KKO:1981-II-97
- Asiasanat
- Heitteillepano, Kuolemantuottamus
- Tapausvuosi
- 1981
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R 80/841
- Taltio
- 375
Ään
Syytetyt olivat tietoisina ryyppytoverinsa vakavasta humalatilasta jättäneet tämän selviytymään yksin ulkona pimeydessä ja koleudessa. Tällä tavoin avuttomaan tilaan saatettu oli olosuhteet huomioon ottaen sinänsä epätavallisella, mutta kuitenkin ennalta arvattavissa olevalla tavalla hukkunut. Syytetyt tuomittiin yksin teoin tehdyistä heitteillepanosta ja kuolemantuottamuksesta.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Ristiinan KO p. 18.1.1979 oli lausunut selvitetyksi, että A ja B olivat 17.11.1978 Hirvensalmen kunnassa, saavuttuaan A:n kuljettamalla henkilöautolla ravintolan X:n paikoitusalueelle ja A:n pysäköityä auton ojaan viettävän jyrköhkön rinteen reunalle, yksissä tuumin poistaneet väkivalloin autosta siinä kyydissä olleen, vahvasti juopuneen K:n, minkä jälkeen A ja B olivat välittömästi poistuneet paikalta, ja oli K luisunut rinnettä alas ja hukkunut ojan pohjalla olleeseen veteen. Sen vuoksi ja kun A:n ja B:n oli katsottava heidän poistaessaan K:n autosta täytyneen havaita K:n luisuneen rinnettä pitkin alas ja he, ottaen huomioon K:n juopumustilan, ajankohdan ja kylmän sään, siten olivat jättäneet K:n avuttomaan tilaan, vaikka heidän olisi pitänyt huolehtia K:sta, KO, samalla kun A oli tuomittu jatketusta törkeän rattijuopumuksen ja rattijuopumuksen käsittävästä rikoksesta 4 kuukaudeksi vankeuteen ja B jatketusta kulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle 30 päiväsakkoon, oli rikoslain 21 luvun 9 §:n ja 11 §:n 1 momentin sekä 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut A:n ja B:n kummankin yksin teoin tehdyistä heiteillepanosta ja kuolemantuottamuksesta 3 vuodeksi vankeuteen sekä yhdistänyt A:lle jutussa tuomitut vapausrangaistukset 3 vuoden 1 kuukauden vankeusrangaistukseksi. Lisäksi A ja B oli velvoitettu suorittamaan K:n leskelle L:lle korvaukseksi hautauskuluista, hautakivestä ja perunkirjoituskuluista vaaditut 2 860 markkaa ja puolisoiden kahdelle alaikäiselle lapselle, kummallekin elatusavuksi 250 markkaa kuukaudessa.
Itä-Suomen HO, jonka tutkittavaksi A ja B olivat saattaneet jutun, p. 29.7.1980 oli, koska A ja B olivat ko. tilaisuudessa poistaneet tolkuttomassa humalatilassa olleen K:n välivalloin autosta edellä mainitulla pengerliuskalle siten, että K oli välittömästi luisunut penkereeltä alas, A:lla ja B:llä oli sen takia ollut velvollisuus estää ne seuraamukset, jotka olivat heidän menettelynsä johdosta uhanneet K:ta, jättänyt asian KO:n päätöksen lopputuloksen varaan muutoin paitsi että A:lle ja B:lle tuomitut 3 vuoden vankeusrangaistukset oli alennettu kummankin kohdalta 1 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseksi ja A:lle jutussa tuomitut vapausrangaistukset yhdistetty 1 vuoden 7 kuukauden 10 päivänä vankeusrangaistukseksi sekä että, koska A:n ja B:n velvoittamista suorittamaan L:lle korvaukseksi hänen perunkirjoituskuluistaan 500 markkaa ei perustunut lakiin, A ja B oli vapautettu tuosta velvollisuudesta, joten heidän suoritettavakseen vahingonkorvaukseksi jäi hautauskuluista 1 360 ja hautakivestä 1 000 eli yhteensä 2 360 markkaa.
Pyytäen valituslupaa A ja B hakivat muutosta HO:n päätökseen. Lupa myönnettiin ja määrättiin, ettei HO:n päätöstä ollut toistaiseksi pantava täytäntöön. Virallinen syyttäjä ja L antoivat heiltä hakemusten johdosta vaaditun vastauksen.
KORKEIN OIKEUS
KKO p. tutki jutun. Jutussa oli selvitetty, että A ja B olivat yhdessä poistaneet K:n B:n autosta ja jättäneet hänet selviytymään yksin ulkona pimeydessä ja koleudessa. Tämän vuoksi syytettyjen oli täytynyt olla myös tietoisia siitä, että K:n selviytyminen omin avuin turvalliseen paikkaan oli ollut epävarmaa. Näin A ja B olivat saattaneet K:n avuttomaan tilaan, johon olosuhteet huomioon ottaen sinänsä epätavallisella, mutta kuitenkin ennalta-arvattavissa olevalla tavalla oli liittynyt K:n kuoleminen hukkumalla. Näillä perusteilla KKO katsoi A:n ja B:n syyllistyneen heidän syykseen luettuihin yksin teoin tehtyihin heitteillepanoon ja kuolemantuottamukseen. HO:n päätöstä muutettiin siten, että A:lle tuomittu yhdistetty 1 vuoden 7 kuukauden 10 päivän vankeusrangaistus ja B:lle tuomittu 1 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistus ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain nojalla määrättiin ehdolliseksi KKO:n päätöksen antopäivästä 14.8.1981 alkavin ja 31.12.1983 päättyvin koetusajoin. A:lle ja B:lle tuomittu ehdollinen rangaistus voitiin määrätä pantavaksi täytäntöön, jos he koetusaikana tekivät uuden rikoksen, josta heidät tuomittiin vankeusrangaistukseen.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Ylimääräinen oikeusneuvos Surakka: A, B ja heidän seurassaan ollut kolmas mies olivat perjantaina 17.11.1978 kello 17 aikaan saavuttuaan Hirvensalmella ruokailemaan ravintola X:ään tavanneet siellä B:n aikaisemmin tunteman K:n, joka oli tullut paikalle polkupyörällä. Ravintolan omistajan kertoman mukaan A ja B olivat tuolloin olleet "selvästi havaittavassa humalatilassa" mutta K "ei humalassa lainkaan". Ravintolassa miehet olivat ruoan lisäksi nauttineet keskiolutta. Ruokaa odottaessa B ja K olivat käyneet ravintolan edessä pysäköitynä olleessa autossa nauttimassa B:n tarjoamaa viinaa. Ruokailun jälkeen kaikki neljä miestä olivat kello 18 aikaan poistuneet ravintolasta ja lähteneet autolla viemään A:n ja B:n seurassa alkuaan ollutta miestä Otavaan. Matkalla miehet olivat nauttineet B:n viinoja. Palattuaan Otavasta ravintola X:n edustalle A, B ja K olivat istuneet jonkin aikaan autossa. A ja B olivat sitten kehottaneet K:ta nousemaan autosta voidakseen jatkaa matkaansa. K:n kieltäydyttyä poistumasta A ja B olivat väkivalloin poistaneet vastaan hangoitelleen K:n autosta. Selvittämättä katson jääneen milloin ja millä tavoin K on joutunut ojaan, jonka pohjalla olleeseen 10 senttimetrin syvyiseen veteen hän on sittemmin hukkunut.
Katson, että A:lla ja B:llä on ollut oikeus poistaa K autosta, johon tämä oli lähtenyt Otavan suuntautuneen arviolta tuntia lyhyemmän matkan ajaksi. K on jätetty mainitun ravintolan lähelle samaan paikkaan, mistä hän oli liittynyt A:n ja B:n seuraan ja mihin hänen polkupyöränsä oli jäänyt. K oli ollut vahvasti juopunut, mutta siihen nähden että hän oli nauttinut pääosan alkoholista A:n ja B:n seurasta erottamista edeltäneen tunnin aikana, en pidä näytettynä, että A ja B olivat tienneet K:n olleen juopumustilansa vuoksi hengen tai terveyden vaarassa. Myöskään K:n jättämistä puheena olevaan paikkaan, noin 30 asteen kulmassa ojaan johtavasta luiskasta huolimatta, taikka vallinnutta lievää pakkassäätä, K:n pukeutuminen huomioon ottaen, en pidä sellaisina seikkoina, että A:n ja B:n niiden johdosta olisi tullut erityisesti huolehtia K:sta erottaessaan hänet seurastaan, varsinkin, kun ravintolan läheisyydessä tuona perjantai-iltana liikkui yleisöä. Tämän vuoksi harkitsen oikeaksi, muuttaen HO:n päätöstä ja hyläten syytteen tältä osin, vapauttaa A:n ja B:n heille yksin teoin tehdyistä heittellepanosta ja kuolemantuottamuksesta tuomituista rangaistuksista sekä L:lle ja hänen kahdelle alaikäiselle lapselleen maksettavista korvauksista. Jutussa A:lle jatketusta, törkeän rattijuopumuksen ja rattijuopumuksen käsittävästä rikoksesta tuomitun 4 kuukauden vankeusrangaistuksen määrään ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain nojalla ehdolliseksi KKO:n päätöksen antopäivästä ja 31.12.1981 päättyvin koetusajoin.
Oikeusneuvos Miettinen oli samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Surakka.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Heinonen, Portin ja af Hällström