23.9.1983

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

K:n, L:n, M:n, N:n, O:n ja P:n B:tä, C:tä ja D:tä vastaan ajamasta kanteesta Savonlinnan RO p. 28.8.1978 oli lausunut selvitetyksi, että 14.11.1960 kuollut entinen päätoimittaja A, joka oli vihitty avioliittoon 16.7.1927 B:n kanssa, oli merkitty X Oy:n osakeluetteloon hänen avioliittonsa aikana hankkimiensa mainitun yhtiön 1 200 osakkeen n:ot 23751 - 24950 omistajaksi.

A:n ja B:n 17.3.1935 allekirjoittaman keskinäisen testamentin mukaan oli toisen heistä kuoltua eloon jäänyt saava täyden omistusoikeuden kaikkeen pesän omaisuuteen ja viimeksi eläneen kuoltua omaisuus oli jaettava A:n ja B:n perillisten kesken puoliksi kummankin perillisille. A:n jälkeen 2.2.1962 toimitetussa perunkirjoituksessa B oli ilmoittanut luopuvansa testamentista.

X Oy:n yhtiöjärjestyksen 3 §:n 2 momentissa oli määrätty, että "Jos osake avio- tai naimaoikeuden, perinnön, testamentin tai lainhaun kautta joutuu yhtiöön kuulumattomalle henkilölle, on yhtiön osakkeenomistajilla oikeus lunastaa osake kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun luovutus on ilmoitettu yhtiön hallitukselle merkittäväksi osakeluetteloon. Lunastushintana on osakkeen käypä arvo", mikä lunastuslauseke oli otettu osakekirjoihin siten, että niihin oli painettu yhtiön yhtiöjärjestys kokonaisuudessaan.

A:n kuolinpesän osakkaat hänen leskensä B ja hänen poikansa C olivat 11.4.1976 myyneet edellä mainitut osakkeet 6 000 markan suuruisesta kauppahinnasta D:lle, joka jo ennestään oli merkitty yhtiön osakeluetteloon osakkeenomistajaksi. Osakkeiden luovutus D:lle oli ilmoitettu yhtiön hallitukselle, jonka 4.3.1977 pidetyssä kokouksessa käsiteltäessä muun ohella tätä osakesiirtoa yhtiön hallituksen jäsen M oli ilmoittanut haluavansa lunastaa D:lle myydyt A:n perikunnan 1 200 osaketta. Yhtiön hallituksen 18.3.1977 pitämässä kokouksessa oli päätetty vastoin läsnäolleiden K:n ja O:n mielipidettä hyväksyä muun muassa nyt kyseessä olevien osakkeiden siirto, mikä sittemmin 1.4.1977 pidetyssä hallituksen kokouksessa oli päätetty merkitä osakerekisteriin.

Mainitussa yhtiön hallituksen 1.4.1977 pitämässä kokouksessa laaditusta pöytäkirjasta ilmeni, että K oli jättänyt 31.3.1977 yhtiön konttoriin toimitusjohtajalle kaksi ilmoitusta perikunnille siirtyneistä osakkeista julkaistavaksi sanomalehti Itä-Savossa, jotka ilmoitukset käsittivät muun muassa ilmoituksen nyt kyseessä olevasta osakekaupasta. Ilmoituksia ei pöytäkirjan mukaan oltu kuitenkaan julkaistu toimitusjohtajan kieltäydyttyä niitä julkaisemasta.

K oli 2.6.1977 omasta ja muiden kantajien sekä lisäksi R:n, S:n, ja T:n puolesta tallettanut Savonlinnan maistraattiin 6 000 markkaa A:n kuolinpesän omistamien sittemmin D:lle siirtyneiden osakkeiden lunastamiseksi sen johdosta, että edellä mainittujen A:n osakkeiden siirryttyä perinnön kautta yhtiöön kuulumattomille perillisille nämä olivat kieltäytyneet lunastussummaa vastaanottamasta ja niiden nykyisen haltijan D:n ollessa ulkomaan matkansa vuoksi estynyt sitä vastaanottamasta. Talletus oli tehty osakkeiden lunastamiseksi yhtiöjärjestyksen 3 §:n mukaisesti. 16.8.1977 K oli esitetyn selvityksen mukaan nostanut maistraatista edellä mainitun sinne talletetun summan.

Kantajat sekä R, S ja T olivat antaneet osakkeita koskevan kirjallisen lunastusvaatimuksen haastemiehen välityksin tiedoksi B:lle 1.6.1977 ja C:lle 3.6.1977, minkä lisäksi haastemiehen antaman todistuksen mukaan D oli ulkomaan matkansa vuoksi ollut estynyt ottamaan lunastusvaatimusta vastaan. D:lle lunastusvaatimus kirjattuna kirjeenä oli lähetetty 1.6.1977. B:lle, C:lle ja D:lle oli tarjottu edellä mainittua lunastussummaa, jota he eivät olleet kuitenkaan vastaanottaneet. Samalla heille oli ilmoitettu, että lunastussumma oli talletettu Savonlinnan maistraattiin.

RO oli katsonut B:n ja C:n saaneen 14.11.1961 kuolleen A:n omistamat X Oy:n osakkeet, B:n naimaosan nojalla ja C:n perintönä A:n jälkeen ja siis yhtiön yhtiöjärjestyksen 3 §:n 2 momentissa mainitulla tavalla yhtiöön ennestään kuulumattomina henkilöinä, joten heitä oli pidettävä luovutusvelvollisina naimaosan ja perinnön kautta saamiinsa osakkeisiin nähden. Edelleen RO olit katsonut, etteivät yhtiössä ennestään osakkeita omistamattomat A:n kuolinpesän osakkaat B ja C luovuttaessaan osakkeet D:lle, joka tosin ennestään oli yhtiön osakas hänen omistaessaan ennestään yhtiön osakkeista 660 kappaletta, olleet voineet luovuttaa parempaa oikeutta kuin mikä heillä itsellään oli ja ettei se seikka, että D ennestään oli yhtiön osakas, niin ollen ollut esteenä lunastusoikeuden käyttämiselle. Vielä RO oli katsonut, että K ja hänen myötäpuolensa olivat käyttäneet laissa ja yhtiöjärjestyksessä säädetyin tavoin lunastusoikeuttaan, mitä D siltä varalta, ettei hänen saantoaan katsottaisi lain ja yhtiöjärjestyksen mukaiseksi, sen sijaan ei ollut esitetyn selvityksen mukaan yhtiöjärjestyksen edellyttämällä tavalla tehnyt. Koska kuitenkin D:n, ostaessaan kyseessä olevat osakkeet 11.4.1976 tehdyllä kauppakirjalla B:ltä ja C:ltä, oli katsottava esittäneen lunastusvaatimukseen verrattavan tahdonilmaisun lunastaa B:lle ja C:lle edellä selostetuin tavoin siirtyneet osakkeet ja kun lisäksi R, S ja T entisinä osakkeenomistajina olivat tehneet kyseisiä osakkeita koskevan lunastusvaatimuksen, RO oli, hyläten kanteen enemmälti, oikeuttanut K:n ja hänen myötäpuolensa lunastamaan itselleen edellä mainittuja, A:n kuolinpesältä B:lle ja C:lle siirtyneitä sekä edelleen D:lle myytyjä 1 200 X Oy:n osaketta 5 markan kappalehintaan heidän ennen 27.3.1976 päätettyä yhtiön osakepääoman korotusta olleen osakeomistuksensa mukaisessa suhteessa ja huomioon ottaen, että R:llä, S:llä ja T:llä, jotka myös olivat käyttäneet lunastusoikeuttaan, oli samanlainen oikeus ja että D:llä oli oikeus osakkeisiin edellä mainitun hänellä ennestään olleen osakepääoman mukaisessa suhteessa. Näin ollen ja huomioon ottaen, että K ja hänen myötäpuolensa ennestään omistivat X Oy:n osakkeita, K 3 274, L 2 830, M 5 100, N 5 000, O 1 100 ja P 1 100 kappaletta eli yhteensä 18 304 kappaletta sekä että muut lunastusoikeuttaan käyttäneet omistivat yhtiön osakkeita, R 2 260, S 1 000 ja T 1 060 kappaletta eli yhteensä 4 320 kappaletta ja että D omisti noista osakkeista 660 kappaletta ja siis mainitut henkilöt omistivat kaikkiaan 23 284 kappaletta yhtiön osakkeita, RO oli velvoittanut D:n heti hänen saadessaan osakkeelta 5 markkaa luovuttamaan K:lle ja hänen myötäpuolilleen edellä mainituista osakkeita 943 kappaletta, hänen itsensä saadessa pitää, edellyttäen että R, S ja T toteuttaisivat lunastusoikeutensa edellä mainitun perusteen mukaan laskien 223 osakkeeseen, 34 osaketta.

D velvoitettiin korvaamaan kantajien yhteiset oikeudenkäyntikulut 3 000 markalla.

B, C ja D olivat saattaneet jutun Itä-Suomen HO:n tutkittavaksi. Yhteisessä muutoksenhakemuksessaan he olivat lausuneet että, koska B:llä oli ollut naimaosa RO:n päätöksessä mainittuihin X Oy:n 1 200 osakkeeseen ja hän siten oli omistanut ne yhdessä miehensä A:n kanssa jo ennen A:n kuolemaa, häntä ei voitu pitää yhtiön yhtiöjärjestyksen 3 §:n 2 momentissa tarkoitettuna yhtiöön kuulumattomana henkilönä. Osakkeet eivät olleet myöskään missään vaiheessa perinnön kautta yhtiöjärjestyksessä tarkoitetuin tavoin joutuneet yhtiöön kuulumattomalle henkilölle, koskei A:n jälkeen ollut 11.4.1976 mennessä toimitettu pesänositusta. A:n kuolinpesän osakkaat olivat ennen RO:n päätöksessä mainitun kaupan tekemistä käyttäneet osakkaan oikeuksiaan yhtiötä kohtaan monella tavalla. Sen vuoksi ja koska osakkeet oli ennen lunastusvaatimuksen esittämistä mainitulla 11.4.1976 tehdyllä kaupalla myyty henkilölle, joka jo ennestään oli yhtiön osakkeenomistaja, yhtiön toisilla osakkeenomistajilla ei ollut oikeutta lunastaa osakkeita. Sen vuoksi ja koskei D ollut saanut lunastusvaatimusta tiedokseen ennen 4.6.1977 tapahtunutta yhtiöjärjestyksessä määrätyn lunastusajan umpeenkulumista ja koska D:lle ei ollut esitetty lunastushinnasta reaalitarjousta eikä lunastushinnan tallettaminen maistraattiin ja kirjatun kirjeen lähettäminen D:lle ollut ollut oikea menettely, B ja hänen myötäpuolensa olivat pyytäneet, että kanne hylättäisiin, ja toistaneet RO:ssa tekemänsä vaatimuksen, että K ja hänen myötäpuolensa velvoitettaisiin yhteisvastuullisesti korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa. Sen varalta, ettei kannetta hylättäisi, B ja C olivat pyytäneet, että K ja hänen myötäpuolensa velvoitettaisiin yhteisvastuullisesti korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa, koska lunastusvaatimuksen kohdistaminen heihin oli ollut tarpeetonta.

HO t. 13.5.1982 oli todettuaan, että A oli kuollut 14.11.1961, tutkinut jutun. Koska RO:n päätöksessä mainitut osakkeet oli ennen kuin niiden omistusoikeuden siirtymisestä oli A:n kuoleman jälkeen ensimmäisen kerran ilmoitettu X Oy:n hallitukselle osakeluetteloon tehtävää merkintää varten ja siten ennen kuin yhtiön yhtiöjärjestyksessä määrätty lunastusaika oli alkanut myyty henkilölle, joka jo ennestään oli yhtiön osakkeenomistaja ja jolta ei sen vuoksi voitu lunastaa yhtiön osakkeita, HO oli katsonut, ettei yhtiön toisilla osakkeenomistajilla ollut oikeutta lunastaa puheena olevia osakkeita. Sen vuoksi HO, kumoten RO:n päätöksen, oli hylännyt jutussa ajetun kanteen ja vapauttanut D:n luovuttamasta K:lle ja hänen myötäpuolilleen RO:n päätöksessä mainittuja 943 osaketta ja suorittamasta heille RO:n tuomitsemaa oikeudenkäyntikulujen korvausta. K ja hänen myötäpuolensa oli velvoitettu yhteisvastuullisesti suorittamaan B:lle ja tämän myötäpuolille yhteisesti korvaukseksi heillä jutussa olleista oikeudenkäyntikuluista 3 000 markkaa.

Pyytäen valituslupaa K ja hänen myötäpuolensa hakivat muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin. B ja hänen myötäpuolensa antoivat pyydetyn vastauksen muutoksenhakemukseen.

KKO t. tutki jutun.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Leivonen: A on ollut riidan kohteena olevien osakkeiden yhtiön osakerekisteriin merkitty omistaja. Hänen kuoltuaan osakkeet ovat sisältyneet hänen kuolinpesäänsä, jonka osakkaita olivat hänen leskensä B ja poikansa C. B:llä on ollut naimaosa pesässä, mutta muulla perusteella hänellä ei ole ollut oikeutta osakkeisiin. C ei ole ennestään omistanut yhtiön osakkeita. Kun yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön osakkailla on oikeus lunastaa yhtiöön kuulumattomalle henkilölle myös naimaoikeuden tai perinnön kautta joutunut osake, tästä yhtiöjärjestyksen kohdasta ilmenee, että myös puoliso, jolla on pelkästään naimaosa osakkeisiin, ja perillinen katsotaan yhtiöön kuulumattomaksi. Osakkeiden siirtyminen A:n kuolinpesän osakkaille naimaoikeuden nojalla ja perintönä on näin ollen ollut sellainen saanto, joka olisi oikeuttanut yhtiön osakkeenomistajat käyttämään lunastusoikeuttaan. A:n kuolinpesän osakkaat eivät kuitenkaan ole ilmoittaneet saannostaan yhtiön hallitukselle osakeluetteloon tehtävää merkintää varten eikä K:n ja hänen myötäpuoltensa lunastusoikeus näin ollen ole syntynyt ennen kuin kuolinpesän osakkaat olivat myyneet osakkeet D:lle, joka ennestään oli yhtiön osakas ja saattoi rajoituksitta hankkia yhtiön osakkeita. Tämän vuoksi ja kun yhtiöjärjestyksessä olevan lunastuslausekkeen tarkoituksena on estää osakkeiden siirtyminen yhtiön ulkopuolisille mutta ei rajoittaa osakkaiden oikeutta lisätä yhtiössä omistamiensa osakkeiden määrää, katson, että K:lla ja hänen myötäpuolillaan ei ole ollut oikeutta lunastaa osakkeita D:ltä. Lausumillani perusteluilla päädyn KKO:n tuomiolauselmasta ilmenevään lopputulokseen.