19.12.1983

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kommandiittiyhtiö A:n vakuutusyhtiö C:tä vastaan ajamasta kanteesta Lahden RO p. 6.4.1981 oli lausunut selvitetyksi, että kommandiittiyhtiö oli 6.11.1979 ostanut BMW 520 -merkkisen auton Oy Veho Ab:ltä ja samana päivänä ottanut vakuutusyhtiöltä autolle autovakuutuksen, jonka vaunuvahinkovakuutus oli merkitty ilman omavastuuta. Auto oli 10.5.1980 Heinolan maalaiskunnassa tapahtuneessa liikennevahingossa vaurioitunut käyttökelvottomaksi. Autoa oli liikennevahingon tapahtuessa kuljettanut kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies B. Koska kommandiittiyhtiö oli ottanut vakuutuksen varalta, että auto sen hallinnassa tuhoutui tai vaurioitui, RO oli katsonut, että yhtiöllä oli oikeus vakuutuksen nojalla vaatia korvausta vakuutusyhtiöltä.

Näyttämättä RO oli katsonut jääneen, että B olisi vahingon tapahtuessa kuljettanut autoa olleessaan sellaisessa tilassa, että hänen veren alkoholipitoisuutensa olisi ajon aikana tai sen jälkeen ollut vähintään 1,5 promillea tai että hän olisi aiheuttanut vahingon kuljettaessaan autoa ollessaan alkoholin vaikutuksen alaisena niin, että hänen kykynsä virheettömiin suorituksiin olisi tuntuvasti huonontunut, ja että vahinko olisi aiheutunut alkoholin vaikutuksen alaisena, kuin myös näyttämättä jääneen, että vakuutusyhtiö olisi muullakaan perusteella oikeutettu kieltäytymään suorittamasta vakuutuksen perusteella korvausta kommandiittiyhtiölle.

Sen vuoksi RO oli velvoittanut vakuutusyhtiön suorittamaan kommandiittiyhtiölle vakuutuskorvauksena 43 000 markkaa 5 prosentin korkoineen 19.1.1981 lukien ja oikeudenkäyntikulujen korvauksia 2 000 markkaa.

Kouvolan HO, jonka tutkittavaksi vakuutusyhtiö oli saattanut jutun, t. 11.5.1983 oli todennut, että Heinolan KO:n 10.9.1980 julistaman päätöksen mukaan B oli kuljettanut henkilöautoa nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ollut ajon jälkeen 0,95 promillea. Lisäksi hän oli saman päätöksen mukaan kuljettanut autoa niin varomattomasti, että se oli kulkeutunut oikealle puolelle tien oheen. Vakuutusyhtiö C:n Kansanterveyslaboratorion keskuslaboratoriolta sittemmin hankkiman lisälausunnon mukaan B:n teoreettinen veren alkoholipitoisuus oli ollut 1 tunti 10 minuuttia ennen näytteenottohetkeä eli jutun asiakirjoista ilmenevänä ajoaikana todennäköisesti ainakin 1,04 promillea. Asiakirjoista kävi ilmi myös, että onnettomuus oli sattunut valoisana aikana ja tie oli ollut tapahtumahetkellä suora ja keliolosuhteet hyvät.

Edellä todetun perusteella HO oli katsonut, että B oli aiheuttanut vahingon kuljettaessaan vakuutuksen kohdetta alkoholin vaikutuksen alaisena ja että sanotulla seikalla oli ollut syy-yhteys vahingon syntymiseen. Sen vuoksi ja kun B oli kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies tapaukseen oli sovellettava yleisen autovakuutusehtojen 15.34 kohtaa. Huomioon ottamalla asian laatu ja lain säännökset, etenkin liikennevakuutuslain 7 §:n 1 momentti, sellaisen kuin se oli 1.1.1980 voimaan tulleessa laissa, HO oli katsonut, ettei korvausta sanottujen vakuutusehtojen mainitun kohdan nojalla ollut kohtuuden mukaan kokonaan evättävä. B:n myötävaikutus huomioon ottaen HO oli katsonut kohtuulliseksi korvaukseksi kommandiittiyhtiölle puolet RO:n oikeaksi arvioimasta kokonaisvahingosta määrästä 43 000 markasta. Tähän nähden HO oli muuttanut RO:n päätöstä siten, että vakuutusyhtiön kommandiittiyhtiölle maksettavaksi tuomittu vakuutuskorvaus alennettiin 21 500 markkaan, jolle oli maksettava RO:n päätöksessä määrätty 5 prosentin korko 19.1.1981 lukien. Jutun näin päättyessä asianosaiset saivat itse kärsiä kulunsa HO:ssa vahinkonaan.

Pyytäen valituslupaa vakuutusyhtiö haki muutosta HO:n tuomioon vaatien kanteen hylkäämistä kokonaan. Perusteiksi vakuutusyhtiö esitti, ettei kommandiittiyhtiöllä osamaksulla ostamansa auton haltijana vakuutussopimuslain 54 §:n mukaan ollut oikeutta saada korvausta autovakuutuksesta oikeuden korvaukseen kuuluessa auton omistajalle ja ettei vakuutusyhtiö vahingon tapahtuessa voimassa olleiden yleisten autovakuutusehtojen mukaan ollut korvausvelvollinen, koska vahinko oli aiheutunut siitä, että kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies B oli autoa onnettomuushetkellä kuljettaessaan ollut alkoholin vaikutuksen alaisena ja syyllistynyt törkeään huolimattomuuteen tai törkeään varomattomuuteen.

Valituslupa myönnettiin. Kommandiittiyhtiö antoi hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Takala: Siltä osin kuin on kysymys vakuutuksen voimassaolosta kommandiittiyhtiölle olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Autoa kuljettaneen B:n veren alkoholipitoisuus on onnettomuushetkellä ollut yli yksi promillea. Tie tapahtumapaikalla on ollut öljysorapintainen ja suora, eikä ole väitettykään, että ajo-olosuhteissa olisi ollut jotakin normaalista poikkeavaa. Oman ilmoituksensa mukaan B on käyttänyt noin 80 km/h ajonopeutta. Kun auto näissä olosuhteissa on suistunut tien luiskaan, eikä ole näytetty, että siihen olisi ollut joitakin erityisiä syitä, katson, että onnettomuus on johtunut yksinomaan siitä, että B on autoa kuljettaessaan ollut alkoholin vaikutuksen alaisena. Sen vuoksi katson myös, että vakuutusyhtiö on silloin voimassa olleiden yleisten autovakuutusehtojen 15.3 ja 15.34 kohtien nojalla ollut oikeutettu epäämään korvauksen kokonaan. Näillä perusteilla kumoan HO:n tuomion ja RO:n päätöksen sekä hylkään jutussa ajetun kanteen. Asian laadun vuoksi määrään, että vakuutusyhtiön on pidettävä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Oikeusneuvos Ailio oli samaa mieltä kuin oikeusneuvos Takala.