen eläketurvakeskuksen velvoittamisesta suoritukseen sanotun sijoitusluottovakuutuksen perusteella ja vapauttanut eläketurvakeskuksen sille määrätystä maksuvelvollisuudesta.

KORKEIN OIKEUS

Pyytäen valituslupaa Keskinäinen Vahinkovakuutusyhtiö Pohja haki muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin ja eläketurvakeskus antoi siltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.

Muutoksenhakemuksessaan vakuutusyhtiö toistaen RO:ssa esittämänsä vaatimukset pyysi, että eläketurvakeskus velvoitettaisiin suorittamaan sille sijoitusluottovakuutuskirjan N:o 875/7a perusteella 1 059 555 markkaa 55 penniä 5 prosentin korkoineen 24.2.1977 lukien. Mikäli taas sanottu sitoumus katsottaisiin pätemättömäksi, eläketurvakeskus olisi velvoitettava, koska se oli julkista valtaa käyttäessään aiheuttanut yhtiölle vahinkoa, suorittamaan yhtiölle vahingonkorvauksena mainittu määrä korkoineen. Lisäksi yhtiö vaati oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

KKO t. tutki jutun.