KKO:1983-II-133
- Asiasanat
- Työsopimuslaki, Irtisanomisajan palkka (TSL 45 §:n tulkintaa)
- Tapausvuosi
- 1983
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 82/912
- Taltio
- 1573
TSL 45 §:n mukaista irtisanomisajan palkkaa ei voitu sisällyttää lain 51 §:n nojalla maksettavaan vahingonkorvaukseen työsopimuksen laittomasta purkamisesta, vaan työntekijälle oli purkamisen johdosta suoritettava erikseen TSL 5l §:n1 momentin nojalla korvaus työttömyysajan palkan menetyksestä irtisanomisajan jälkeen
I-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A:n B Oy:tä vastaan ajamasta kanteesta Äänekosken KO p. 21.5.1981 oli lausunut selvitetyksi, että A, joka 6.2.1973 alkaen oli ollut B Oy:n palveluksessa selluloosan paalaajana, oli 3.3.1980 kaatuessaan hiihtoretkellä loukannut jo vuonna 1977 murtuneen vasemman käden ranteen niin pahoin, että hänelle oli myönnetty sairaslomaa 6.3.1980 alkaen. Sairaslomaa oli jouduttu pidentämään kädessä edelleen jatkuneiden kipujen vuoksi, mistä syystä A oli estynyt tekemästä omaa työsopimuksen edellyttämää työtään. Työsuhde oli sairasloman vielä jatkuessa irtisanottu päättymään heti ilman irtisanomisaikaa 23.5.1980 alkaen paperi- ja puumassateollisuuden työehtosopimuksen 25 §:n 4 ja 5 kohdan perusteella sekä työsääntöjen 47 §:n vilpillisestä menettelystä työnantajaa kohtaan sairasloman aikana johtuvan säännöksen perusteella, minkä vuoksi A:lle ei ollut suoritettu sairausajan palkkaa 16. - 22.5.1980 väliseltä ajalta.
Sen vuoksi ja koska A oli irtisanottu ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa mainittua erityisen painavaa syytä noudattamatta irtisanomisaikaa koskevia säännöksiä eikä myöskään työsopimuslain 43 §:n mukaista purkuperustetta ollut ollut olemassa työsopimuksen purkamiseksi, KO oli, hyläten A:n vaatimukset enemmälti, velvoittanut B Oy:n suorittamaan A:lle sairausajan palkkana 16. - 22.5.1980 väliseltä ajalta 625 markkaa 60 penniä ja vahingonkorvauksena kuuden kuukauden palkan lomakorvauksineen 18 392 markkaa 64 penniä, eli yhteensä 19 018 markkaa 24 penniä, sekä korvaamaan A:lle hänen oikeudenkäyntikulunsa 3 692 markalla 35 pennillä.
Asianosaiset olivat saattaneet jutun Vaasan HO:n tutkittavaksi. A oli toistanut KO:ssa esittämänsä vaatimuksen, että yhtiö velvoitettaisiin suorittamaan hänelle myös irtisanomisajan palkka 23.5.1980 alkaen kahden kuukauden ajalta 125,12 markan päiväansion mukaan 5 505,28 markkaa ja lomakorvaus viideltä päivältä 625,60 markkaa eli yhteensä 6 130,88 markkaa 5 prosentin korkoineen 18.2.1981 lukien. Lisäksi A oli vaatinut, että yhtiö velvoitettaisiin korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa KO:ssa 6 392,35 markalla ja HO:ssa 869,10 markalla. Yhtiö oli vaatinut, että KO:n päätös kumottaisiin ja että A:n vaatimus sairausajan palkan maksamisesta jätettäisiin tutkimatta ja että yhtiötä vastaan ajettu kanne muutoin hylättäisiin tai että kanne joka tapauksessa hylättäisiin kokonaan. Lisäksi yhtiö oli vaatinut, että A velvoitettaisiin korvaamaan sen kulut jutusta.
HO t. 2.9.1982 oli todennut seuraavaa.
Tuomitessaan A:lle vahingonkorvaukseksi kuuden kuukauden palkan KO:n oli katsottava sisällyttäneen siihen myös irtisanomisajan palkan.
A oli KO:ssa esittänyt selvityksen siitä, että hän oli saanut työttömyyskorvausta 93 päivän ajalta yhteensä 6 045 markkaa. A oli näin ollen kärsinyt työsopimuksen purkamisen johdosta vahinkoa 16 515,84 markan suuruisen palkanmenetyksen ja hänelle maksetun työttömyyskorvauksen erotusta vastaavan määrän eli 10 470,84 markkaa.
Koska A oli saanut työansiotaan vastaavan korvauksen ajalta, jolloin hän ei ollut ollut työssä, ja kun hänelle alalla vallinneiden työehtojen tai tavan mukaan ei ollut kuulunut rahapalkasta määräytyvää lomakorvausta, A:lle ei työsuhteen päättymisen jälkeiseltä ajalta ollut aiheutunut vuosiloman saamatta tai korvaamatta jäämiseen perustuvaa vahinkoa.
Näillä perusteilla HO oli, muuttaen KO:n päätöstä, alentanut yhtiön A:lle maksettavaksi tuomitun vahingonkorvauksen 10 470 markkaan 84 penniin, joten yhtiön oli suoritettava A:lle yhteensä 11 096 markkaa 44 penniä.
Pyytäen valituslupaa A haki muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin ja B Oy antoi siltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.
KKO t. tutki jutun.
Yhtiö oli laittomasti purkanut A:n työsopimuksen päättymään 23.5.1980. Näin ollen A:lla oli työsopimuslain 45 §:n nojalla oikeus saada yhtiöltä tuon purkamisen jälkeen palkkansa työehtosopimuksen mukaiselta kahden kuukauden irtisanomisajalta. Tämän lisäksi yhtiö oli työsopimuslain 51 §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan A:lle työsopimuksen laittomalla purkamisella aiheuttamansa vahingon. Korvattavana vahinkona oli tältä osin pidettävä A:n vaatimaa kuuden kuukauden työttömyysajan palkanmenetystä vastaavaa määrää. A:n ei ollut näytetty saaneen työttömyysajaltaan työttömyyskorvausta eikä vahingonkorvauksesta ollut vähennettävä A:n työttömyysaikana Paperiliiton Työntekijäin Työttömyyskassalta saamaa työttömyysavustusta, koska avustus oli maksettu hänelle kassan jäsenen varoista, jotka kassa osaksi oli saanut jäsenmaksuina.
Mainituilla perusteilla KKO muutti HO:n tuomiota ja KO:n päätöstä siten, että yhtiö velvoitettiin suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkana ajalta 23.5. - 22.7.1980 5 505 markkaa 28 penniä vaadittuine 5 prosentin korkoineen 18.12.1981 lukien sekä korvaukseksi työsopimuksen laittomasta purkamisesta työpalkan menetyksenä aiheutuneesta vahingosta kuuden kuukauden palkkaa vastaavat 16 515 markkaa ja että määrä, jolla yhtiön tuli korvata A:n oikeudenkäyntikulut KO:ssa, korotettiin 5 000 markaksi. Sairausajan palkkaa ja lomakorvausta koskevalta osin HO:n tuomio jäi pysyväksi.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Saarni-Rytkölä, Takala, Hiltunen ja Aro sekä ylimääräinen oikeusneuvos Roos