KKO:1983-II-152
- Asiasanat
- Oikeudenkäyntimenettely, II rikosjutut
- Tapausvuosi
- 1983
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R82/557
- Taltio
- 3318
- Esittelypäivä
Kun oli epäselvää, oliko asianomistaja esittänyt rangaistusvaatimuksen, kihlakunnanoikeuden puheenjohtajan olisi pitänyt selvittää asia kyselyoikeuttaan käyttämällä.
IV-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Virallisen syyttäjän syytteessä Lohjan KO p. 25.8.1980 oli lausunut selvitetyksi, että A oli Lohjan kaupungissa E-huoltoaseman pihalla 26.12.1979 kuljettaessaan omistamaansa henkilöautoa yleiseltä tieltä huoltoasemalle päin tilanteeseen soveltumatonta liiallista ajonopeutta käyttäen laiminlyönyt pysäyttää ajoneuvonsa, vaikka se olisi ollut välttämätöntä uhkaavan vaaran välttämiseksi tilanteessa, jossa huoltoasemalla ollut B:n kuljettama ja C:n omistama henkilöauto oli jo ollut peruutuksen lopetettuaan kulkemassa kulkusuunnassaan eteenpäin seurauksin, että A:n kuljettama auto oli törmännyt B:n kuljettaman ajoneuvon kylkeen ja molemmat ajoneuvot olivat vaurioituneet.
Sitä vastoin KO oli lausunut jääneen näyttämättä, että B olisi mainitussa tilanteessa voinut välttyä yhteentörmäyksestä siten, että hän olisi ennen peruuttamista ja ajoneuvon kääntämistä varmistunut siitä, että se voisi tapahtua muuta liikennettä vaarantamatta, ja katsonut että yhteentörmäys oli sattunut B:n jo kuljettaessaan autoa eteenpäin.
Sen vuoksi KO oli, hyläten B:tä vastaan ajetun syytteen, 4.10.1957 annetun tieliikenneasetuksen 12 §:n 1 momentin ja 15 §:n 5 a kohdan sekä 29.3.1957 annetun tieliikennelain 2 §:n ja 6 §:n 1 momentin nojalla tuominnut A:n varomattomuudesta liikenteessä sakkorangaistukseen.
A oli hakenut KO:n päätökseen muutosta Helsingin HO:lta. Muutoksenhakemuksessaan A oli vaatinut, että häntä vastaan ajettu syyte hylättäisiin ja että B tuomittaisiin rangaistukseen varomattomuudesta liikenteessä, koska tämä oli KO:n päätöksessä kerrotussa tilaisuudessa lähtenyt kuljettamallaan autolla liikkeelle noudattamatta erityistä varovaisuutta ja varoittamatta muuta liikennettä aiheuttaen siten yksin autojen yhteenajon ja vaurioitumisen.
HO p. 1.6.1982 oli katsonut, että A oli kysymyksessä olevassa tilaisuudessa kuljettaessaan omistamaansa henkilöautoa jättänyt noudattamatta olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vahingon välttämiseksi, mistä oli ollut seurauksena, että hänen kuljettamansa auto oli törmännyt C:n omistamaan ja B:n kuljettamaan, KO:n mainitsemin tavoin eteenpäin liikkumassa olleeseen pakettiautoon, jolloin molemmat autot olivat vaurioituneet. Sen vuoksi ja kun A ei ollut KO:ssa vaatinut B:n tuomitsemista rangaistukseen varomattomuudesta liikenteessä, HO oli jättäen A:n rangaistusvaatimuksen tutkimatta, ettei ollut syytä muuttaa KO:n päätöstä.
Pyytäen valituslupaa A haki muutosta HO:n päätökseen vaatien, että häntä vastaan ajettu syyte hylättiin ja että B tuomittiin rangaistukseen varomattomuudesta liikenteessä. KO:n puheenjohtajana toimineen käräjätuomarin annettua häneltä A:n hakemuksen johdosta vaaditun selityksen, KKO myönsi A:lle valitusluvan. B vastasi muutoksenhakemukseen.
KKO p. käsitteli jutun.
Perustelut
A oli KO:ssa syyttäjän B:hen kohdistamasta syytteestä asianomistajana kuultuna lausunut, että "hän piti syytettä B:hen kohdistettuna oikeana". Koskei tästä eikä muustakaan A:n oikeudenkäynnissä esittämästä lausumasta käynyt ilmi, oliko A vaatinut B:lle rangaistusta, KO:n puheenjohtajan olisi kyselyoikeuttaan käyttäen pitänyt selvittää asia. Tämän hän oli laiminlyönyt. KKO:een hankitun selvityksen mukaan mainittua A:n lausumaa oli kuitenkin KO:ssa tulkittu siten, että A oli sillä yhtynyt syyttäjän B:hen kohdistamaan syytteeseen.
Esitetyn selvityksen perusteella KKO katsoi, että A oli edellä mainitulla lausumallaan tarkoittanut vaatia B:lle rangaistusta 26.12.1979 tapahtuneeksi väitetystä varomattomuudesta liikenteessä ja että KO oli antanut tästä vaatimuksesta lausunnon. HO:n päätös, jolla A:n puheena oleva vaatimus oli jätetty tutkimatta, oli johtunut siitä, ettei vaatimus ilmennyt selvästi pöytäkirjasta.
HO:n päätös kumottiin ja juttu palautettiin HO:een siellä lain mukaan uudelleen käsiteltäväksi.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Heinonen, Riihelä ja af Hällström sekä ylimääräinen oikeusneuvos Lager