KKO:1983-II-122
- Asiasanat
- Lahja, Lahjanlupaus, Osakeyhtiö (Osakkeen luovuttaminen), B. Irtaimen lahja, I Lahjoituksen täyttäminen
- Tapausvuosi
- 1983
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R79/826
- Taltio
- 4927/82
- Esittelypäivä
Isä oli omilla varoillaan ostanut as.oy:n osakkeet lastensa nimiin. Lapset oli merkitty osakeluetteloon ko. asuntoosakkeiden omistajina ja he olivat jatkuvasti asuneet huoneistossa, jonka hallintaan osakkeet oikeuttivat. Koska osakekirjojen hallinta oli jäänyt isälle, ei osakkeiden lahjoitus ollut tullut täytetyksi. Kun jutussa ei myöskään ollut näytetty, että isän antama lahjanlupaus jollakin muulla perusteella olisi ollut sitova, katsottiin osakkeiden kuuluvan isän kuolinpesän varoihin.
I-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Hillevi A:n tuolloin alaikäisten lastensa Orvokki ja Urpu A:n holhoojana B:lle ja C:lle tiedoksi toimitetun haasteen nojalla ajamasta kanteesta Espoon KO p. 23.11.1976 oli lausunut selvitetyksi, että Hillevi A:n entinen mies ja mainittujen alaikäisten lasten isä, 26.2.1973 kuollut Kullervo A, jonka kuolinpesän osakkaita myös B ja C olivat, oli 2.5.1969 päivätyllä asunto-osakkeiden luovutussopimus-nimisellä asiakirjalla ostanut asunto-osakeyhtiö X:n huoneiston numero 16 hallintaan oikeuttavat osakkeet. Orvokki ja Urpu A:lle. Espoon KO:n määräämä pesänjakaja oli perinnönjakopäätöksessään 2.3.1976 katsonut, ettei Kullervo A:n ollut näytetty lahjoittaneen kysymyksessä olevia osakkeita Orvokki ja Urpu A:lle ja että nuo osakkeet kuuluisivat Kullervo A:n kuolinpesään. KO oli katsonut esitetyistä asiakirjoista voitavan havaita, että huoneiston numero 16:n hallinta oli siirtynyt Orvokki ja Urpu A:lle heidän muutettuaan sinne yhdessä äitinsä Hillevi A:n kanssa. Sen sijaan oli jäänyt näyttämättä, että Kullervo A:lta olisi puuttunut lahjoitustarkoitus hänen allekirjoittaessaan 2.5.1969 kysymyksessä olevan osakkeitten luovutuskirjan tyttäriensä lukuun. Osoituksena lahjoitustarkoituksen puuttumisesta ei voitu pitää yksinomaan lahjaveroilmoituksen tekemättä jättämistä eikä Kullervo A:n veroilmoituksista ilmeneviä mainintoja. Edelleen voitiin havaita, että Kullervo ja Hillevi A:n välinen avioliitto oli purettu 8.3.1967 ja Orvokki ja Urpu A määrätty Hillevi A:n huoltoon. Näin ollen Kullervo A ei ollut ollut 2.5.1969 Orvokki ja Urpu A:n holhoojana, joten lahjoitusta varten uskotun miehen määrääminen ei ollut ollut tarpeen. Hillevi A lastensa holhoojana oli lisäksi ilmoittanut hyväksyneensä lahjoituksen.
Koska Orvokki ja Urpu A:ta oli pidettävä edellä mainittujen asunto-osakkeiden laillisina omistajina, KO, joka oli kuullut jutussa pesänjakajaa, oli julistanut Kullervo A:n jälkeen tehdyn perinnönjaon mitättömäksi siltä osin kuin siihen oli sisällytetty mainitut osakkeet ja velvoittanut B:n ja C:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Hillevi A:n oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla.
Helsingin HO, jonka tutkittavaksi B ja C olivat saattaneet jutun, t. 25.4.1979 oli katsonut selvitetyksi, että Kullervo A oli 2.5.1969 tehdyllä asunto-osakkeiden luovutussopimuksella ostanut sanotut asunto-osakkeet omilla varoillaan alaikäisten lastensa Orvokki ja Urpu A:n nimiin ja samalla vastaanottanut lasten puolesta heidän nimilleen kirjoitetut sanotut osakkeet. Kysymyksessä olevan asuintalon valmistuttua olivat Orvokki ja Urpu A yhdessä äitinsä Hillevi A:n ja tämän uuden aviomiehen kanssa muuttaneet asumaan talossa olevaan huoneistoon, jonka hallintaan osakkeet oikeuttivat, ja asuneet siinä Kullervo A:n 26.2.1973 tapahtuneeseen kuolemaan saakka. Orvokki ja Urpu A oli 27.4.1970 merkitty talon omistavan asunto-osakeyhtiö X:n osakeluetteloon asunto-osakkeitten omistajina. Tämän vuoksi HO oli katsonut, että Orvokki ja Urpu A olivat 2.5.1969 tulleet sanottujen asunto-osakkeitten laillisiksi omistajiksi ja tuolloin saaneet osakkeet haltuunsa. Sillä seikalla, että Kullervo A ei ollut eläessään luovuttanut osakkeita Orvokki ja Urpu A:lle ja että hän oli ilmoittanut osakkeet vuosilta 1971 ja 1972 toimitetuissa verotuksissa omikseen, ei ollut merkitystä jutun ratkaisulle. Näillä perusteilla HO oli jättänyt asian KO:n päätöksen lopputuloksen varaan. B ja C oli velvoitettu yhteisvastuullisesti suorittamaan Hillevi A:lle sanotussa holhoojantoimessaan korvaukseksi hänellä HO:ssa olleista kuluista 350 markkaa.
B ja C pyysivät lupaa saada hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällyttivät muutoksenhakemuksen. Hillevi, Orvokki ja Urpu A vastasivat hakemukseen.
KKO t. myönsi muutoksenhakuluvan, tutki jutun ja totesi, että Kullervo A oli 2.5.1969 päivätyllä asunto-osakkeiden luovutussopimuksella ostanut asunto-osakeyhtiö X:n huoneiston numero 16 hallintaan oikeuttavat osakkeet omilla varoillaan Orvokki ja Urpu A:n nimiin. Samana päivänä hän oli saanut osakekirjan hallintaansa eikä jutussa ollut näytetty, että hän olisi hallinnasta luopunut. Orvokki ja Urpu A, jotka olivat asuneet huoneistossa numero 16 sen valmistumisesta lähtien, oli 27.4.1970 merkitty asunto-osakeyhtiön osakeluetteloon asunto-osakkeiden omistajina. Vuosilta 1970, 1971 ja 1972 tekemissään veroilmoituksissa Kullervo A oli ilmoittanut osakkeet ominaan. Espoon veropiirin verotoimistolle osoittamissaan 9.2.1971 ja 4.2.1972 päivätyissä kirjeissään hän oli pyytäessään alennusta osakkeiden verotusarvon määräämisessä ilmoittanut kysymyksessä olevan asunnon olevan "lasteni käytössä ja se on osakkeena merkitty lasteni nimiin, joiden omaisuudeksi sen lahjakirjalla ensi sijaisesti siirrän." Vaikka siis kysymyksessä olevat osakkeet oli ostettu ja merkitty osakeluetteloon Kullervo A:n lasten nimiin ja nämä olivat jatkuvasti asuneet huoneistossa, lahjoitus ei lain mukaan ollut tullut täytetyksi, kun asianomaisten osakekirjojen hallinta oli jäänyt Kullervo A:lle. Jutussa ei myöskään ollut näytetty, että hänen antamansa lahjanlupaus jollakin muulla perusteella olisi sitova. Tämän vuoksi KKO, viitaten lahjanlupauslain 1 ja 3 §:ään, harkitsi oikeaksi, kumoten HO:n tuomion ja KO:n päätöksen, hylätä kanteen ja todeta, että kysymyksessä olevat asunto-osakeyhtiö X:n osakkeet eivät olleet Orvokki ja Urpu A:n omaisuutta vaan kuuluivat Kullervo A:n kuolinpesään, sekä vapauttaa B:n ja C:n maksamasta Hillevi A:lle tuomittuja oikeudenkäyntikulujen korvauksia. Asian laatuun nähden B ja C saivat pitää kulunsa vahinkonaan.
Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Takala, Hämäläinen ja Surakka sekä ylimääräinen oikeusneuvos Setälä