KKO:1982-II-158
- Asiasanat
- Pidätysoikeus, Vuokrasaatava
- Tapausvuosi
- 1982
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S80/607
- Taltio
- 1340
- Esittelypäivä
Ään
Vuokralainen oli myynyt kolmannelle vuokratiloissa ollutta irtainta omaisuuttaan, joka oli kaupan jälkeen edelleen jäänyt sanottuihin tiloihin. Vuokranantajalla, joka ei ollut myyntihetkeen mennessä pidättänyt tuota omaisuutta vuokralaiselta olleesta vuokrasaatavastaan, ei sen jälkeen ollut HVL 50 §:n nojalla oikeutta pidättää kolmannen omistukseen siirtynyttä irtaimistoa vakuudeksi sanotusta saamisestaan.
IV-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A:n B:tä vastaan ajamasta kanteesta Lohtajan KO p. 20.3.1978 oli lausunut selvitetyksi, että A oli 6.1.1978 ostanut C:ltä tämän omistamat, B:n varastointihallissa säilytettävät 1 583 136 kilogrammaa perunoita 40 pennin kilohinnasta ja 125 000 kilogrammaa siementä 1 markan 20 pennin kilohinnasta eli kaikkiaan yhteensä 783 254 markan kauppahinnasta ja että C, joka oli asetettu konkurssiin 9.2.1978, oli jättänyt maksamatta B:lle perunoiden säilytyksestä johtuneet ja erääntyneet sekä määrältään kiistämättä jääneet kustannukset yhteensä 191 826 markkaa 39 penniä. Sen vuoksi KO katsoen, että B:llä huoneenvuokralain 50 §:n nojalla ja kauppakaaren 11 luvun 3 §:n ja 12 luvun 8 §:n säännöksistä ilmenevän periaatteen mukaan oli pidätysoikeus perunoihin vuokrasaatavaansa vastaavaan määrään, oli, hyläten kanteen, velvoittanut B:n heti luovuttamaan A:n hallintaan edellä mainitut perunat lukuunottamatta kuitenkin sitä määrää perunoita, joka vastasi sanottua vastaajalle maksamatta jäänyttä vuokrasaatavaa 191 826 markkaa 39 penniä.
Vaasan HO, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, t. 6.3.1980 oli ratkaissut sen. Koska vuokranantajalla oli oikeus vuokrastaan pidättää vuokralaisen omaisuudesta saamistaan vastaava määrä riippumatta siitä, että omaisuus oli vaihtanut omistajaa, ja kun asianosaiset olivat edellä mainitulla sopimuksella sopineet, että 6.1.1978 mennessä erääntyneiden ja C:n maksamatta jättämien vuokrien määrä oli 147 465,26 markkaa, minkä mahdollisen suorituksen vakuudeksi B:lle oli luovutettu pankkitakaus, HO oli, muuttaen KO:n päätöstä, vahvistanut B:llä olleen pidätysoikeus vuokrastaan perunoihin sanottuun 147 465,26 markan määrään saakka.
Pyytäen valituslupaa A haki muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin. B ei käyttänyt sille hakemuksen johdosta varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.
KKO t. totesi, että A:n kanne koski A:n oikeutta saada kaupan perusteella haltuunsa B:n varastossa olleet perunat. Kysymyksessä ei siten ollut oikeudenkäynnistä huoneenvuokra-asioissa annetun lain 29 §:ssä tarkoitettu, huoneenvuokrasuhteesta johtuva riita-asia eikä HO:n olisi tullut ratkaista juttua tuossa lainkohdassa määrätyssä kokoonpanossa. HO:n virheellisestä menettelystä huolimatta KKO otti jutun välittömästi ratkaistavakseen.
C oli 6.1.1978 myynyt kysymyksessä olevat, hänen B:ltä vuokraamassa varastossa olleet perunat perustettavana olleelle yhtiölle A. Jutussa asianosaiset olivat puolin ja toisin ilmoittaneet, että perunat tuon kaupan jälkeen eivät enää kuuluneet C:lle. B ei ollut 6.1.1978 mennessä ilmoittanut C:lle perunoiden pidättämisestä eikä muullakaan tavoin osoittanut niiden pidättämistä C:ltä olevasta vuokrasaamisesta. Tästä saamisestaan B:llä ei huoneenvuokralain 50 §:n nojalla ollut ollut oikeutta pidättää perunoita silloin kun nämä eivät enää kuuluneet C:lle. Näillä perusteilla KKO, muuttaen HO:n tuomiota, vahvisti, ettei B:llä ollut ollut oikeutta pidättää A:n kysymyksessä olevassa varastossa olleita perunoita vakuudeksi C:n 6.1.1978 mennessä erääntyneiden 147 465 markan 26 pennin suuruisen maksamattomien vuokrien suorittamisesta, sekä velvoitti B:n luovuttamaan HO:n tuomiossa mainitun pankkitakauksen A:lle.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos Nybergh: kun perunoiden myynti perustettavana olevalle yhtiölle A on tapahtunut ennen yhtiön merkitsemistä kaupparekisteriin, ja perunoiden myynti siten ei ole voinut laillisesti estää kolmatta henkilöä eli B:tä ennen sanottua rekisteröintiä toteuttamasta pidätysoikeuttaan, harkitsen oikeaksi, ottaen myös huomioon osakeyhtiöstä 2.5.1985 annetun lain 14 §:stä ilmenevän oikeusohjeen, jättää asian HO:n tuomiosta ilmenevän lopputuloksen varaan.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo ja Mälkki sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Karetie ja Roos