15.5.1981

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Oy A:n konkurssipesä oli B:lle, C:lle, D:lle, E:lle, F:lle ja G:lle 20.4.1976 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla Pihtiputaan KO:ssa kanteenaan lausunut, että oy A oli asetettu KO:ssa konkurssiin 30.10.1974. Yhtiön 100 100 markan osakepääomasta oli yhtiön kirjanpidosta saadun selvityksen perusteella maksettu 87 220 markkaa, joten maksamatta oli 12 880 markkaa. Yhtiön kirjanpidosta ilmeni lisäksi, että yhtiön käteiskassassa ja eri pankkitileillä olisi pitänyt olla rahaa 4 852,50 markkaa, mutta pesäluettelon mukaan sitä oli vain 434,13 markkaa, joten varoja oli kateissa 4 418,37 markkaa. Sen vuoksi ja kun yhtiön hallitus, jonka jäseninä asetettaessa yhtiötä konkurssiin olivat B, C, D, E, F ja G, oli jättänyt perimättä osakkeenmerkitsijöiltä mainitun osakepääomasta puuttuvan määrän 12 880 markkaa ja kun yhtiö ja myöhemmin sen konkurssipesä eivät olleet saaneet suoritusta sanotuista 4 418,37 markasta, konkurssipesä oli vaatinut, että vastaajat velvoitettaisiin suorittamaan konkurssipesälle korvaukseksi yhtiölle aiheuttamastaan vahingosta yhteensä 17 298,37 markkaa 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien sekä korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut.

B, C, D, E, F ja G olivat vastustaneet kannetta. B ja C olivat muun muassa lausuneet, että alunperin yhtiön osakepääoma oli ollut 5 600 markkaa käsittäen kahdeksan 700 markan suuruista nimetylle henkilölle asetettua osaketta. Kun alkuperäinen osakepääoma oli maksettu, osakkeenomistajat olivat 3.9.1972 pitämässään ylimääräisessä yhtiökokouksessa päättäneet korottaa osakepääoman 100 100 markaksi, mikä jakaantui 143:een entisenlaiseen osakkeeseen. Korotusta ei ollut merkitty kaupparekisteriin, koskei korotettu osakepääoma ollut tullut kokonaan maksetuksi yhden vuoden määräajassa ja kun korotettuun määrään asti ei ollut edes saatu päteviä merkintäsitoumuksia. Yhtiön kassastakaan ei tosiasiassa puuttunut mitään sillä väitetty erotus johtui joko kirjanpitovirheestä tai siitä, että kirjanpidosta puuttui joitakin tositteita. Näin ollen B ja C eivät olleet aiheuttaneet toiminnallaan yhtiölle mitään vahinkoa. D, E ja F olivat puolestaan lausuneet, etteivät he olleet tosiasiassa toimineet millään tavoin yhtiön asioissa, joten he eivät voineet olla vastuussa yhtiölle mahdollisesti aiheutetusta vahingosta.

KO, jonne G oli jäänyt saapumatta, p. 12.10.1977 oli katsonut jääneen näyttämättä, että oy A:n hallitukseen yhtiön konkurssiinasettamishetkellä kuuluneet B, C, D, E, F ja G olisivat jättäneet mainitut 12 880 markkaa perimättä, koskei ollut selvitetty, oliko yhtiön 100 100 markkaan korotettu osakepääoma edes kokonaisuudessaan merkitty, tai että he olisivat muutoinkaan velvollisia suorittamaan konkurssipesälle vaaditut 12 880 markkaa. Edelleen KO oli katsonut jääneen näyttämättä, että vaaditut 4 418,37 markkaa olisivat tosiasiallisesti puuttuneet yhtiöltä. Sen vuoksi KO oli hylännyt kanteen.

Itä-Suomen HO, jonka tutkittavaksi konkurssipesä oli saattanut jutun, t. 8.5.1980 oli katsonut selvitetyksi, että oy A:n alunperin 5 600 markan suruinen osakepääoma, joka yhtiötä perustettaessa oli jakaantunut kahdeksaan 700 määräiseen osakkeeseen, oli sittemmin korotettu vuoden 1971 aikana 16 800 ja vuoden 1972 lopussa 100 100 markaksi, vaikkei alkuperäistä osakepääomaa eikä sen vuonna 1971 tapahtunutta korotusta ollut kokonaan maksettu. Yhtiön koko 100 100 markan suuruisesta osakepääomasta oli yhtiölle jäänyt maksamatta 12 880 markkaa. Vielä HO oli katsonut selvitetyksi, että kirjanpidon mukaan yhtiön käteiskassan ja pankkitilit osoittava kassatili oli osoittanut käteiskassassa ja pankkitileillä olevan varoja yhteensä 4 852,50 markkaa ja että pesäluettelon mukaan näitä varoja oli ollut vain 434,13 markkaa. Kun kuitenkin yhtiön osakepääoman korotuksia ja osakkeiden merkintää koskevat asiakirjat olivat kadonneet ja siten oli jäänyt luotettavasti selvittämättä, olivatko osakepääoman korotuksissa kaikki uudet osakkeet tulleet merkityiksi, niin ja kun oli jäänyt selvittämättä, mistä ero kirjanpidossa ja pesäluettelossa olevien summien välillä johtui, eikä konkurssipesä ollut esittänyt selvitystä siitä, että yhtiölle olisi edellä sanotuista seikoista aiheutunut vahinkoa, HO oli jättänyt asian KO:n päätöksen lopputuloksen varaan.

Pyytäen valituslupa konkurssipesä haki muutosta HO:n tuomioon. Valituslupa myönnettiin ja vastaajille varattiin tilaisuus vastata muutoksenhakemukseen.