29.4.1983

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Teija A oli Kari B:lle ja tämän vaimolle Maria B:lle 26.6.1980 toimituttamansa haasteen nojalla Porin RO:ssa lausunut, että hänen isänsä isän, 20.4.1979 kuolleen C:n jälkeen 9.7.1979 toimitetussa perunkirjoituksessa oli käynyt ilmi, että pesään kuului ainoastaan vähäisiä rahavaroja ja asuntoirtaimisto sekä että C oli 22.9.1978 vahvistetulla kauppakirjalla myynyt B:n puolisoille kaupanteon yhteydessä maksetuksi kuitatusta 60 000 markan kauppahinnasta omistamansa määräalan, josta sittemmin oli muodostettu tila y. Myöhemmin oli kuitenkin käynyt ilmi, ettei kauppahinta ollut ollut kauppakirjaan merkityllä tavalla maksettu. B:n puolisot olivat selittäneet kauppahinnasta 25 000 markkaa tulleen maksetuksi C:lle mahdollisesti kaupanteon jälkeen tulevaa asumisoikeutta ja eräitä tientekokuluja vastaan sekä loppuosa 35 000 markkaa pankkilainalla. Todellisuudessa nuo velaksi saadut varat oli kaupanteko- ja luotonnostopäivänä talletettu Maria B:n nimellä korkeakorkoiselle talletustilille ja talletus oli jätetty sanotun 35 000 markan luoton vakuudeksi pankille. Kysymys ei myöskään saattanut olla lahjasta, sillä se olisi testamenttiin rinnastettavana ja A:n perillisoikeuksia loukkaavana ollut ollut mitätön ja tehoton. Koska maksamatta oleva kauppahinta 60 000 markkaa kokonaisuudessaan kuului C:n kuolinpesään ja A ei ollut voinut saada pesästä laki- tai perintöosaansa ja kun B:n puolisot olivat kieltäytyneet maksamasta kauppahintaa, A oli C:n ainoana rintaperillisenä vaatinut, että Kari ja Maria B velvoitettaisiin yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle maksamatta jäänyt kauppahinta 60 000 markkaa, 22.9.1978 alkaen 6 prosentin korkoineen 25 000 markalle sekä 24 kuukauden määräaikaistalletukselle maksetulla korolla 35 000 markalle.

Oikeudenkäynnin aikana A oli eri haastetta ottamatta lisäksi 10.11.1980 RO:ssa lausunut, että mikäli C:n katsottaisiin lahjoittaneen mainitun kiinteistön B:n puolisoille, kysymyksessä olisi sellainen perintökaaren 7 luvun 3 *:n 3 momentin tarkoittama lahja, joka tarkoituksensa puolesta oli rinnastettavissa testamenttiin. Sen vuoksi ja kun kiinteistön todellinen ja siten myös lahjan arvo olisi katsottava 120 000 markaksi, A oli vaatinut, että B:n puolisot velvoitettaisiin palauttamaan A:lle hänen lakiosaansa vastaavat 60 000 markkaa.

Kari ja Maria B:n vastustettua kannetta ja väitettyä lakiosan täydennystä koskevan vaatimuksen sisältävän kielletyn kanteen muutoksen RO p. 10.11.1980 oli lausunut selvitetyksi, että 20.4.1979 kuollut C, jonka ainoa lakimääräinen perillinen oli hänen pojantyttärensä A, oli 22.9.1978 vahvistetulla kauppakirjalla myynyt omistamansa noin 1500 neliömetrin suuruisen määräalan tilasta x Kari ja Maria B:lle 60 000 markan kauppahinnasta ja ehdoin, että omistus- ja hallintaoikeus määräalaan siirtyi ostajille heti ja että kauppahinta kuitataan kauppakirjan allekirjoituksin ilman eri merkintää saaduksi ja maksetuksi. Mainitusta määräalasta oli sittemmin maarekisteriin merkityssä lohkomisessa muodostettu tila y. Edelleen RO oli lausunut selvitetyksi, että C:n jälkeen 9.7.1979 toimitetussa perunkirjoituksessa oli pesän säästöksi todettu 3 136,83 markkaa, mistä määrästä oli vähennettävä vainajan vuoden 1978 verotuksesta oleva verovelka 1 582,32 markkaa, eli pesän säästö oli 1 554,51 markkaa. Vielä RO oli lausunut selvitetyksi, että mainittua kauppahintaa 60 000 markkaa ei ollut kauppakirjan kuittausmerkinnästä huolimatta C:lle maksettu ja että A oli saanut kauppakirjasta tiedon perunkirjoitustilaisuudessa.

Edellä lausutun perusteella RO oli katsonut, että C oli lahjoittanut puheena olevan määräalan B:n puolisoille, mutta koska lahja oli annettu sellaisissa olosuhteissa ja sellaisin ehdoin, että se oli tarkoituksensa puolesta rinnastettavissa testamenttiin, ja koska A ei muutoin voinut saada pesästä lakiosaansa, niin ja kun erityisiä vastasyitä ei ollut, RO katsoen määräalan arvoksi kaupanteon aikaan 80 000 markkaa oli, hyläten vaatimukset enemmälti, velvoittanut Kari ja Maria B:n yhteisvastuullisesti heti maksamaan A:lle lakiosan täydennyksenä 39 222 markkaa 74 penniä 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 26.6.1980 lukien sekä korvaamaan A:lle hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa 3 700 markalla.

Turun HO, jonka tutkittavaksi asianosaiset olivat saattaneet jutun, t. 12.3.1982 oli katsonut, että allekirjoittaessaan kysymyksessä olevan kauppakirjan C:n tarkoituksena oli näytetty olleen, ettei hän peri B:n puolisoilta osaakaan kauppakirjassa mainitusta 60 000 markan kauppahinnasta, ja että C oli lahjoittanut kiinteistön Kari B:lle ja C:n kasvatettavana 18 vuoden ajan olleelle Maria B:lle. Lahjoituksen tehdessään C oli ollut tietoinen syöpäsairaudestaan. Sen vuoksi ja kun C oli luovutuskirjassa pidättänyt itselleen asumisoikeuden kiinteistöllä olevaan asuinrakennukseen, oli lahjoitus tarkoituksensa puolesta rinnastettavissa testamenttiin. A oli saanut tiedot kaikista oikeustoimen ehdoista ja lakiosakysymyksen ratkaisuun vaikuttavista seikoista vasta RO:n 15.9.1980 pidetyssä istunnossa kuulusteltaessa todistajana X:ää. Sen vuoksi HO oli oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 *:n 1 momentin 1 kohdan nojalla katsonut, ettei oikeudenkäynnin aikana ollut tapahtunut kiellettyä kanteen muutosta.

Perintökaaren 7 luvun 8 *:n 3 momentin mukaan määräytyi lakiosan täydennykseen velvollisten vastuu suhteellisesti kunkin vastuumäärän mukaan. Näillä ja RO:n muutoin mainitsemilla perusteilla HO oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan muutoin paitsi että Kari ja Maria B oli velvoitettu kumpikin erikseen suorittamaan A:lle lakiosan täydennyksenä 19 222 markkaa 75 penniä RO:n määräämine korkoineen.

KORKEIN OIKEUS

Pyytäen valituslupaa Kari ja Maria B hakivat muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin. A antoi häneltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.

KKO:n tuomio.

KÄSITTELYRATKAISU

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Ketola: Sekä A:n C:n perillisenä ajama haastehakemuksen mukainen kauppahintavelkomus että hänen myöhemmin RO:ssa haastetta ottamatta toissijaisesti esittämänsä lahjasta johdettu lakiosan täydennysvaatimus, joka on nojautunut oikeudenkäynnin aikana saatuun, 22.9.1978 tehdyn oikeustoimen laadun arvostelemiseksi tarpeelliseen selvitykseen, perustuvat sanottuun oikeustoimeen, jonka yhteydessä ei ole suoritettu vastiketta. Tämän vuoksi katson oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 *:n 1 momentin 2 kohdan nojalla, ettei oikeudenkäynnin aikana ole tapahtunut kiellettyä kanteen muutosta. Tällä ja muutoin HO:n lausumilla perusteilla jätän asian HO:n tuomion lopputuloksen varaan. Asian laadun vuoksi määrään, että A saa pitää hänellä vastauksen antamisesta täällä olleet kulut vahinkonaan.