KKO:1982-II-81
- Asiasanat
- Yleinen tie
- Tapausvuosi
- 1982
- Antopäivä
- Diaarinumero
- M 78/100
- Taltio
- 1265
Ks. KKO:1975-II-43
Puhelinosuuskunta oli saanut tie- ja vesirakennuslaitoksen asianomaiselta piirikonttorilta luvan puhelinmaakaapelin asentamiseen yleisen tien alitse. Luvassa oli ehto: "Hakijan on omalla kustannuksellaan suoritettava kohtuullisen ajan tai tarvittaessa kuukauden kuluttua tien vastaisista siirroista, korjauksista, päällystämisestä tms. aiheutuvat kaapelin poistamis-, siirtämis- ja korjaustyöt ja saatettava paikka alkuperäiseen kuntoon". Tämän ehdon katsottiin koskevan vain tiealueella sijainnutta kaapelia. Tältä osin osuuskunnan oli siirrettävä kaapeli maantien parantamista koskeneen tiehankkeen johdosta korvauksetta. Parannettavan tien tiealueen ulkopuolella sijainneen kaapelin siirtokustannuksista tienpitäjä oli velvollinen suorittamaan osuuskunnalle korvausta.
I-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Sitten kun liikenneministeriö oli 1.8.1973 vahvistanut suunnitelman maantien N:o 778 parantamiseksi välillä Kalajoki - Ylivieska Kalajoen rakennuskaava-alueella Kalajoen kunnassa, Oulun lääninhallitus oli tie- ja vesirakennuslaitoksen Keski-Pohjanmaan piirin piirikonttorin hakemuksesta 2.1.1974 antanut määräyksen siitä johtuvan tietoimituksen pitämiseen. Tässä toimituksessa Pohjanmaan Puhelinosuuskunta oli vaatinut että tie- ja vesirakennushallitus tienpitäjänä velvoitettaisiin suorittamaan osuuskunnalla korvaukseksi tiehankkeesta johtuneesta puhelinkaapeleiden siirrosta 16 684 markkaa 60 penniä. Toimitusmiehet olivat 19.11.976 lopetetuksi julistetussa toimituksessa hylänneet osuuskunnan vaatimuksen katsoen, että kaapelit olivat ennen tien parantamista olleet yleisistä teistä annetun lain 3 §:n 3 momentin mukaisella tiealueella.
Pohjanmaan Puhelinosuuskunta oli valittanut toimituksesta Pohjois-Suomen MO:een ja siellä lausunut, että ko. puhelinkaapelit oli rakennettu ja asetettu paikalleen yleisistä teistä annetuin lain 41 §:n 5 momentin ja kesäkuun 26 päivänä 1919 annetun valtioneuvoston päätöksen, sisältävä yleisiä määräyksiä niiden puhelinjohtojen asettamisesta ja käyttämisestä, joihin myönnetään toimilupa, mukaan. Kaapelit oli myös sijoitettu tie- ja vesirakennuslaitoksen osoittamaan paikkaan ja sen määräämällä tavalla. Kaapelien siirtämisen aino syy oli ollut suoritettu tienparannustyö. Tie- ja vesirakennuslaitoksen Keski-Pohjanmaan piirin piirikonttorin 6.9.1966, 14.6. 967 ja 15.5.1968 antamiin lupiin asentaa puhelinkaapeleita muun muassa niihin paikkoihin, joista ne nyt ko. tietyön vuoksi oli jouduttu siirtämään, tosin sisältyi määräyksiä kaapelin siirtämisestä korvauksetta, mutta nuo määräykset eivät olleet sopimuksia eikä tie- ja vesirakennuslaitoksella ollut ollut lakiin perustuvaa oikeutta tuollaisten määräysten antamiseen. Näillä perusteilla osuuskunta oli MO:ssa uudistanut toimituksessa tekemänsä korvausvaatimuksen.
Kuultuaan tie- ja vesirakennushallitusta sekä toimitusinsinööriä MO p. 21.2.1978 toimitusmiesten mainitsemasta syystä ja koska tie- ja vesirakennuslaitos antaessaan luvan puhelinkaapelin asentamiseen tien alle oli asettanut ehdoksi muun muassa, ettei korvausta tällaisessakaan tapauksessa makseta, ja osuuskunnan oli asennustyön tuon luvan mukaisesti tehdessään katsottava hyväksyneen myös sanotun ehdon, katsonut yleisistä teistä annetun lain 61 §:n 2 momentin mukaisesti edellytyn, ettei osuuskunnan vaatimaa korvausta makseta. Sen vuoksi MO oli hylännyt osuuskunnan valituksen.
Pohjanmaan Puhelinosuuskunta haki muutosta MO:n päätökseen. Osuuskunta ilmoitti muun muassa, että kaapelista, jota tienhankkeen takia oli jouduttu siirtämään, oli ollut entisen tien tiealueella noin 148 metriä ja entisen tien tiealueen ulkopuolella noin 1 200 metriä.
Valituksen johdosta tie- ja vesirakennushallitus antoi selityksen ja vaati korvausta siitä aiheutuneista kuluistaan. Toimitusinsinööri ja maanmittaushallitus antoivat kumpikin lausunnon. Maanmittaushallituksen lausunnon johdosta KKO hankki toimitusinsinööriltä sekä tie- ja vesirakennuslaitoksen Keski-Pohjanmaan piirin piirikonttorilta lausunnot. Pohjanmaan Puhelinosuuskunta antoi vielä lausuntojen johdosta kirjallisen vastineensa.
KKO t. tutki jutun. Esitetyn selvityksen mukaan Pohjanmaan Puhelinosuuskunta oli aikanaan saanut tie- ja vesirakennuslaitoksen Keski-Pohjanmaan piirikonttorilta 23.12.1886 annetun puhelinjulistuksen eli niistä ehdoista, joilla telefoonilinjoja saadaan maahan asettaa ja käyttää, annetun julistuksen 5 §:n 1 momentin edellyttämät luvat nyt kysymyksessä olevan kaapelin asentamiseen tien alitse. Näissä luvissa oli ehto: "Hakijan on omalla kustannuksellaan suoritettava kohtuullisen ajan tai tarvittaessa kuukauden kuluttua tien vastaisista siirroista, korjauksista, päällystämisestä tms. aiheutuvat kaapelin poistamis-, siirtämis- ja korjaustyöt ja saatettava paikka alkuperäiseen kuntoon". Osuuskunnalla ei mainittu lupaehto huomioon ottaen ollut oikeutta saada korvausta tienhankkeesta johtuneesta kaapelin siirtämisestä aiheutuneista kustannuksista siltä osin kuin kaapeli oli sijainnut entisen tien tiealueella. Sen sijaan lupaehto kaapelin siirtämisestä korvauksetta ei voinut tarkoitta entisen tien tiealueen ulkopuolella ollutta kaapelia. Sen vuoksi ja kun ei ollut näytetty muutoinkaan sovitun tai edellytetyn, että osuuskunta olisi velvollinen siirtämään entisen tien tiealueen ulkopuolella olleen kaapelin korvauksetta ja kun ei myöskään ollut näytetty, että kaapelin siirtäminen olisi johtunut siitä, että kaapelista olisi ollut estettä tiellä harjoitetulle liikenteelle tai muutoin haittaa valtion laitoksille, tienpitäjän oli yleisistä teistä annetun lain 61 ja 71 §:n mukaan suoritettava osuuskunnalle korvaus sille tienhankkeen johdosta aiheutuneista entisen tien tiealueen ulkopuolella sijainneen kaapelin siirtokustannuksista. Koska asiassa esitetyn selvityksen perusteella oli ilmeistä, ettei entisen tien tiealueen ulkopuolella sijainneen kaapelin määrästä ollut enää kohtuullisin kustannuksin saatavissa tarkempaa selvitystä kuin mitä asiakirjoista ilmeni, KKO, asiaa toimitusmiehille palauttamatta, arvioi entisen tien tiealueen ulkopuolella olleen, tiehankkeen johdosta siirretyn kaapelin määräksi noin 1 200 metriä. Tämän kaapelimäärän siirtokustannuksia ei ollut erikseen selvitetty. KKO katsoi, että siirtokustannukset jakautuivat tasaisesti siirretyn kaapelin pituuden suhteessa. Siten osuuskunnalle tuleva korvaus kaapelin kokonaissiirtokustannuksista 16 684 markasta 60 pennistä oli määrättävä 1 200 metrin suhteessa osuuskunnan siirretyn kaapelin kokonaismääräksi ilmoittamaan 1 348 metriin. Edellä esitetyn laskuperusteen mukaisesti KKO harkitsi oikeaksi, laskelman tulosta pyöristäen siten muuttaa MO:n päätöstä, että tie- ja vesirakennushallitus tienpitäjänä velvoitettiin suorittamaan Pohjanmaan Puhelinosuuskunnalle korvaukseksi entisen tien tiealueen ulkopuolella olleen, tiehankkeen johdosta siirretyn kaapelin siirtokustannuksista 15 000 markkaa 6 prosentin korkoineen 1.12.1976 lukien.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Saarni-Rytkölä, Takala ja Lindholm sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Surakka ja Paasikoski