3.12.1982

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

A Oy:n säästöpankkia B:tä vastaan ajamasta kanteesta Ylöjärven KO p. 23.9.1980 oli lausunut selvitetyksi, että Hämeen lääninhallitus oli 20.4.1978 antamallaan päätöksellä A Oy:n hakemuksesta julistanut T:lle kuuluvan, 7.10.1970 tehdyllä ja myöhemmin täydennetyllä vuokrasopimuksella H:n omistamasta Soraharjun tilasta RN:o 8:48 Ylöjärven kunnan Ylöjärven kylässä vuokratun alueen vuokraoikeuden ja vuokra-alueella olevat vuokramiesten rakennukset ulosmitatuiksi sekä määrännyt ne myytäviksi kiinteän omaisuuden myymisestä säädetyssä järjestyksessä päätöksen saavutettua lainvoiman. Lääninhallituksen päätöksestä oli samana päivänä ilmoitettu Ruoveden tuomiokunnan tuomarille merkinnän tekemiseksi kiinnitysrekisteriin. Merkintä olikin tehty Ruoveden tuomiokunnassa pidettävään ulosmitattujen kiinteistöjen luetteloon 22.4.1978. Kysymyksessä oleviin vuokraoikeuteen ja rakennuksiin oli ulosmittaushetkellä ollut vahvistettuna yhteensä 1 600 000 markan määräiset velkakiinnitykset, velkakirjat n:ot 1 - 32, kukin 50 000 markkaa, joiden keskinäinen etuoikeus oli määräytynyt niiden numerojärjestyksessä. Edellä mainitun ulosmittauspäätöksen perusteena olivat olleet velkakirjat n:ot 6, 7, 11, 14, 15, 18 ja 20, yhteensä pääomaltaan 350 000 markkaa.

Vuokraoikeuteen ja rakennuksiin vahvistetuista kiinnityksistä T oli luovuttanut säästöpankki X:lle 18.11.1977 vakuudeksi kaikista sitoumuksistaan velkakirjat n:ot 5, 8, 10, 12, 13, 16, 17, 19, 26, 28, 30 ja 32, jotka velkakirjat pankki oli luovuttanut T:lle 22.9.1978. Näistä velkakirjoista T oli 27.10.1978 pantanneet säästöpankki B:lle n:ot 5, 8, 10, 12, 13 ja 16 sekä vielä muista hallussa olleista velkakirjoista n:ot 1 ja 4, eli yhteensä kahdeksan 50 000 markan määräistä haltijavelkakirjaa, jotka oli eri päivinä kiinnitetty edellä mainittuun kohteeseen. Säästöpankkien B:n ja X:n välillä ei ollut tapahtunut panttauksen siirtoa tai muitakaan sopimuksia kyseessä olevien velkakirjojen osalta.

Kysymyksessä olevien vuokraoikeuden ja rakennusten pakkohuutokauppaa edeltäneessä velkojain keskustelussa 5.12.1978 säästöpankki B oli valvonut edellä mainittujen velkakirjojen nojalla T:n 27.10.1978 hyväksymän ja 27.1.1979 erääntyneen vekselin pääoman 390 000 markkaa korkoineen, provisioineen ja uloshakukuluineen näiden kiinnitysten tuottamalla etuoikeudella.

Ylöjärven piirin nimismiehen laatimassa, kysymyksessä olevan kohteen pakkohuutokauppaa varten laatimassa velkojain luettelossa kiinnitykset oli huomioitu riidattomina. Huutokauppakeskustelussa A Oy oli riitauttanut kyseiset valvonnat eri perusteilla. Nimismies oli katsonut valvonnan ehdolliseksi ja varojen jakopöytäkirjassa määrännyt kyseiselle valvonnalle kertyvät varat luovutettaviksi joko säästöpankki B:lle taikka A Oy:lle oikeuden päätöksen mukaisesti ja tallettanut säästöpankki B:n valvomille velkakirjoille kertyvät varat Hämeen lääninhallituksen jaettavaksi ulosottolain 6 luvun 12 §:n mukaisesti sekä vielä erikseen osoittanut riitauttajan eli A Oy:n, joka tosin oli jo aiemmin pannut kanteen vireille, vielä riitelemään asiasta Ylöjärven KO:ssa.

Edelleen KO oli katsonut käyneen selville, että T oli luovuttaessaan 27.10.1978 edellä tarkoitetut velkakirjat vakuudeksi säästöpankki B:lle samana päivänä asettamansa vekselin nojalla saaneet vekselistä rahallisen vastikkeen, joka oli maksettu T:lle, kuten vekselin diskonttaustositteesta ilmeni.

A Oy oli haastehakemuksessaan muun muassa vaatinut, että KO määräisi velkojain luetteloa ja pakkohuutokaupasta kertyneiden varojen jakoa oikaistavaksi. KO kuitenkin katsoi, ottaen huomioon ulosottolain 9 luvun 1 §:n säännökset, ettei KO:n toimivaltaan kuulunut lausunnon antaminen itse pakkohuutokauppamenettelystä, minkä vuoksi KO oli jättänyt vaatimukset sanotuilta osin tutkimatta.

Ottaen huomioon ulosottolain 4 luvun 30 §:n 1 ja 2 momenteista sekä 7 luvun 3 §:n 1 ja 2 momenteista ilmenevän periaatteen, että ulosoton kohde mahdollisessa pakkohuutokaupassa myydään sellaisena, kuin mitä se ulosottohetkellä on olut, ellei sen arvon vähentyminen johdu ulosottolain 7 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitetusta maksamattoman kauppahinnan panttioikeudesta, taikka aikaisempaan nautinto- tahi muuhun oikeuteen perustuvasta oikeudesta taikka tuomioistuimen määräyksestä. KO oli katsonut, että kiinteistön ollessa hukkaamiskiellossa myös kiinteistöön kiinnitettyjen haltijavelkakirjojen luovuttaminen vakuudeksi ja materiaalisen saatavan myöntäminen näitä kiinnityksiä vastaan oli tältä osin mainitun hukkaamiskieltosäännöksen vastainen ja näin ollen tehoton. KO oli lisäksi ottanut huomioon ulosottolain 7 luvun 8 §:n 3 momentin säännökset, jonka mukaan kielto oli voimassa vilpittömässäkin mielessä olevaan sen jälkeen, kun se oli merkitty rekisteriin.

Tämän vuoksi KO, vaateet enemmälti hyläten, oli vahvistanut, että se oikeustoimi, jolla T oli 27.10.1978 luovuttanut vakuudeksi kaikista sitoumuksistaan säästöpankki B:lle Soraharjun tilaan RN:o 8:48 7.10.1970 tehdyn ja myöhemmin täydennetyn vuokrasopimuksen mukaiseen vuokraoikeuteen ja vuokramiesten rakennuksiin 7.4.1976 tunnustetut haltijavelkakirjat n:ot 1, 4, 5, 8 ja 10 sekä 8.6.1976 tunnustetut haltijavelkakirjat n:ot 12, 13 ja 16, oli edellä mainituin perustein pätemätön. Säästöpankki B velvoitettiin korvaamaan A Oy:lle sen oikeudenkäyntikulut asiassa kohtuulliseksi harkituilla 8 000 markalla.

Turun HO, jonka tutkittavaksi säästöpankki B oli saattanut jutun, t. 4.12.1981 oli poistanut KO:n lausuman siitä, että materiaalisen saatavan myöntäminen kysymyksessä olevia velkakirjoja vastaan olisi kiinteistön hukkaamiskieltosäännöksen vastainen ja tehoton ja todennut, että T oli KO:n päätöksessä mainituin, 27.10.1978 asetetun vekselin hyväksyjä, sekä muutoin jättänyt asian KO:n päätöksen varaan.

Pyytäen valituslupaa säästöpankki B oli hakenut muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin ja A Oy antoi siltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.