24.9.1982

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

A oli 8.10.1976 oy B:lle tiedoksi annetun haasteen nojalla Turun RO:ssa lausunut että hän oli ollut työsopimuslain mukaisessa työsuhteessa yhtiöön 11.2.1974 alkaen. Yhtiö oli 8.7.1976 purkanut työsopimuksen, väittäen A:n olleen vuosilomansa päätyttyä poissa työstä yli viikon ilmoittamatta sinä aikana pätevää estettä, vaikka A:n vuosiloma oli päättynyt vasta 9.7.1976. Sen vuoksi A oli vaatinut, että yhtiö velvoitettaisiin suorittamaan hänelle työsopimuksen laittoman purkamisen johdosta irtisanomisajan palkan 2 450 markkaa ja, koska A oli joutunut työsopimuksen purkamisen vuoksi työttömäksi, vahingonkorvauksena kuuden kuukauden palkkaa vastaavat 7 968 markkaa, molemmat erät 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Yhtiön vastustettua kannetta RO p. 13.12.1976 oli lausunut selvitetyksi, että A oli ollut oy B:n palveluksessa työsopimuslain 1 §:ssä tarkoitetussa työsopimussuhteessa ja että A:n vuosiloma oli hänen suostumuksellaan määrätty pidettäväksi kahdessa osassa 7.6. - 27.6. ja 30.8. - 6.9.1976 sekä että A oli pätevää estettä ilmoittamatta jäänyt saapumatta työhön lomansa ensimmäiseltä jaksolta ja ollut poissa työstä ainakin viikon ajan, minkä vuoksi ja kun yhtiöllä työsopimuslain 44 §:n 2 momentin nojalla oli ollut oikeus purkaa työsopimus, RO oli hylännyt kanteen.

Turun HO, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, t. 8.12.1978 oli katsonut selvitetyksi, että A:lla oli vuonna 1976 oy B:n palveluksessa ollut oikeus yhteensä 24 arkipäivän vuosilomaan. Varattuaan A:lle tilaisuuden esittää mielipiteensä loman ajankohdasta, yhtiö oli määrännyt sen kahtena eränä, toisen 7.6. - 27.6. ja toisen 30.8. - 6.9. Nuo lomakaudet oli toukokuussa saatettu yhtiön henkilökunnan tietoon. A:lle annettavaan maksutositteeseen 9.6.1976 suorittamastaan vuosilomapalkasta yhtiö oli merkinnyt, että tuo palkka maksettiin 7.6. alkaneelta ja 24.6. päättyvältä lomakaudelta.

A oli kesäkuussa ilmoittanut yhtiölle, että hän pitää lomansa yhtäjaksoisena. Selvitys puuttui siitä, että A olisi aikaisemminkaan suostunut siihen, että osa hänen vuosilomastaan annettiin erikseen tai että tällainen vuosiloman jakaminen olisi ollut välttämätön työn pitämiseksi käynnissä.

Näin ollen A:n 7.6.1976 alkanut lomakausi oli päättynyt vasta 5.7.1976 eikä yhtiöllä ollut työsopimuslain 44 §:n 2 momentin nojalla ollut jo 8.7.1976 oikeutta käsitellä työsopimusta A:n poissaolon johdosta purettuna.

Sen vuoksi HO, kumoten RO:n päätöksen, oli työsopimuslain 51 § 1 ja 2 momentin nojalla velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle korvaukseksi aiheettomasta purkamistoimenpiteestä ja siitä johtuneesta työsopimussuhteen ennenaikaisesta lakkaamisesta aiheutuneesta vahingosta 10 418 markkaa 5 prosentin korkoineen 8.10.1976 lukien.

Oy B pyysi lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen. A vastasi hakemukseen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Lindholm: Myönnän muutoksenhakuluvan ja tutkin jutun. Katson selvitetyksi, että oy B:n määrättyä A:n vuosiloman HO:n mainitsemiksi ajoiksi A on kesäkuussa 1976 lomalla ollessaan ilmoittanut yhtiölle pitävänsä lomansa yhdenjaksoisesti ja olevansa vielä sen jälkeen palkattomalla lomalla kaksi päivää sekä tämän mukaisesti jäänyt saapumatta työhön 28.6.1976. Yhtiö ei ollut suostunut tähän. Yhtiön suostumus loman siirtämiseen olisi ollut tarpeen siinäkin tapauksessa, ettei A:n loman jakaminen olisi perustunut hänen suostumukseensa tai ollut työn käynnissä pitämiseksi välttämätöntä. A:n oltua esteettä poissa työstä yli viikon yhtiöllä on ollut työsopimuslain 43 §:n 1 momentissa tarkoitettu tärkeä syy A:n kanssa tehdyn työsopimuksen purkamiseen, jonka yhtiö on toimittanut 9.7.1976 A:lle tiedoksi annetulla kirjallisella ilmoituksella. Näillä perusteilla päädyn KKO:n tuomiolauselmasta ilmenevään lopputulokseen.

Oikeusneuvos Saarni-Rytkölä: en myönnä muutoksenhakulupaa. Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan itse asiasta katson, ettei ole syytä muuttaa HO:n tuomiota.