KKO:1983-II-43
- Asiasanat
- Menettämisseuraamus - Veropetos
- Tapausvuosi
- 1983
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R 81/102
- Taltio
- 4219/82
Syytetty oli tuonut maahan kolme henkilöautoa ilmoittamatta niitä maahantuonnin yhteydessä tulliviranomaisille tullausta varten. Merkkiensä perusteella autot todettiin valmistetuiksi kahdessa sellaisessa maassa, joista peräisin olevien henkilöautojen osalta tuontitullit oli Suomen solmimien kansainvälisten sopimusten nojalla poistettu. Vaikka syytetty ei ollut esittänyt edellä tarkoitetuissa sopimuksissa säännellyn tullittomuuden soveltamisen edellyttämää, tavaran valmistusmaan osoittavaa alkuperäselvitystä, hänen ei katsottu maahantuonnin yhteydessä pidättäneen valtiolta tullimaksua. Kun syytetyn syyksi luetut veropetokset eivät olleet käsittäneet tullimaksun, vaan ainoastaan tasaus-, liikevaihto- ja autoveron kavaltamista, alempien oikeuksien lausumat syytetyn tuomitsemisesta menettämään jutussa takavarikoitu henkilöauto ja kahden muun henkilöauton arvo poistettiin lakiin perustumattomina.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Virallisen syyttäjän A:ta vastaan ajamasta syytteestä Tornion RO p. 15.5.1980 oli lausunut selvitetyksi, että A oli 1) syksyllä 1979 Torniossa tuodessaan maahan vuoden 1969 mallia olevan Opel Kadett -merkkisen henkilöauton, jonka hän oli ostanut Ruotsista antaen maksuksi 2 000 Ruotsin kruunun arvoiseksi arvioimansa henkilöauton, vilpillisesti pidättänyt maahantuonnin yhteydessä valtiolle kannettavat vero ja maksut yhteensä 19 153 markkaa, 2) huhtikuussa 1979 Naantalissa tuodessaan maahan 2 000 Ruotsin kruunun arvoiseksi arvioimansa Volvo Amazon -merkkisen henkilöauton vilpillisesti pidättänyt maahantuonnin yhteydessä valtiolle kannettavat verot ja maksut yhteensä 26 384 markkaa ja 3) 13.3.1980 Torniossa tuodessaan maahan 1.400 markan arvoisen vuoden 1964 mallia olevan Volvo Amazon -merkkisen henkilöauton valmistusnumero 53822 vilpillisesti pidättänyt maahantuonnin yhteydessä valtiolle perittävät verot ja maksut yhteensä 26 384 markkaa. Sen vuoksi RO oli tuomitessaan A:n 1, 2 ja 3 kohdassa kolmesta veropetoksesta kustakin sakkorangaistukseen rikoslain 38 luvun 15 §:n nojalla tuominnut A:n menettämään valtiolle 1 kohdan osalta, yhteisvastuullisesti jutussa myös rangaistukseen tuomitun B:n kanssa, Opel Kadettin arvona 2 000 markkaa, 2 kohdan osalta Volvo Amazonin arvona 2 000 markkaa ja 3 kohdan osalta jutussa takavarikoidun Volvo Amazonin.
Rovaniemen HO, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, p. 27.11.1980 oli katsonut, että A oli RO:n päätöksessä mainituissa tilaisuuksissa saapuessaan Ruotsista Suomeen laiminlyönyt ilmoittaa tullattaviksi sanotut henkilöautot ja siten kavaltanut valtiolta maahantuonnin yhteydessä kannettavat verot ja maksut. Näillä perusteilla HO oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan.
Pyytäen valituslupaa A haki muutosta HO:n päätökseen menettämisseuraamuksia koskevalta osalta. KKO myönsi valitusluvan ja määräsi samalla, ettei HO:n päätöstä ollut menettämisseuraamuksia koskevalta osalta pantava täytäntöön tai, mikäli täytäntöönpano oli jo alkanut, ettei sitä ollut jatkettava. Virallinen syyttäjä antoi häneltä pyydetyn vastauksen.
KKO p. tutki jutun.
Suomen tasavallan ja Euroopan talousyhteisön välillä Brysselissä 5.10.1973 tehdyn sopimuksen sekä siihen liittyvien liitteiden ja pöytäkirjojen määräysten mukaan, jotka oli saatettu Suomessa voimaan 21.11.1973 annetulla lailla, henkilöautojen tuontitullit Suomen ja talousyhteisön välisessä kaupassa oli poistettu 1.7.1977. Suomen tasavallan ja Euroopan vapaakauppaliiton jäsenvaltioiden välisen sopimussuhteen luomista koskevan Helsingissä 27.3.1961 allekirjoitetun sopimuksen ja siihen liittyvän Euroopan vapaakauppaliiton perustamista koskevan Tukholmassa 4.1.1960 allekirjoitetun konvention määräysten mukaan, jotka oli saatettu Suomessa voimaan 19.5.1961 annetulla lailla, henkilöautojen tuontitullit sopimusten tarkoittamien jäsenvaltioiden välisessä kaupassa oli poistettu 1.1.1970. Saksan Liittotasavalta oli vuodesta 1968 kuulunut Euroopan talousyhteisöön eli EEC:hen ja Ruotsi oli vuodesta 1960 ollut Euroopan vapaakauppaliiton eli EFTA:n jäsenvaltio ja vuonna 1972 tehnyt vapaakauppasopimuksen EEC:n kanssa. Näiden sopimusten perusteella myönnettävän tullivapauden edellytyksenä oli, että maahantuodut tavarat olivat EEC:n tai jonkun EFTA-maan alkuperätuotteita, että oikeus etuuskohteluun osoitettiin liittämällä tullausilmoitukseen tavaroita koskeva kirjallinen alkuperäselvitys ja että tavarat oli lähetetty EEC- tai EFTA-alueelta suoraan Suomeen.
A ei ollut ilmoittanut kysymyksessä olevia autoja tulliselvitettäviksi eikä siten ollut esittänyt niistä mainittuja alkuperäselvityksiä. Hän oli kertonut ostaneensa autot Ruotsissa, jossa myös 1 ja 3 kohdassa mainitut autot oli merkitty ajoneuvorekisteriin. A:n ilmoituksen mukaan autot oli valmistettu, Opel Kadett Saksan Liittotasavallassa ja molemmat Volvo Amazon -autot Ruotsissa. Tätä ilmoitusta autojen valmistusmaista voitiin sanottujen automerkkien perusteella pitää luotettavana.
Kun asialliset edellytykset autojen tullittomalle maahantuonnille edellä selostettujen säännösten mukaan olivat olleet olemassa, A riippumatta siitä, mikä merkitys hänen laiminlyönnillään ilmoittaa autot tulliselvitettäviksi ja tällöin esittää tullittomuuden toteamiseksi tarvittavat alkuperätodistukset oli tulliverotuksen toimittamisen kannalta, ei hänen syykseen luetulla menettelyllä ollut syyllistynyt tullimaksun eli tullin kavaltamiseen. Maahantuonnin yhteydessä tulliviranomaisten toimesta perittävien tasaus-, liikevaihto- ja autoveron kavaltamisesta, johon A oli syyllistynyt ja joka tullilain 8 §:n j kohdan mukaan luettiin tullirikoksiin kuuluvaksi, ei ollut säädetty tavaran tai sen arvon menettämisseuraamusta. Sen vuoksi KKO harkitsi oikeaksi siten muuttaa HO:n päätöstä, että HO:n lausunto A:n tuomitsemisesta menettämään valtiolle 1 ja 2 kohdassa mainittujen autojen arvoina yhteensä 4 000 markkaa ja 3 kohdassa sanottu takavarikoitu auto poistettiin lakiin perustumattomana. Lisäksi KKO määräsi, ettei 3 kohdassa mainittua autoa ollut samassa kohdassa mainitun rikoksen vuoksi enää pidettävä takavarikossa.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Leivonen, Ådahl ja Surakka sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Mäkinen ja Heikkilä