31.8.1983

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

A oli asunto-osakeyhtiö B:lle ja C:lle tiedoksi toimituttamiensa haasteiden nojalla Tampereen RO:ssa kertonut, että hän omisti asunto-osakeyhtiön Tampereella sijaitsevassa talossa numerolla 30 merkityn B-portaan huoneiston hallintaan oikeutta osakkeet. Asunto-osakeyhtiön asuntokiinteistön porrashuoneiden puhtaanapidosta oli huolehtinut Tampereella siivousalan liiketoimintaa toiminimellä harjoittava C. Porrashuoneiden kerrostasojen päällysteenä oli vinyylilevytys. Siivousliikkeen palveluksessa oleva siistijä T oli 25.6.1979 noin kello 10 aikaan aamulla levittänyt B-portaan toiselle kerrostasanteelle juoksevaa lattiavahaa. A:n aikoessa lähteä asunnostaan ja astuttua rappukäytävään hän oli menettänyt vahan levityksestä johtuneen erityisen liukkauden vuoksi tasapainonsa välittömästi ovensa edessä seurauksin, että hänen vasemman reisiluunsa kaula oli murtunut. Vammasta oli aiheutunut A:lle 40 prosentin invaliditeettia vastaava pysyvä haitta-aste, joka haittasi ja vaikeutti A:n jokapäiväisiä askareita. C ei ollut huolehtinut, että siivooja olisi ryhtynyt varotoimenpiteisiin vahauksen aikana eikä asunto-osakeyhtiön toimesta ollut talon asukkaille ilmoitettu etukäteen vahauksen suorittamisesta. Tämän vuoksi ja kun C:tä oli lisäksi pidettävä työntekijään rinnastettavana yksityisyrittäjänä ja vahingosta ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi vastuussa olevaa asunto-osakeyhtiötä siten myös vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin tarkoittamana korvausvelvollisena työnantajana. A oli vaatinut asunto-osakeyhtiön ja C:n velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle korvausta lääkärinpalkkioista, tutkimuskuluista, sairaalamaksuista, poliklinikkamaksuista, lääkkeistä, fysikaalisesta hoidosta ja matkakustannuksista ja pysyvästä viasta ja haitasta ja kivusta ja särystä sekä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut.

Asunto-osakeyhtiön ja C:n vastustettua kannetta RO, kuultuaan T:tä jutussa, p. 12.3.1981 oli lausunut selvitetyksi, että A oli kanteessa ilmoitetussa tilaisuudessa vahingoittunut kanteessa kerrotuin tavoin ja siinä sanotuin seurauksin ja että C:tä oli pidettävä toimeksiantosuhteen pysyvyys ja työn laatu huomioon ottaen vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuna työntekijään rinnastettavana itsenäisenä yrittäjänä.

Kun porrastasanteelle levitetty juokseva lattiavaha oli aiheuttanut lattian erityisen liukkauden ja kun asunto-osakeyhtiön tai C:n toimesta ei ollut ryhdytty mihinkään toimenpiteisiin portaissa kulkevien varoittamiseksi ja kun se, että kyseinen vahaustapa oli normaali ja yleisesti käytetty ei poistanut vastaajien velvollisuutta toimia vahinkojen välttämiseksi. RO oli katsonut, että A:n vahinko oli aiheutunut vastaajien tuottamuksesta. Sen vuoksi RO oli velvoittanut asunto-osakeyhtiön ja C:n yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle vahingonkorvaukseksi lääkärinpalkkiosta 1 628 markkaa 20 penniä, tutkimuskuluista 268 markkaa, sairaala ja poliklinikkamaksuista 3 024 markkaa, lääkekustannuksista 474 markkaa 57 penniä, fysikaalisesta hoidosta 30 markkaa, matkakustannuksista 108 markkaa 60 penniä, viasta ja haitasta 18 000 markkaa sekä kivusta ja säryistä 12 000 markkaa eli yhteensä 35 533 markkaa 37 penniä 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä eli 24.11.1980 lukien sekä korvauksesi oikeudenkäyntikuluista 5 000 markkaa.

Turun HO, jossa asunto-osakeyhtiö ja C olivat hakeneet muutosta, t. 26.2.1982 oli katsonut selvitetyksi, että A oli ilmoitetussa tilaisuudessa kaatunut ja saanut RO:n päätöksessä selostetut vammat astuttuaan asunnostaan porrastasanteella, jolle T oli juuri levittänyt muutamin minuutin ajan erityisen liukkauden aiheuttanutta juoksevaa lattiavahaa. C:n siivousliikkeen palveluksessa siivoojana olleen T:n velvollisuus olisi ollut varoittaa A:ta porrashuoneen lattian liukkaudesta, mutta T oli tämän velvollisuutensa laiminlyönyt. Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla C T:n työnantajana oli velvollinen korvaamaan A:n vahingot. Sitävastoin HO oli kastunut, ettei asunto-osakeyhtiön eikä C:n velvollisuutena ollut ollut muulla tavoin ilmoittaa porrashuoneen lattian vahauksesta ja etteivät asunto-osakeyhtiö ja C myöskään muulla perusteella, kun vahattavana oli ollut yksityisen asuintalon porrashuone, jota pääasiallisesti käyttivät vain tuon talon asukkaat, ollut vastuussa A:lle hänen liukastumisestaan ja kaatumisestaan aiheutuneesta vahingosta. Edelleen HO oli katsonut, ettei C:tä, ottaen huomioon hänen liikkeensä laajuus ja hänen toimintansa asunto-osakeyhtiöstä riippumaton luonne, voitu pitää vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:ssä tarkoitettuna itsenäisenä yrittäjänä, joka oli rinnastettava työntekijään. A:n puolelta ei ollut näytetty myötävaikutetun vahinkoon.

Edellä olevilla perusteilla HO, muuttaen RO:n päätöstä, oli hylännyt kanteen asunto-osakeyhtiötä vastaan kokonaan ja vapauttanut sen kaikesta korvausvelvollisuudesta, sekä katsoen vahingon määräksi pysyvän vian ja haitan osalta 16 200 markkaa ja kivun ja säryn osalta 8 000 markkaa, velvoittanut C:n T:n työnantajana suorittamaan A:lle vahingonkorvauksesi RO:n päätöksessä ilmoitetut vahingonkorvausmäärät muutoin paitsi pysyvästä viasta ja haitasta 16 200 markkaa sekä kivusta ja särystä 8 000 markkaa eli yhteensä 29 733 markkaa 37 penniä 5 prosentin korkoineen edellä sanotusta 24.11.1980 lukien ja oikeudenkäyntikuluista RO:n tuomitsemat 5 000 markkaa.

Pyytäen valituslupaa A haki muutosta HO:n tuomioon, vaatien asunto-osakeyhtiön velvoittamista joko yksin tai yhteisvastuullisesti C:n kanssa suorittamaan HO:n maksettavaksi tuomitsemat korvaukset sekä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut.

Valituslupa myönnettiin ja asunto-osakeyhtiö antoi siltä pyydetyn vastauksen.

KKO t. tutki jutun.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Lindholm: Yleisesti tiedetään, että juoksevalla lattiavahalla vastavahattu lattia on erittäin liukas. C:n olisi sen vuoksi tullut huolehtia siitä, että talossa asuvia ja talossa muuten liikkuvia olisi sopivin keinoin varoitettu lattiapintojen vahauksesta. Tämän hän on jatkuvasti laiminlyönyt. Asunto-osakeyhtiön edustajat ovat aikaisemmin suoritettujen vahausten perusteella olleet tietoisia C:n laiminlyönnistä ja heillä olisi siten ollut erityinen syy puuttua C:n menettelyyn tai itse huolehtia riittävistä varotoimenpiteistä.

Edellä olevan perusteella katson, että asunto-osakeyhtiö edustajiensa tuottamuksen perusteella on vastuussa A:lle aiheutuneesta vahingosta, ja päädyn tuomiolauselmasta ilmenevään lopputulokseen.

Oikeusneuvos Saarni-Rytkölä: Asunto-osakeyhtiön kiinteistön porrashuoneiden kerrostasot ovat olleet päällystetyt vinyylilevytyksellä. Tämä levytys on aiheuttanut sen, että kerrostasoille levitetty juokseva lattiavaha on aiheuttanut ainakin noin 5 minuutin ajan kerrostasanteelle erityisen suuren liukkauden. Tämä seikka on ollut tasanteiden kiilloitustyötä suorittaneen toiminimellä siivousliikettä harjoittaneen C:n tiedossa. Samoin hän on tiennyt, että talon asukkaat olivat pääasiallisesti vanhempia ihmisiä. C:llä on siten ollut erityinen syy huolehtia siitä, että vahauksen aiheuttaman vaaratilanteen varalta olisi ryhdytty riittäviin varotoimenpiteisiin. Tämän hän on laiminlyönyt.

Asunto-osakeyhtiön ja C:n välillä on ollut usean vuoden ajan sopimus porraskäytävien tasanteiden peruspesusta ja vahauksesta. Asunto-osakeyhtiö on kuitenkin päättänyt, kuinka usein sanonut toimenpiteet suoritetaan ja myös joka kerta erikseen tehnyt tilauksen niistä C:lle. Vahauksen suorittamisen on puheena talossa suorittanut yksi C:n palveluksessa ollut siivooja. Huomioon ottaen toimeksiantosuhteen pysyvyys asunto-osakeyhtiön ja C:n välillä, pesu- ja vahaustoimenpiteiden suorituksen suhteellinen yksinkertaisuus ja asunto-osakeyhtiön määräysvalta suoritusten lukumäärästä ja ajassa, katson, että C:tä on pidettävä sellaisena itsenäisenä yrittäjänä, joka vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 mom:n mukaan on rinnastettava työntekijään. Asunto-osakeyhtiö on siten velvollinen korvaamaan vahingon, jonka C edellä mainitulla laiminlyönnillään on aiheuttanut. Vahingonkorvauksen määrän ja oikeudenkäyntikulujen osalta olen tuomiolauselmasta ilmenevällä kannalla.