4.3.1983

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

C, D ja E olivat B:lle ja K:lle 3.3.1977 tiedoksi annetun haasteen nojalla Toijalan KO:ssa lausuneet, että heidän edesmennyt setänsä, 29.2.1976 kuollut A, jonka kanssa B oli 26.11.1938 solminut avioliiton, ja B olivat 7.3.1961 tehneet keskinäisen hallintatestamentin, jonka mukaan toisen kuoltua eloonjäänyt sai vapaasti ja ilman tilintekovelvollisuutta hallita kaikkea pesän omaisuutta, olkoonpa se kiinteätä tai irtainta taikka minkä laatuista tahansa, jakamattomana kuolinpäiväänsä saakka. B oli 24.6.1976 valvonut edellä kerrotun testamentin. Testamentista ja sen valvonnasta oli 18.9.1976 annettu tieto C:lle ja hänen myötäpuolilleen. Edelleen C ja hänen myötäpuolensa olivat KO:ssa lausuneet, että A:n jälkeen 9.4.1976 laaditun perukirjan mukaan, jonka perukirjan liitteeksi sanottu testamentti oli otettu, vainajan jäämistöön kuului muun ohessa tila x, johon A oli 27.8.1926 saanut lainhuudon, ja tila y, johon A ja B olivat saaneet yhteisen lainhuudon 13.11.1970. B oli 10.9.1976 myynyt tilan x ja 21.9.1976 tilan y alihintaan K:lle ja K oli 23.11.1976 saanut lainhuudon molempiin tiloihin. Koska B:llä oli selostetun testamentin perusteella ainoastaan hallintaoikeus A:n jäämistöön eikä testamentti ollut saavuttanut edes lainvoimaa, C ja hänen myötäpuolensa olivat vaatineet edellä kerrottujen kiinteistökauppojen ja K:lle myönnetyn lainhuudon julistamista mitättömiksi sekä omaisuuden antamista uskotun miehen hallintaan, koska K oli hävittänyt tiloilla olevaa omaisuutta.

B:n ja K:n vastustettua kannetta KP p. 5.4.1977 oli lausunut selvitetyksi, että A ja B, jotka 26.11.1938 oli vihitty avioliittoon, olivat 7.3.1961 allekirjoittamallaan testamentilla määränneet jäämistöstään siten, että eloonjäävä sai vapaasti ja ilman tilintekovelvollisuutta hallita kaikkea pesän omaisuutta jakamattomana kuolinpäivään asti, ja että tuota testamenttia todistajana kuullun todistajakertomuksen mukaan oli pidettävä omistusoikeustestamenttina. B oli valvonut testamentin 29.2.1976 tapahtuneen A:n kuoleman jälkeen. Sen vuoksi ja koska B:n perintökaaren 3 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla oli rintaperillisiä vailla olevana katsottava saaneen perintöoikeuden perusteella omistusoikeuden pesään eikä hänen ollut katsottava luopuneen tuosta perintöoikeudestaan jäämistöön, Ko oli sanotun lainkohdan nojalla hylännyt kanteen.

Turun HO, jonka tutkittavaksi C ja hänen myötäpuolensa olivat saattaneet jutun, p. 9.2.1979 oli käsitellyt jutun ja todennut, että rintaperillisittä kuolleen A:n ja B:n tekemä keskinäinen testamentti oli laadittu vuonna 1961 eli ennen uuden perintökaaren säätämistä. Testamentin tekijöiden tarkoituksena oli ollut testamentin tekemisen aikaan voimassa olleen lain mukaisissa olosuhteissa turvata ensiksi kuolevan puolison kuoltua jälkeen jääneen puolison oikeus hallita vapaasti puolisoiden omaisuutta jakamattomana kuolinpäiväänsä saakka. 1.1.1966 voimaan tulleen perintökaaren 3 luvun 1 §:n momentin mukaan rintaperillisittä kuolleen puolison jäämistö meni eloonjääneelle puolisolle. ottaen huomioon sen, että testamentissa ei ollut määräyksiä siitä, kenelle ensiksi kuolleen puolison omaisuuteen kohdistuvat muut oikeudet kuin oikeus vapaasti käyttää omaisuutta siirtyivät eikä määräyksiä siitäkään, kenelle ensiksi kuolleen omaisuus oli lesken kuoleman jälkeen tuleva, ei testamentin ollut katsottava kaventavan B:n perintöoikeutta.

Rintaperillisittä kuolleen puolison perilliset eivät voineet lesken eläessä esittää vaatimuksia lesken ensiksi kuolleen puolison omaisuuteen kohdistuvien oikeustoimien johdosta. Kun C:llä ja hänen myötäpuolillaan ei siten ollut oikeutta moittia B:n tekemiä kiinteistönkauppoja, HO oli, poistaen KO:n kanteesta antaman lausunnon, jättänyt kanteen tutkittavaksi ottamatta.

C ja hänen myötäpuolensa pyysivät lupaa hakea muutosta HO:n päätökseen ja lupahakemukseensa sisällyttivät muutoksenhakemuksen. B ja K vastasivat hakemukseen.