KKO:1983-II-171
- Asiasanat
- Kantelu, Palkkaturvalaki
- Tapausvuosi
- 1983
- Antopäivä
- Diaarinumero
- H83/36
- Taltio
- 1951
- Esittelypäivä
Ään.
Työntekijän saatettua työvoimaministeriön hänen palkkaturvaa koskeneeseen hakemukseensa antamaan hylkäävään päätökseen liitetyn osoituksen mukaisesti palkkaturvalain 7 §:n 1 momentin nojalla asian tuomioistuimen tutkittavaksi oli tuomioistuimen tehtävänä ratkaista ainoastaan kysymys saamisen perusteesta ja sen suuruudesta. Ministeriön kuuleminen tuomioistuimessa ei siten ollut välttämätöntä. Kun ministeriötä ei ollut kuultu jutussa, oikeuden lausuma palkkasaatavan etuoikeudesta ei ollut ministeriötä sitova. Sen vuoksi kantelu ei antanut aihetta toimenpiteisiin.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Seppo H oli H Oy:lle tiedoksi annetun haasteen nojalla ja kannetta kehittäessään Oulun RO:ssa esittänyt, että hän oli ollut työsopimuslain mukaisessa työsuhteessa 10.4 - 22.8.1980 H Oy:öön, jonka konkurssi oli 21.11.1980 varojen vähyyden vuoksi rauennut. Yhtiö oli maksuvaikeuksien vuoksi jättänyt suorittamatta Seppo H:lle palkkaa 11. - 22.8.1980 väliseltä ajalta 1 440, vuosilomakorvausta 10.4. - 22.8.1980 väliseltä ajalta 1 208, irtisanomisajan palkkaa 1 152, odotusajan palkkaa 864 ja päivärahaa 480 markkaa eli työsuhteesta johtuneita saatavia yhteensä 5 144 markkaa. Seppo H oli 29.9.1980 jättämässään, työvoimaministeriölle osoitetussa palkkaturvahakemuksessa pyytänyt, että hänelle suoritettaisiin valtion varoista edellä mainittu työsuhteesta saatava 5 144 markkaa. Työvoimaministeriö oli 27.11.1980 antamassaan päätöksessä lausunut, että palkkaturvana voitiin palkkaturvalain mukaan maksaa vain työntekijän työsuhteesta johtuvat palkka- ja muut saatavat, joilla olisi etuoikeusasetuksen 4 §:n 1 momentin mukainen etuoikeus työnantajan konkurssissa, ja että työsopimuksella, josta työsuhteen tunnusmerkistö oli johdettavissa, tarkoitettiin sopimusta, jossa työntekijä sitoutui tekemään työtä työnantajalle tämän johdon ja valvonnan alaisena palkka tai muuta vastiketta vastaan. Tämän vuoksi ja kun kaupparekisteriotteen mukaan Seppo H oli H Oy:n hallituksen varsinainen jäsen, ei hänen näin ollen, huomioon ottaen hallituksen jäsenen määräävä asema yhtiössä, voitu katsoa työskennelleen yhtiön johdon ja valvonnan alaisena työntekijänä. Sen vuoksi työvoimaministeriö oli ottaen huomioon palkkaturvalain 2 §:n 1 momentin säännökset hylännyt hakemuksen ja osoittanut Seppo H:n nostamaan kanteen H Oy:tä vastaan Oulun RO:ssa. Seppo H oli RO:ssa vaatinut, että RO vahvistaisi Seppo H:n olevan yhtiöltä vielä maksamatta olevaa työsuhteesta johtunutta saatavaa edellä mainitut 5 144 markkaa.
H Oy, jota RO:ssa oli edustanut yhtiön hallituksen puheenjohtaja Seppo H:n isä, Matti H, oli myöntänyt kanteen oikeaksi.
RO p. 7.9.1981 oli todennut, että Seppo H:lla 21.11.1980 oikeaksi vannomansa pesäluettelon mukaan oli ollut palkkasaatavaa yhtiöltä 1 440 markkaa.
Ottaen huomioon Seppo ja Matti H:n sukulaissuhteen ja että asiassa annettava päätös ei tulisi yhtiön tai Matti H:n hyväksi tai vahingoksi, vaan annettava päätös tulisi välittömästi vaikuttamaan Seppo H:n ja valtion oikeuteen, RO oli katsonut, ettei Matti H:n yhtiön puolesta kanteen oikeaksi myöntämiseen voitu kiinnittää huomiota. Tähän nähden ja ottaen vielä huomioon työvoimaministeriön päätöksessä mainitun perusteen ja H Oy:n konkurssissa laaditun, myös Seppo H:n työvoimaministeriölle osoitetun palkkaturvahakemuksen jättämisen jälkeen oikeaksi vannoman pesäluettelon, RO oli katsonut jääneen näyttämättä, että Seppo H:lla oli ollut H Oy:ltä kanteessa tarkoitettua työsuhteesta johtunutta saatavaa, sekä sen vuoksi hylännyt kanteen.
Rovaniemen HO, jonka tutkittavaksi Seppo H oli saattanut jutun, t. 3.11.1982 oli katsonut, että Seppo H oli esitetyn selvityksen mukaan ollut 10.41 - 22.8.1980 Kemijärvellä rakennustöissä aputyömiehenä työsopimuslain 1 §:ssä tarkoitetussa työsuhteessa yhtiöön. Hänen palkkansa oli ollut 18 markkaa tunnilta. Lisäksi hän oli saanut korvaukseksi kotipaikkakunnan ulkopuolella työskentelemisestä aiheutuneista kuluista päivärahaa 40 markkaa työpäivältä. Yhtiö oli jättänyt maksamatta Seppo H:lle 11. - 22.8.1980 väliseltä ajalta palkka 1 440 markkaa ja päivärahaa 400 markkaa sekä lomakorvauksen työsuhteen ajalta. Palkan maksaminen oli näiltä osin viivästynyt työsopimuslain 22 §:n 5 momentin mukaisesti odotusajan palkkaan oikeuttavalla tavalla. Näyttämättä oli jäänyt, että Seppo H:lla olisi oikeus saada irtisanomisajan palkkaa.
Kun Seppo H:n edellä mainittuja työsuhteeseen perustuvia saatavia oli, odotusajan palkkaa lukuunottamatta, pidettävä kohtuullisena korvauksena hänen yhtiön hyväksi tekemästään työstä, näillä saatavilla oli, riippumatta siitä, oliko Seppo H:lla tai jollakin hänen etuoikeusasetuksen 4 §:n 1 momentissa tarkoitetulla sukulaisellaan ollut määräämisvalta yhtiössä, sanotun lainkohan mukainen etuoikeus yhtiön konkurssissa.
Mainituilla perusteilla HO, kumoten RO:n päätöksen ja hyläten Seppo H:n kanteen enemmälti, oli vahvistanut, että Seppo H:lla oli työsuhteesta johtuvia etuoikeusasetuksen 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuja saatavia yhtiöltä, 11. - 22.8.1980 väliseltä ajalta palkkaa 1 440 markkaa ja päivärahaa 400 markkaa sekä lomakorvausta työsuhteen ajalta 1 208 markkaa eli saatavia yhteensä 3 048 markkaa.
KKO:lle 17.1.1983 annetussa kantelukirjelmässä työvoimaministeriö oli katsonut että, koska H Oy:n konkurssin rauettua ratkaisu jutussa ei ollut tullut yhtiön hyväksi eikä vahingoksi ja kun näin ollen se vaikutti välittömästi oikeudenkäynnin ulkopuolella olevan ministeriön ja Seppo H:n väliseen sopimukseen, HO ei olisi saanut antaa edellä kerrottua tuomiota kuulematta ministeriötä, joka olisi voinut esiintyä jutussa väliintulijana sekä sen vuoksi vaatinut HO:n tuomion poistamista ja jutun palauttamista uutta käsittelyä varten HO:een, jossa ministeriötä olisi kuultava.
KKO p. tutki kanteen ja totesi, että työvoimaministeriön hylättyä Seppo H:n hakemuksen saada palkkaturvalain nojalla valtion varoista suoritusta maksamatta jääneestä palkkasaatavastaan, H oli ministeriön antaman valitusosoituksen mukaisesti palkkaturvalain 7 §:n 1 momentin nojalla saattanut kysymyksen saamisen johtumisesta työntekijän työsuhteesta ja saamisen suuruudesta tuomioistuimen tutkittavaksi. Tuomioistuimen tehtävänä oli siten ollut ratkaista ainoastaan kysymys saamisen perusteesta ja sen suuruudesta. Ministeriön kuuleminen tuossa prosessissa ei ollut ollut välttämätöntä. Koska ministeriötä ei ollut kuultu, HO:n lausuma saamisen etuoikeudesta ei ollut ministeriötä sitova. Tämän vuoksi KKO katsoi, ettei kantelu antanut aihetta toimenpiteisiin.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Ylimääräinen oikeusneuvos Mäkinen: Työvoimaministeriön hylättyä Seppo H:n hakemuksen saada palkkaturvalain nojalla valtion varoista suoritusta maksamatta jääneestä palkkasaatavastaan, H n ministeriön valitusosoituksen mukaisesti palkkaturvalain 7 §:n 1 momentin mukaisesti saattanut kysymyksen siitä, oliko hänen saatavaansa pidettävä palkkaturvalain 2 §:n 1 momentissa edellytettynä saatavana sekä sanotun saatavan määrästä yleisen tuomioistuimen tutkittavaksi. Sanotussa laissa ei ole säännöstä, jonka mukaan työvoimaministeriötä olisi puheena olevan laisessa jutussa kuultava. Ministeriön kuuleminen ei siten ole ollut jutussa välttämätöntä. Asiakirjoista voidaan myös todeta, että alemmat oikeudet ovat tutkineet ratkaisun perusteena seikat, niin kuin tämänlaatuisissa jutuissa tuleekin, saatavissa olevan selvityksen pohjalta ja perustamatta ratkaisua jutussa vastaajana olleen työnantajan myöntämiseen. Tämänkään vuoksi ministeriön kuuleminen ei ollut tarpeen. Edellä mainituilla perusteilla katson, ettei kantelu anna aihetta toimenpiteisiin.
Oikeusneuvos Saarni-Rytkölä oli samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Mäkinen.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Hiltunen ja af Hällström