KKO:1982-II-143
Kieliversiot
- Asiasanat
- Takaus
- Tapausvuosi
- 1982
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S80/535
- Taltio
- 622
- Esittelypäivä
Ks. KKO:1994:47
Takaajaan kohdistettu maksuvaatimus hylättiin, koska velkoja luopumalla oikeudestaan velan maksuun sovittuna erääntymispäivänä oli menettänyt oikeutensa myös takaajaan nähden eikä takausta ollut annettu maksuvelvollisuudesta velkojan ja velallisen sopimana myöhempänä ajankohtana.
IV-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A:n B:tä vastaan ajamasta kanteesta Helsingin RO p. 6.4.1978 oli lausunut selvitetyksi, että C:n sitouduttua A:n kanssa 3.2.1977 tekemällään sopimuksella toimittamaan hirsirakenteet ja rakentamaan niistä huvilarakennuksen Vihdin kuntaan A:n hyväksymien toimitusehtojen mukaan, B oli sopimuksen liitteeksi otettuihin toimitusehtoihin merkityssä sitoumuksessaan puolestaan sitoutunut vastaamaan A:n C:lle sopimusta tehtäessä maksamaan 30 000 markan maksuerän takaisin maksamisesta ja rakennustyön huolellisesta ja hyvän rakennustavan mukaisesta suorittamisesta. Tämän jälkeen B oli vielä 9.2.1977 allekirjoittamallaan erillisellä takaussitoumuksella sen varalta, ettei C täyttäisi edellä mainitusta sopimuksesta johtuvia velvollisuuksiaan toimitusajan päättymiseen 31.7.1977 mennessä, sitoutunut omavelkaiseen takaukseen mainitun 30 000 markan toimituserän takaisin maksamisesta.
Edelleen RO oli katsonut käyneen ilmi, että C oli 6.9.1977 päivätyllä kirjeellään ilmoittanut A:lle, ettei hän pystynyt huolehtimaan huvilatoimituksesta. Tämän jälkeenkään ei hirsirakenteita ollut sopimuksen mukaan toimitettu eikä rakentamistyötä suoritettu.
Jutussa oli käynyt myös selville, että C ja A olivat muutamia kertoja, viimeksi ilmeisesti heinäkuun loppupuolella 1977 tai mahdollisesti seuranneen elokuun alussa sopineet eräistä muutoksista rakennustyön suorittamistapaan ja rakennettavan huvilan rakenteisiin. Koska B sitoutuessaan takaukseen oli tiennyt, että rakennettavan huvilan piirustuksia ei tuolloin ollut asianomaisten rakennusviranomaisten toimesta tarkastettu, eikä rakentamista varten ollut myönnetty rakennuslupaa, ja kun toimitusta koskevien sopimusehtojen mukaan, joiden sisällöstä B oli ollut selvillä, rakentamisessa voitiin tehdä muutoksia sovittujen rakennuksen ulkomittojen ja sen korkeuden puitteissa, RO oli katsonut, ettei tilausehtoja ollut B:n suostumuksetta sillä tavoin olennaisesti muutettu, että hän vapautuisi takausvastuustaan.
Vaikka C ja A olivat sopiessaan heinä - elokuun vaihteessa 1977 muutoksista rakennustyön suorittamiseen samalla sopineet toimitusajan siirtämisestä 30.3.1978 saakka ei tuo seikkakaan, kun toimituksen täyttäminen alunperin sovitun toimitusajan kuluessa tuossa vaiheessa oli jo osoittautunut mahdottomaksi, vapauttanut B:tä takaussitoumuksestaan. Sen vuoksi ja kun B ei ollut näyttänyt muutoinkaan vapautuneensa vastuusta, RO oli velvoittanut B:n saadessaan sitoumuksensa kuitattuna maksamaan A:lle vaaditut 30 000 markkaa 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 5.12.1977 lukien ja korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 1 800 markalla.
Helsingin HO, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, t. 13.2.1980 oli katsonut selvitetyksi, että C ja A olivat B:n 9.2.1977 antaman takaussitoumuksen jälkeen, siten kun puheena olevaa rakentamista ei ollut seuranneena heinäkuun loppuun mennessä edes aloitettu, elokuun alussa 1977 tekemässään RO:n päätöksessä mainitussa asiakirjassa "Liite N: 3 sopimukseen N: 111/3.2.1977" B:tä kuulematta sopineet, että kysymyksessä olevan huvilarakennuksen toimitusajankohta siirrettiin 31.7. p:stä 1977 30.3. p:ään 1978 ja että rakennusta alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen eräiltä kohdin pidennettiin ja levennettiin, sekä muutoinkin muuttaneet 3.2.1977 tekemäänsä sopimusta. Sen vuoksi ja kun alkuperäistä toimitussopimusta oli B:n suostumuksetta siinä määrin muutettu, että hänen vastuunsa takaajana oli olennaisesti lisääntynyt, HO oli, kumoten RO:n päätöksen, hylännyt kanteen ja vapauttanut B:n takausvastuustaan sekä velvoittanut A:n korvaamaan B:lle hänen oikeudenkäyntikulunsa jutussa 600 markalla.
Pyytäen valituslupaa A haki muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin ja B antoi häneltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.
KKO t. tutki jutun ja totesi, että B oli 9.2.1977 sitoutunut omavelkaiseen takaukseen A:n C:lle maksaman 30 000 markan kauppahintaennakon takaisin maksamisesta "Siinä tapauksessa, ettei Huvilaveistämö C täytä 1977.02.02 tehdyn sopimuksen N:o 111 mukaisia velvoitteita heinäkuun 31 päivään 1977 mennessä". C:n jätettyä nuo velvoitteensa määräajassa täyttämättä A ei kuitenkaan ollut vaatinut ennakkomaksun palauttamista, vaan oli elokuun alussa 1977 sopinut C:n kanssa rakennuksen toimitusajan pidentämisestä 30.3.1978 saakka sekä siitä, että A "pidättää oikeuden kaupan purkuun joulukuuhun 1977 mennessä, jolloin C suorittaa koko käsirahan takaisin." Luopumalla näin oikeudestaan ennakkomaksun palautukseen alkuaan sovitusta erääntymispäivästä 31.7.1977 lukien A oli menettänyt myös oikeutensa saada palautusmaksu B:ltä. B ei ollut antanut takausta A:n ja C:n sittemmin uudelleen sopimasta palautusvelvollisuudesta.
Edellä lausumillaan perusteilla KKO katsoi, ettei ollut syytä muuttaa HO:n tuomion lopputulosta. A velvoitettiin suorittamaan B:lle korvaukseksi tälle vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista 500 markkaa.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Manner ja Hiltunen sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Karetie ja Roos