KKO:1981-II-77
- Asiasanat
- Ulosottolaki, Virka-apu, Uhkasakko
- Tapausvuosi
- 1981
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S80/407
- Taltio
- 1035
- Esittelypäivä
Ään
Virka-apuasiassa, jossa oli UL 7 luvun 14 §:n nojalla asetettu uhkasakko ja jota oli käsitelty kaikissa oikeusasteissa, oli velvoituksen täyttämiselle asetettu määräaika, jonka lh oli määrännyt alkavaksi sen päätöksen tiedoksiantamisesta sekä HO ja KKO niiden päätösten antamisesta. Lh ja HO olivat määränneet tuon uhkasakon maksettavaksi ja asettaneet uuden uhkasakon ennen kuin KKO oli antanut päätöksensä uhkasakon asettamisasiassa. HO:n päätös pysytettiin, kun siitä tehtyä valitusta ratkaistaessa KKO:n velvoituksen täyttämiselle asettama määräaika oli jo kulunut umpeen ja virka-avun antamiseen johtanut laiminlyönti oli edelleen jatkunut.
IV-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Asunto-osakeyhtiö S oli Uudenmaan lääninhallitukselle toimitetussa kirjoituksessaan lausunut, että lääninhallitus oli 20.8.1979 antamallaan päätöksellä velvoittanut yhtiön entisen isännöitsijän K:n ulosottolain 7 luvun 14 §:n nojalla hänelle asetetun 3 000 markan sakon uhalla luovuttamaan yhtiölle viipymättä ja viimeistään 5 päivän kuluessa siitä, kun mainittu päätös oli annettu hänelle tiedoksi, hallussaan pitämänsä yhtiön asiakirjat. Koska K, jolle lääninhallituksen päätös oli annettu tiedoksi 27.8.1979, ei ollut luovuttanut asiakirjoja, yhtiö oli pyytänyt, että K velvoitettaisiin suorittamaan asetetun uhkasakon määrä ja uuden sakon uhalla täyttämään velvoitteensa.
K:n annettua selityksensä ja yhtiön vastattua siihen lääninhallitus p. 18.10.1979 oli katsonut selvitetyksi, että K oli laiminlyönyt määräajassa luovuttaa lääninhallituksen 20.8.1979 antamassa päätöksessä tarkoitetut, hänen hallussaan olevat yhtiön asiakirjat. Sen vuoksi lääninhallitus oli ulosottolain 3 luvun 18 §:n ja 7 luvun 14 §:n säännökset huomioon ottaen tuominnut K:n suorittamaan asetetun uhkasakon määrän 3 000 markkaa sekä velvoittanut hänet 5 000 markan sakon uhalla luovuttamaan edellä mainitut asiakirjat yhtiön haltuun viipymättä ja viimeistään 5 päivän kuluessa siitä, kun lääninhallituksen päätös ulosotonhaltijan luona oikeaksi todistettuine jäljennöksineen oli ulosottomiehen toimesta annettu hänelle tiedoksi. Lisäksi K oli velvoitettu korvaamaan yhtiön kulut asiassa 400 markalla.
Helsingin HO, jonka tutkittavaksi K oli saattanut asian, p. 5.2.1980 oli todennut, että HO oli 22.11.1979 vahvistanut lääninhallituksen 20.8.1979 antaman virka-apua koskevan päätöksen, ja katsonut, ettei ollut syytä muuttaa lääninhallituksen valituksenalaista päätöstä. K:n tuli luovuttaa kysymyksessä olevat asiakirjat yhtiön haltuun lääninhallituksen päätöksessä mainitulla uhalla viimeistään 10 päivän kuluessa HO:n päätöksen antopäivästä.
Pyytäen valituslupaa K haki muutosta HO:n päätökseen. Valituslupa myönnettiin ja yhtiö antoi siltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen. Vastauksen antamiselle asetetun määräajan päätyttyä yhtiö antoi KKO:een lisäkirjoituksen, jonka mukaan K edelleenkin piti hallussaan kysymyksessä olevia yhtiölle kuuluvia asiakirjoja. K:lle varattiin sanotun lisäkirjoituksen johdosta tilaisuus antaa kirjallinen selitys, mutta hän ei käyttänyt tuota etua hyväkseen.
KORKEIN OIKEUS
KKO p. totesi HO:n edellä mainitun 22.11.1979 annetun päätöksen, KKO:n evättyä 11.6.1980 K:lta muutoksenhakuluvan, jääneen pysyväksi, kuitenkin siten että siinä velvoituksen täyttämiselle asetettu 10 päivän määräaika alkoi HO:n päätöksen antamispäivän asemesta KKO:n päätöksen antopäivästä, ja ottaen yhtiön määräajan jälkeen KKO:een toimittaman kirjoituksen huomioon oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 18 §:ssä tarkoitettuna lisäselvityksenä, tutki asian. Koska K:n oli selvitetty laiminlyöneen hänelle asetetun 11.6.1980 alkaneen määräajan kuluessa luovuttaa yhtiölle sille kuuluvat kysymyksessä olevat asiakirjat, KKO katsoi, ettei ollut syytä muuttaa HO:n päätöksen lopputulosta, joka siis jäi pysyväksi, kuitenkin siten, että siinä velvoituksen täyttämiselle asetettu määräaika alkoi KKO:n päätöksen antopäivästä. K velvoitettiin suorittamaan yhtiölle korvaukseksi sillä vastauksen antamisesta KKO:ssa olleista kuluista 500 markkaa.
Oikeusneuvos Salervo, joka oli eri mieltä, lausui: olen tutkinut asian. Totean, että K:n valitettua lääninhallituksen 20.8.1979 antamasta päätöksestä HO oli 22.11.1979 antamassaan päätöksessä määrännyt K:n luovuttamaan kysymyksessä olevat asiakirjat viimeistään 10 päivän kuluessa HO:n päätöksen antopäivästä ja että KKO, jossa K oli pyytänyt lupaa hakea muutosta sanottuun HO:n päätökseen, oli 11.6.1980 antamallaan päätöksellä, evätessään K:n hakemuksen, määrännyt velvoituksen täyttämiselle asetetun määräajan alkavaksi päätöksensä antopäivästä. K:n käytettävissä ollut aika velvoituksen täyttämiselle ei ollut lääninhallituksen antaessa nyt kysymyksessä olevassa asiassa 18.10.1979 päätöksensä siten vielä päättynyt. Näin ollen häntä ei olisi saanut tuomita velvoituksen täyttämättä jättämisen varalta asetettuun uhkasakkoon ja asettaa uutta uhkasakkoa. Sen vuoksi harkitsen oikeaksi, kumoten lääninhallituksen 18.10.1979 ja HO:n 5.2.1980 antaman päätöksen, hylätä yhtiön hakemuksen ja vapauttaa K:n lääninhallituksen viimeksi mainitussa päätöksessä määrätystä kulujen korvausvelvollisuudesta.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko ja Takala sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Mäkinen ja Rosokivi