KKO:1982-II-73
- Asiasanat
- Työsopimus, Koeaika, Määräaikainen työsopimus, Työsopimuksen lakkaaminen, Odotusajan palkka
- Tapausvuosi
- 1982
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 81/663
- Taltio
- 4607/81
Kolmen kuukauden määräaikaisen työsopimuksen koko kestoaika voitiin sopia koeajaksi.
Työntekijä, joka työsopimuksen mukaan oli velvollinen työskentelemään sekä aika- että urakkapalkalla, oli työsuhteen päättyessä työskennellyt aikapalkalla. Hänelle TSL 22 §:n 5 mom:n mukaan maksettava odotusajan palkka määräytyi hänen aikapalkkansa perusteella.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Metallityöväen Liitto r.y. oli liikkeenharjoittaja A:ta vastaan ajamassaan kanteessa Ulvilan KO:ssa lausunut, että A oli 27.8.1979 laaditulla työsopimuksella ottanut hitsaaja B:n palvelukseensa kolmen kuukauden eli seuranneen marraskuun 27 päivänä päättyneeksi määräajaksi ja että työsopimukseen tosin oli tehty myös merkintä työsuhteessa noudatettavasta kolmen kuukauden koeajasta. A oli purkanut työsuhteen 19.11.1979, jolloin B:ltä jäi saamatta palkkaa kuudelta työpäivältä keskimääräisen päiväansion 146 markan 40 pennin mukaan laskettuna yhteensä 878 markkaa 40 penniä. Koska työsopimuksen määräaikaisuutta ja koeaikaa koskeva ristiriita oli tulkittava työntekijän eduksi Metallityöväen Liitto r.y., jolle B oli siirtänyt saatavansa, oli vaatinut A:n velvoittamista suorittamaan sille saamatta jääneenä palkkana 878 markkaa 40 penniä sekä saman perusteen mukaan kuudelta päivältä laskettuna odotusajan palkkana, kun A oli suorittanut 672 markkaa, 206 markkaa 40 penniä laillisine korkoineen.
A:n vastustettua kannetta KO p. 14.10.1980 oli lausunut selvitetyksi, että A oli 27.8.1979 tehdyllä työsopimuksella ottanut B:n työhön kolmen kuukauden koeajalla ja seuranneen marraskuun 19 päivänä purkanut työsuhteen päättymään heti sekä jättänyt työsuhteen päättyessä osan B:n vuosilomakorvauksesta maksamatta maksaen puuttuvan osan korvauksesta vasta haasteen tiedoksisaannin jälkeen 17.9.1980, jona päivänä A oli myös maksanut B:lle työsopimuslain 25 §:n 4 momentin nojalla 14 markan perustuntipalkan mukaan, mitä perustuntipalkkaa B ei ollut kiistänyt, lasketun odotusajan palkan kuudelta päivältä 672 markkaa.
Kun myös määräaikainen työsopimus voitiin tehdä koeajaksi ja kun A:lla oli ollut työsopimuslain 37 ja 40 §:ssä mainituista työsopimuksen lakkauttamisperusteista riippumatta oikeus purkaa työsopimuslain 3 §:n mukainen koeajaksi tehty työsopimus eikä jutussa ollut ilmennyt, että A olisi purkanut työsopimuksen työsopimuslain 17 §:n 3 momentin vastaisesti tai muutoin epäasiallisilla perusteilla, niin ja kun B:llä ei ollut lakiin perustuvaa oikeutta suurempaan kuin perustuntipalkan mukaan laskettavaan odotusajan palkkaan, KO oli hylännyt kanteen.
Turun HO, jonka tutkittavaksi liitto oli saattanut jutun, t. 15.5.1981 oli jättänyt asian KO:n päätöksen varaan muutoin paitsi että, koska B:llä oli ollut oikeus saada odotusajan palkkana täysi palkkansa ja siis hänen keskituntiansionsa 18 markan 30 pennin mukaan yhteensä 878 markkaa 40 penniä, josta määrästä A oli suorittanut 672 markkaa, A velvoitettiin suorittamaan Metallityöväen Liitto r.y.:lle maksamatta jääneestä odotusajan palkasta 206 markkaa 40 penniä 5 prosentin korkoineen haastepäivästä 24.7.1980 lukien.
Pyytäen valituslupaa Metallityöväen Liitto r.y ja A hakivat muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin ja kumpikin antoi vastapuolensa hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.
KKO t. tutki jutun. A:n B:lle maksettavan odotusajan palkan määrän osalta KKO katsoi selvitetyksi, että B oli hänen ja A:n välillä solmitun työsopimuksen mukaan ollut velvollinen työskentelemään sekä aika- että urakkapalkalla ja että hän oli työsuhteen päättyessä työskennellyt aikapalkalla. Hänellä ei siten ollut oikeutta korkeampaan kuin aikapalkan mukaiseen odotusajan palkkaan. Tämän vuoksi KKO harkitsi oikeaksi muuttaen HO:n tuomiota, jättää asian tältä osin KO:n päätöksen lopputuloksen varaan. Muutoin HO:n tuomio sovellettujen työsopimuslain 22 §:n 4 momentin ja 40 §:n asemesta sanotun lain 22 §:n 5 momentin ja 43 §:n nojalla jäi pysyväksi.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Leivonen, Jalanko ja Pirkko Surakka sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Pentti Surakka ja Heikkilä