KKO:1982-II-150
- Asiasanat
- Tieliikenne, Varomattomuus liikenteessä, Vahingonkorvaus, Korvausvelvollisuus sopimussuhteen ulkopuolella, Rangaistukseen tuomitsematta jättäminen
- Tapausvuosi
- 1982
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R81/475
- Taltio
- 306
- Esittelypäivä
Ään
A:n lähestyessä ohjaamallaan hevosajoneuvolla metsästä yleisesti liikenteeseen käytettyä tietä kohdassa, jota oli samanaikaisesti tietä pitkin lähestynyt B:n kuljettama auto, hevonen oli äkillisesti juossut tielle ja törmännyt autoon, jolloin ajoneuvot olivat vahingoittuneet. Koska A oli kaikin keinoin yrittänyt pysäyttää aikaisemmin rauhalliseksi tuntemansa mutta nyt pillastuneen hevosen pääsyn tielle, vahingon katsottiin aiheutuneen pikemmin tapaturmasta kuin tuottamuksesta ja A vapautettiin rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Virallinen syyttäjä A:ta vastaan ajamasta syytteestä Kerimäen KO p. 15.1.1979 oli, hylättyään A:n väitteen siitä, että juttu olisi jätettävä korvausvaatimusten osalta tutkimatta, koskei ollut esitetty vakuutusyhtiön kieltäytymistodistusta, liikennevakuutuslain 1 luvun 1 §:n ja 2 luvun 4 §:n nojalla, tutkinut jutun ja lausunut selvitetyksi, että A oli 24.11.1978 Kerimäen kunnan Kattilanmäen kylässä ajaessaan C:n omistamalla hevosajoneuvolla ja tullessaan tien ulkopuolelta metsästä yleisesti liikenteeseen käytettävälle tielle laiminlyönyt väistää sanottua tietä Alakuonan suunnasta Hanhijärvelle päin ajanutta B:n ohjaamaa ja omistamaa pakettiautoa, mistä johtuen auto oli törmännyt hevoseen auton vaurioituessa ja hevosen loukkaantuessa niin pahoin, että hevonen oli jouduttu lopettamaan. B:n ohjaamassa autossa kyydissä matkustajana ollut D oli loukkaantunut yhteentörmäyksessä saaden käsiinsä ja jalkoihinsa vähäisinä vammoina pidettäviä verinaarmuja.
Sen vuoksi KO oli tieliikenneasetuksen 17 §:n 6 momentin ja tieliikennelain 6 §:n 1 momentin nojalla tuominnut A:n varomattomuudesta liikenteessä 5:een 10 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 50 markkaa sekä velvoittanut hänet suorittamaan korvaukseksi B:lle auton vaurioitumisesta 22 693 markkaa ja oikeudenkäyntikuluista 250 markkaa, C:lle hevosesta 3 000 markkaa ja D:lle työansion menetyksestä 70 markkaa.
Itä-Suomen HO, jolta A oli hakenut muutosta KO:n päätökseen, p. 5.5.1981 oli vahingonkorvausvaatimusten tutkimatta jättämistä koskevalta osalta katsonut, ettei vakuutusyhtiön kieltäytymistodistus ollut tarpeen, koska korvauksia ei ollut vaadittu liikennevakuutuslain 12 §:n mukaisesti moottoriajoneuvon omistajalta, kuljettajalta tai matkustajalta. Jutussa HO oli katsonut selvitetyksi, että A oli kerrotussa tilaisuudessa lähestyessään reellä varustetulla C:n omistamalla hevosajoneuvolla puheena olevaa tietä B:n ajosuunnasta katsoen oikealta puolelta metsästä tarkoituksenaan ylittää tie laiminlyönyt noudattaa olosuhteiden vahingon välttämiseksi edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta, minkä johdosta A ei ollut yrityksistään huolimatta ehtinyt saada B:n autoa säikähtänyttä hevosta pysähtymään, vaan se oli juossut suoraan tielle, jolloin auto, jota A oli ollut velvollinen väistämään oli törmännyt hevoseen KO:n mainitsemin seurauksin.
Koska A:n varomattomuudellaan aiheuttamien vahinkojen täyttä korvausvelvollisuutta, ottaen huomioon A:n syyksi luettavan tuottamuksen asteen ja hänen vähävaraisuutensa, oli pidettävä kohtuuttoman raskaana, HO oli vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla sovitellut A:n B:lle ja C:lle maksettavaksi tuomittuja vahingonkorvauksia siten, että A velvoitettiin korvaamaan yksi kolmasosa KO:n tuomitsemista vahinkojen kokonaismääristä.
Näillä ja muutoin KO:n päätöksessä mainituilla perusteilla HO oli, muuttaen KO:n päätöstä, alentanut A:n maksettavaksi tuomitut vahingonkorvaukset B:n osalta 7 564 markaksi 33 penniksi ja C:n osalta 1 000 markaksi.
Pyytäen valituslupaa A haki muutosta HO:n päätökseen. Lupa myönnettiin ja määrättiin, ettei HO:n päätöstä ollut toistaiseksi pantava täytäntöön. Virallinen syyttäjä sekä B ja C antoivat heiltä hakemuksen johdosta pyydetyt vastaukset. D ei vastannut hakemukseen.
KKO p. tutki jutun ja totesi että A oli yleisesti liikenteeseen käytetyn tien ylittämistä varten ohjannut hevosajoneuvon tienvarteen kohtaan, jota oli tiellä samanaikaisesti lähestynyt B:n kuljettama pakettiauto. Havaittuaan auton A oli käytettävissään olevin keinoin yrittänyt estää aikaisemmin rauhalliseksi tuntemansa mutta nyt pillastuneen hevosen pääsyn tielle, siinä kuitenkaan onnistumatta. Hevosen rynnätessä tielle oli aiheutunut HO:n päätöksessä mainittu törmäys seurauksineen.
A:n ohjaaman hevosen ryntääminen tielle oli noissa olosuhteissa tapahtunut pikemmin tapaturmasta kuin A:n tuottamuksesta. Näin ollen A:ta rikoslain 3 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan ei ollut tuomittava teostaan rangaistukseen. Tuottamuksen puuttuessa A ei myöskään ollut velvollinen korvaamaan hevosen käyttäytymisestä aiheutuneita vahinkoja
Mainituilla perusteilla KKO muutti HO:n päätöstä siten, että A vapautettiin tuomitusta rangaistuksesta ja kaikesta korvausvelvollisuudesta. Vahingonkorvausvaatimuksen tutkimatta jättämistä tarkoittavan pyynnön hylkäämistä koskevilta osin HO:n päätös jäi pysyväksi.
Oikeusneuvos Takala, joka oli eri mieltä, katsoi, ettei ollut syytä muuttaa HO:n päätöstä.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Manner, Nybergh ja Riihelä sekä ylimääräinen oikeusneuvos Roos