KKO:1983-II-26
- Asiasanat
- Vahingonkorvauslaki - Vahingon aiheuttajan korvausvastuu (2 luku) - Korvausten sovittelu ja kohtuullistuttaminen
- Tapausvuosi
- 1983
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R81/382
- Taltio
- 884/82
- Esittelypäivä
A oli tahallaan ampunut B:tä kohden laukauksen ilmakiväärillä. Luoti oli osunut B:n silmään aiheuttaen näkökyvyn menetyksen siitä. Teko, jonka tehdessään A oli ollut l5-vuotias, oli luettu hänen syykseen nuorena henkilönä tehtynä törkeänä pahoinpitelynä. Ottaen huomioon teon tahallisuus ja laatu sekä se, että A teon tehdessään oli kyennyt ymmärtämään siitä aiheutuvan vahingonvaaran, vahingonkorvausta ei soviteltu VahL 2:2:n perusteella.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Sysmän KO
Virallisen syyttäjän ja B:n asianomistajana ajamasta syytteestä KO p. 20.11.1980 oli lausunut selvitetyksi, että A oli 20.6.1980 Sysmässä ampunut tahallaan B:tä ilmakiväärillä vasempaan silmään ja näin aiheuttanut hänelle vaikean ruumiinvamman. B oli ampumavamman johdosta menettänyt silmästään näkökyvyn. Ampuessaan luodin kohden B:tä A:n oli täytynyt käsittää, että luoti aiheuttaa ruumiinvamman ja silmään osuessaan mitä todennäköisimmin silmän näkökyvyn menetyksen. Kun pahoinpitelyssä oli käytetty ilmakivääriä ja pahoinpitelyn seurauksena oli ollut vaikea ruumiinvamma, oli pahoinpitelyä, ottaen huomioon rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, pidettävä törkeänä.
KO oli tuominnut A:n joka oli rikoksen tehdessään 15 vaan ei 18 vuotta täyttänyt, nuorena henkilönä törkeästä pahoinpitelystä vankeusrangaistukseen, mikä oli yhdistetty hänelle tuomittujen eräiden muiden vankeusrangaistusten kanssa. Samalla KO oli velvoittanut A:n suorittamaan B:lle korvaukseksi poliklinikkamaksuista 477,10, matkakuluista sairaalaan 152,10, lääkekuluista 62,90, suojalaseista 470, silmäproteesista 370, lääkärintodistuksen lunastuksesta 30,80, puhelin- ja siihen verrattavista kuluista 200, kivusta ja särystä 12 000 sekä pysyvästä viasta ja haitasta 25 380, yhteensä 39 092,90 markkaa 5 prosentin korkoineen 39 062,10 markalle 23.10.1980 lukien ja 30,80 markalle 20.11.1980 lukien sekä oikeudenkäyntikulujen korvauksena 1 840 markkaa.
Kouvolan HO
HO, jossa A oli hakenut muutosta KO:n päätökseen, p. 20.3.1981 oli katsonut, että A:n velvoittaminen suorittamaan B:lle korvausta kivusta ja särystä sekä pysyvästä viasta ja haitasta täysimääräisenä johtaisi, ottaen erityisesti huomioon A:n ikä ja varallisuusolot, kohtuuttoman raskaaseen lopputulokseen. Sen vuoksi HO oli vahingonkorvauslain 2 luvun 2 §:n nojalla sovitellen A:n maksettavaksi tuomittuja korvauksia velvoittanut A:n suorittamaan B:lle kivusta ja särystä sekä pysyvästä viasta ja haitasta yhteensä 25 000 markkaa 5 prosentin korkoineen 23.10.1980 lukien.
KORKEIN OIKEUS
Pyytäen valituslupaa B haki muutosta HO:n päätökseen. lupa myönnettiin. A ja Sysmän sosiaalilautakunta, jonka huostaan A oli otettu, antoivat pyydetyt vastaukset.
B vaati, että kivusta ja särystä sekä pysyvästä viasta ja haitasta tuomittuja vahingonkorvauksia, koska hänen silmänsä vahingoittaminen oli aiheutettu tahallisella teolla, ei soviteltaisi, vaan että korvausmäärät korotettaisiin KO:n tuomitsemiin määriin. Kivusta ja särystä sekä pysyvästä viasta ja haitasta tuomittu vahingonkorvausmäärä oli joka tapauksessa eriteltävä. Vielä B pyysi A:n velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa KKO:ssa.
KKO p. tutki jutun.
Perustelut
A, joka teon tehdessään oli ollut 15-vuotias, oli tahallisella rikoksella aiheuttanut B:lle silmän näkökyvyn menetyksen. Tahallisesti aiheutetusta vahingosta oli vahingonkorvauslain 2 luvun §:n 2 momentin mukaan tuomittava täysi korvaus, jollei erityisistä syistä harkittu kohtuulliseksi alentaa sitä. Tämä säännös oli otettava huomioon myös määrättäessä korvausta 18 vuotta nuoremman henkilön tahallisesti aiheuttamasta vahingosta.
Vahingonkorvauslain 2 luvun 2 §:ää sovellettaessa se seikka, että vahingon aiheuttaja oli 18 vuotta nuorempi, ei yksin aiheuttanut korvauksen alentamista, vaan ratkaisuun vaikuttavina tekijöinä oli lisäksi otettava huomioon muun muassa teon laatu ja tekijän kehitystaso. A oli syyllistynyt törkeään pahoinpitelyyn ja oli teon tehdessään kyennyt ymmärtämään siitä aiheutuvan vahingonvaaran. Nämä seikat puolsivat täyden korvauksen tuomitsemista. Vaikka A:n varallisuusolot olivat nykyisellään heikommat kuin B:n tämäkään seikka ei edellyttänyt korvauksen alentamista.
Edellä mainituin perustein ja kun jutussa muutoinkaan ei ollut esitetty sellaisia erityisiä syitä, jotka lain mukaan voisivat olla aiheena korvauksen alentamiseen, A:n B:lle kivusta ja särystä sekä pysyvästä viasta ja haitasta maksettavat vahingonkorvaukset oli tuomittava täysimääräisinä.
Lainkohdat
Vahingonkorvauslaki 2 luku 1 § 2 momentti ja 2 §
Päätöslauselma
HO:n päätöstä muutettiin siten, että A:n B:lle kivusta ja särystä sekä pysyvästä viasta ja haitasta maksettavaksi tuomittujen vahingonkorvausten sovittelua koskeva ratkaisu poistettiin ja nuo korvaukset tuomittiin täysimääräisinä. A:n oli siten suoritettava B:lle vahingonkorvaukseksi HO:n tuomitseman sovitellun korvauksen asemesta KO:n päätöksen mukaiset määrät eli kivusta ja särystä 12 000 sekä pysyvästä viasta ja haitasta 25 380 markkaa KO:n määräämine 5 prosentin korkoineen 23.10.1980 lukien. A velvoitettiin suorittamaan B:lle korvaukseksi hänellä KKO:ssa olleista kuluista 500 markkaa.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Leinonen, Heinonen, Lehtonen ja af Hällström sekä ylimääräinen oikeusneuvos Mäkinen