14.12.1983

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Helsingin RO oli 2.3.1978 julistamallaan päätöksellä, tuomitessaan B:n ja hänen vaimonsa A:n avioeroon, määrännyt heidän alaikäisen lapsensa C:n huollon B:lle sekä oikeuttanut A:n pitämään lasta luonaan kaksi kertaa kuukaudessa joka toisena viikonvaihteena perjantai-illasta sunnuntai-iltaan ja vuosilomansa aikana yhden kuukauden.

Helsingin maistraattiin 23.11.1981 jätetyssä kirjelmässä A oli kertonut, että A oli usein jättänyt noudattamatta päätöstä pitämällä lasta luonaan vastoin B:n tahtoa yli sovittujen aikojen. A oli myös houkutellut C:n luokseen suoraan koulusta antamalla tälle matkarahat. Viimeksi C oli sunnuntai-iltana 15.11.1981 jäänyt äitinsä luokse, joka B:n vaatimuksesta huolimatta oli kieltäytynyt tuomasta lasta kotiin. B oli seuraavana maanantaina todennut, ettei C ollut ollut koulussa. Saatuaan tietää, että C oli tiistaina koulussa, hän oli mennyt koulun päättymisen jälkeen tätä vastaan, mutta A ja hänen avomiehensä olivat B:n kiellosta huolimatta jälleen vieneet lapsen vastassa olevaan autoon. Tällaisena tilanne oli sitten jatkunut. Tämän vuoksi B oli vaatinut, että A velvoitettaisiin sakon uhalla palauttamaan lapsi B:n huostaan.

Kuultuaan hakemuksen johdosta A:ta maistraatti p. 2.2.1982 oli lausunut selvitetyksi, että C oli edellä kerrotun mukaisesti Helsingin RO:n 2.3.1978 julistamalla päätöksellä määrätty B:n huoltoon. Sama RO oli A:n lapsen huollon siirtämistä hänelle koskevasta kanteesta 30.6.1981 julistamallaan päätöksellä todennut jääneen näyttämättä, että olosuhteissa olisi avioeron tuomitsemisen jälkeen tapahtunut avioliittolain 114 §:ssä tarkoitettuja olennaisia muutoksia, ja hylännyt kanteen. A ei ollut saatuaan pitää lasta luonaan, senkertaisen luonaanpito-oikeuden päätyttyä sunnuntai-iltana 15.11.1981, palauttanut lasta B:lle ja oli menettelyllään myötävaikuttanut siihen, ettei B senkään jälkeen ollut saanut lasta takaisin. Lapsi oli tosin kirjallisesti ja sovittelijalle suullisesti ilmaissut, että hän haluaa olla äitinsä ja tämän nykyisen perheen luona, mutta asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan lapsi ei ollut vielä kehittynyt, että hänen tahtoonsa voitiin kiinnittää huomiota. Olosuhteet eivät olleet Helsingin RO:n viimeksi mainitun päätöksenkään jälkeen muuttuneet niin oleellisesti, ettei pyydettyä virka-apua olisi annettava.

Näillä perusteilla ja huomioon ottaen, että B oli jo kerran aikaisemmin joutunut turvautumaat maistraatin virka-apuun saadakseen lapsen takaisin A:lta, maistraatti oli ulosottolain 7 luvun 14 §:n 3 momentin sekä lapsen huoltoa tai tapaamisoikeutta koskevan tuomion täytäntöönpanosta annetun lain ja asetuksen säännösten nojalla velvoittanut A:n neljän päivän kuluessa siitä, kun päätös oli annettu hänelle tiedoksi, luovuttamaan C:n B:lle, A:lle mahdollisen niskoittelun varalta nyt asetetun 5 000 markan sakon uhalla.

Helsingin HO, jonka tutkittavakasi A oli saattanut asian, p. 25.5.1982 oli katsonut, ettei ollut syytä muuttaa maistraatin päätöstä.

Pyytäen valituslupaa A haki muutosta HO:n päätökseen. Määräajan jälkeen A toimitti KKO:een kirjoituksen, johon oli liitetty muun ohessa jäljennös Helsingin RO:n riita-asiain pöytäkirjasta 24.6.1982. A:lle myönnettiin valituslupa. B antoi häneltä pyydetyn vastauksen.