30.12.1983

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Hovioikeuden kanneviskaali oli Helsingin HO:een 27.11.1980 antamassaan syytekirjelmässä, mikäli nyt on kysymys, kertonut, että Helsingin kaupungista oleva varatuomari A, joka oli toiminut lääkintöhallituksen sopimuspalkkaisena ylijohtajana, oli mainitussa virassaan syyllistynyt rangaistavaan menettelyyn ottamalla vastaan Helsingistä olevalta X Oy:ltä yhtiön kustannuksella sen edustajan tarjoamana taloudellisia etuja seuraavasti:

2) 28.5.1975 Helsingissä ravintolassa kestitystä yhtiön Helsingistä olevalta toimitusjohtajalta Y:lta,

3) 4.6.1975 Helsingissä ravintolassa kestitystä Y:ltä,

5) 10.11.1975 Helsingissä ravintolassa kestitystä Y:ltä,

7) 10.12.1975 Helsingissä eri ravintoloissa keskitystä Y:ltä,

10) 11.2.1976 Helsingissä ravintoloissa kestitystä Y:ltä,

11) helmi- maaliskuussa 1976 X Oy:n kustannuksella Brasiliaan ja Meksikoon suoritetun Y:n järjestämän noin kaksi viikkoa kestäneen matkan, jonka aikana oli tutustuttu eräisiin lääketehtaisiin, joiden valmistamien tuotteiden edustus tai jakelu oli X Oy:llä,

15) 9.9.1977 Helsingissä eri ravintoloissa kestitystä Y:ltä,

16) 6.10.1977 Helsingissä ravintolassa kestitystä Y:ltä,

18) 30.11.1977 Helsingissä ravintolassa kestitystä Y:ltä,

20) 16.1.1978 Helsingissä eri ravintoloissa kestitystä Y:ltä,

23) 5.6.1978 Helsingissä eri ravintoloissa kestitystä Y:ltä,

25) 21.8.1978 Helsingissä eri ravintoloissa kestitystä Y:ltä,

34) 17.11.1979 Helsingissä ravintolassa kestitystä Y:ltä.

Ottaessaan vastaan edellä mainitut kestitykset ja osallistuessaan 11 kohdassa kerrottuun yhtiön kustannuksella suoritettuun matkaan A:n oli katsottava varomattomuudesta vaarantaneen virkansa ja virkatehtäviensä edellyttämän riippumattomuuden ja siten syyllistyneen varomattomuudesta tehtyihin virkavirheisiin.

Sen vuoksi kanneviskaali oli vaatinut, että A RL 40 luvun 21 §:n 1 momentin ja 7 luvun 2 §:n nojalla tuomittaisiin rangaistukseen ja jatketusta varomattomuudesta tehdystä virkavirheestä.

Edelleen kanneviskaali oli lausunut, että A oli toiminut 1.10.1969 - 1.1.1980 välisenä aikana lääkintöhallituksen ylijohtajana. Ylijohtaja toimi muun ohella lääkintöhallituksesta annetun asetuksen 26 §:n 1 momentin mukaan jäsenenä lääkintöhallituksen istunnossa ja saman asetuksen 55 §:n 2 momentin mukaan puheenjohtajana lääkeainelautakunnassa, jonka tehtävänä oli antaa lääkintöhallitukselle lausuntoja asioista, jotka koskivat farmaseuttisia erikoisvalmisteita sekä lääkeaineita ja niiden vaikutusta.

X Oy:n toimialana oli muun ohella tuoda maahan, myydä ja välittää lääkeaineita, apteekkitavaroita, kemikaaleja, lääkintäja terveydenhoitoalan kojeita, laitteita ja tuotteita sekä muita näihin läheisesti liittyviä tavaroita sekä valmistaa niitä. A:lla oli virka-asemassaan ja -tehtävissään lääkintöhallituksessa ollut mahdollisuus vaikuttaa X Oy:tä koskevien asioiden ratkaisuihin ja A oli virassaan saanut sellaisia tietoja ja asiantuntemusta, joka oli kiinnostanut voimakkaasti sanottua yhtiötä.

Huomioon ottaen A:n virka-asema ja -tehtävät lääkintöhallituksessa, edellä kerrottujen kestitysten toistuvuus, 11 kohdassa kerrotun matkan arvo sekä sanottujen etujen kokonaisarvo, etuja ei voitu pitää virkamiehelle tarjottuina tavanomaisina. A:n olisi pitänyt ymmärtää, että kysymyksessä olevat edut hänen virkatehtäviinsä liittyvissä olosuhteissa vaaransivat hänen virkansa ja virkatehtäviensä edellyttämän riippumattomuuden ja että hänen olisi sen vuoksi tullut pidättäytyä osallistumasta X Oy:n kustannuksella tarjottuihin kestityksiin ja suoritettuun matkaan, johon hänellä ei ollut ollut matkamääräystä. Siten A:n oli katsottava kestitykset vastaanottaessaan ja matkaan osallistuessaan syyllistyneen varomattomuudesta tehtyihin virkavirheisiin.

Kuultuaan lääkintöhallitusta jutussa valtion edustajana sekä A:ta häneen kohdistetuista vaatimuksista HO p. 25.3.1982 oli tutkinut jutun ja katsonut selvitetyksi, että A oli toiminut lääkintöhallituksen ylijohtajan peruspalkkaisessa virassa 1.10.1969 - 28.2.1970 ja sopimuspalkkaisessa virassa 1.3.1970 - 31.12.1979. Lääkintöhallituksesta 20.2.1970 annetun asetuksen 26 §:n 1 momentin mukaan A:n ylijohtajana tuli toimia jäsenenä lääkintöhallituksen istunnossa ja saman asetuksen 55 §:n 2 momentin mukaan puheenjohtajana lääkeainelautakunnassa.

Lääkintöhallituksesta annetun asetuksen 55 §:n mukaan lääkeainelautakuntaan tuli kuulua puheenjohtajana lääkintöhallituksen ylijohtaja ja jäseninä lääkintöhallituksen yleisen toimiston ja apteekkitoimiston päällikkö, joista viimeksi mainittu toimi varapuheenjohtajana. Muut neljä jäsentä ja varajäsentä olivat sisätautiopin, farmakologian, farmasian ja epämuodostumaopin asiantuntijoita. Lautakunta oli toimivaltainen kun puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ja neljä jäsentä tai varajäsentä oli saapuvilla. Lääkeainelautakunnan tehtävänä oli antaa lääkintöhallitukselle lausuntoja asioista, jotka koskivat farmaseuttisia erikoisvalmisteita sekä lääkeaineita ja niiden vaikutuksia.

Lääkeainelautakunnan annettua lausuntonsa käsiteltiin farmaseuttista erikoisvalmistetta koskeva asia lääkintöhallituksen istunnossa, johon ottivat osaa pääjohtaja puheenjohtajana sekä jäseninä ylijohtaja ja osastopäälliköt ja jossa edellä mainitun asetuksen 25 §:n mukaan muun muassa käsiteltiin farmaseuttisen erikoisvalmisteen myymistä tai muutoin kulutukseen luovuttamista koskevan luvan antamista tai peruuttamista koskevat asiat.

X Oy:n toimialana oli ollut tuoda maahan, myydä ja välittää muun muassa lääkeaineita, apteekkitavaroita, kemikaaleja, lääkintä- ja terveydenhoitoalan kojeita, laitteita ja tuotteita sekä muita näihin läheisesti liittyviä tavaroita sekä valmistaa niitä.

Apteekkitavarasta annetun asetuksen 15 a §:n mukaan oli farmaseuttisen erikoisvalmisteen valmistajan haettava lääkintöhallitukselta lupa valmisteen myyntiin tai kulutukseen luovuttamiseen. Jos valmiste tuotiin ulkomailta, oli valmistajalla oltava täällä asuva asiamies, joka edusti valmistajaa. X Oy:llä oli ollut vuosina 1975 - 1979 vireillä lääkintöhallituksessa myyntilupahakemuksia, joiden osalta yhtiön edustaja oli toiminut valmistajan asiamiehenä. Samoin yhtiö oli harjoittanut apteekkitavarakauppaa, jonka hoito, valvonta ja tarkastus oli kuulunut apteekkitoimistolle.

A:lla oli ollut virka-asemassaan mahdollisuus vaikuttaa X Oy:tä koskevien asioiden ratkaisuihin.

A:lla oli näytetty ottaneen vastaan X Oy:n edustajalta yhtiön kustannuksella kestityksiä syytteen 2, 3, 5, 7, 10, 15, 16, 18, 20, 23, 25 ja 34 kohdassa mainituissa tilaisuuksissa. Lisäksi oli selvitetty, että A oli ottanut yhtiöltä vastaan syytteen 11 kohdassa mainitun matkan, jonka osalta X Oy oli kustantanut lentokuljetukset ja majoituksen. Matkan oli matkaohjelman perusteella katsottava olleen lähinnä virkistysluontoinen. Matka-ajan A oli oman ilmoituksensa mukaan ollut osaksi sairaus- ja osaksi vuosilomalla.

A:n saamaan X Oy:n kustantaman mainitun matkan ja hänen yhtiöltä saamikseen selvitettyjen sanottujen kestitysten osalta HO oli katsonut, huomioon ottaen erityisesti matkan arvon 10 638 markkaa ja hänen toistuvasti saamiensa kestitysten lukuisan määrän, että sanotut edut eivät olleet kokonaisuutena arvostellen olleet tavanomaisia eikä niiden vastaanottamista voitu pitää asianmukaiseen viranhoitoon kuuluvana ja virkamiehelle sopivana.

Sen vuoksi HO oli katsonut syytteen 2, 3, 5, 7, 10, 11, 15, 16, 18, 20, 23, 25 ja 34 kohdassa selvitetyksi, että A oli vastaanottaessaan yhtiöltä edellä tarkoitetut edut vaarantanut hänen riippumattomuutensa ja tasapuolisuutensa virkamiehenä kohdistuvaa luottamusta ja siten menetellyt varomattomasti. A:n syyksi luetut teot olivat saman rikoksen jatkamista.

HO, joka oli todennut, että syytekohdan 34 tekoaika oli 17.12.1979, oli RL 40 luvun 21 §:n 1 momentin ja 7 luvun 2 §:n nojalla tuominnut A:n 2, 3, 5, 7, 10, 11, 15, 16, 18, 20, 23, 25 ja 34 kohdan osalta jatketusta varomattomuudesta tehdystä virkavirheestä (tekoaika 28.5.1975 17.12.1979) 40:een 136 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 5 440 markkaa.

Kanneviskaali haki muutosta HO:n päätökseen vaatien, että A:n syyksi luetun rikoksen hänelle tuottama taloudellinen hyöty tuomittaisiin menetetyksi. A ei vastannut kanneviskaalin valitukseen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Ylimääräinen oikeusneuvos Virolainen: Olen KKO:n päätöslauselmassa ilmenevällä kannalla muutoin paitsi että arvioin A:n rikoksellaan saaman hyödyn 10 000 markaksi, minkä RL 2 luvun 16 §:n 1 momentin nojalla velvoitan A:n menettäneen valtiolle.

Ylimääräinen oikeusneuvos Hagman: Katson, että A:lle on koitunut hyötyä siitä, ettei hän ole torjunut että hänen isäntänsä otti vastatakseen hänenkin osuudestaan kanssakäymisen ja yhteisen matkan kuluista. Taloudellisen hyödyn saaminen tai tavoittaminen ei kuitenkaan kuulu A:n syyksi jatkettuna varomattomuudesta tehtynä virkavirheenä luetun rikoksen tunnusmerkkeihin. Hyöty ei myöskään ole tullut A:lle ennakolta suoritettuna tai luvattuna korvauksena tuon rikoksen tekemisestä. Näin ollen A:n saama hyöty, vaikka se liittyy hänen viakseen jäävään rikokseen, ei oli tuon rikoksen välittömästi tuottama. Siten hyötyä ei voida tuomita menetetyksi RL 2 luvun 16 §:n nojalla. Katson, ettei ole syytä muuttaa HO:n päätöstä.

Ylimääräinen oikeusneuvos Paasikoski oli samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Virolainen.

Oikeusneuvos Roos oli samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Hagman.

Oikeusneuvokset Lindholm, Nybergh, Portin ja Ådahl, kukin vuorollaan, olivat samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Virolainen.

Oikeusneuvos Salervo: Katson, etteivät A:n vastaanottamat ravintolakestitykset ja ulkomaanmatka ole lisänneet hänen varallisuuttaan ja ettei A siten ole saanut sellaista taloudellista hyötyä, joka RL 2 luvun 16 §:n 1 momentin nojalla olisi tuomittava menetetyksi. Kanneviskaali ei näin ollen ole esittänyt syytä HO:n päätöksen muuttamiseen.

Presidentti Olsson oli samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Virolainen.