8.5.1981

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

A:n kanteesta Helsingin RO p. 9.6.1977 oli lausunut selvitetyksi, että A työskennellessään rakennus-oy B:n palveluksessa hissiasentajana Helsingin kaupungissa uudisrakennustyömaalla oli 24.9.1975 aamulla kello 8.00 aikoihin avatessaan rakennettavaan rakennukseen johtavaa ulko-ovea työntänyt kätensä oven rikkoontuneen lasiruudun lävitse, jolloin hän oli tasapainonsa menettäneenä horjahtanut ja saanut ikkuna-aukkoon kiinnijääneistä lasisuikaleista viiltohaavoja ala- ja ylähuuleensa sekä nenäänsä. Sitä vastoin jutussa oli jäänyt näyttämättä, että työmaan vastaavana rakennusmestarina toiminut C tai muu työnjohtotehtävissä työskennellyt yhtiön edustaja olisi saanut tiedon sanottua työpäivää vastaisena yönä rikkoontuneesta lasiruudusta ennen A:n vammautumista. Huomioon ottaen työmaan laajuuden ja sen, että A oli vahingoittunut kohta säännönmukaisen työajan alettua, RO oli katsonut, ettei jutussa ollut näytetty yhtiön puolelta laiminlyödyn sille kuuluvaa velvollisuutta huolehtia turvallisen pääsyn järjestämisestä työpisteisiin. Kun tämän lisäksi vielä oli selvitetty, että rikkoontunut lasiruutu oli ollut selvästi havaittavissa ja ovi oli ollut varustettu sen avaamiseen tarpeellisella kahvalla, RO oli hylännyt kanteen.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, vaatien muutoksenhakemuksessaan että, koska C työmaan vastaavana rakennusmestarina oli lyönyt laimin työntekijöiden terveydelle vaarallisen ulko-oven korjaamisen ja tästä laiminlyönnistä oli ollut seurauksena A:n loukkaantuminen, että C ja yhtiö yhteisvastuullisesti velvoitettaisiin korvaamaan A:lle kivusta ja särystä 3 000 markkaa, pysyvästä viasta ja haitasta 4 000 markkaa molemmat määrät 5 prosentin korkoineen haastepäivästä sekä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut jutussa, t. 6.2.1980 oli katsonut selvitetyksi, että A työskennellessään yhtiön uudisrakennustyömaalla, jossa vastaavana rakennusmestarina oli ollut C, oli loukkaantunut RO:n päätöksessä kerrotulla tavalla. Koska ikkunan rikkoutuminen oli havaittu jo ennen säännönmukaisen työajan alkamista ja tästä oli ilmoitettu työmaalla huoltomiehen tehtävistä vastaavalle henkilölle sekä koska yhtiön ja C:n taholta oli laiminlyöty ryhtyä toimenpiteisiin rikkoutuneen ikkunan korjauttamiseksi tai vahinkopaikan asianmukaisesti merkitsemiseksi, olivat, yhtiö työnantajana ja C työmaan vastaavana mestarina, osaltaan vastuussa A:n vammautumisesta. Kun A kuitenkin oli ryhtynyt avaamaan ovea ikkunaruudun kautta työntömällä sitä kädellä, vaikka ovessa oli ollut kahva, ja hän siten itsekin omalla varomattomuudellaan oli myötävaikuttanut vahinkoon, HO huomioon ottaen työturvallisuuslain 9 ja 28 §:n säännökset, oli, kumoten RO:n päätöksen, velvoittanut yhtiön ja C:n yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle vahingonkorvauksena, korvauksia vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan sovitellen, puolet niiden määristä ja siten maksamaan kohtuullisena korvauksena kivusta ja särystä pidettävästä 1 000 markasta, 500 sekä pysyvän vian ja haitan osalta pidettävästä 2 000 markasta, 1 000 markkaa, molemmat määrät 5 prosentin korkoineen haastepäivästä 27.2.1977 sekä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut RO:ssa 1 200 markalla.

Pyytäen valituslupaa C ja yhtiö hakivat yhteisesti muutosta HO:n tuomioon. Valituslupa myönnettiin ja A antoi häneltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.

Oikeusneuvos Saarni-Rytkölä, joka oli eri mieltä, lausui: tutkin jutun ja lausun perusteluina seuraavaa; totean, että A on ollut työsuhteessa kysymyksessä olevalla rakennustyömaalla hissien asennustyön suorittaneeseen yhtiöön eikä rakennus-oy B:hen. Viimeksi mainittu yhtiö rakennustyön suorittajana on ollut vastuussa työmaan turvallisuustoimenpiteistä ja yleisen käytännön mukaisesti rakennustyömaan vastaavaksi rakennusmestariksi asetetun vastuualueeseen kuuluu turvallisuustoimenpiteiden käytännöllinen huolehtiminen ja, työmaan laajuus huomioon ottaen, vastuu myös siitä, että ilmenneet puutteet tulevat korjatuiksi, vaikka vastaava rakennusmestari ei niihin ole henkilökohtaisesti puuttunut. Koska ei ole väitettykään, että B-yhtiön ja X-yhtiön välillä olisi sovittu vastuun jakautumisesta tai erityisestä järjestelyistä työmaalla työntekijöille sattuneiden vahinkojen korvaamisessa ja kun C:n asemasta ja tehtävistä työmaan vastaavana rakennusmestarina ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka nojalla olisi pääteltävissä, että hänen vastuualueensa olisi poikkeava edellä esitetystä yleisestä käytännöstä, katson että rakennusyhtiö ja C ovat vastuussa A:lle aiheutuneesta vahingosta. Huomioon ottaen sen lyhyen ajan, joka ikkunan rikkoutumisen havaitsemisesta on kulunut A:n kulkemiseen ovesta, ja sen, että ovesta kulkijalle on ollut ikkunan rikkoutuminen helposti havaittavissa, katson, että C:n tuottamus on lievä. A:n ei ole näytetty saaneen niistä vahingoista, joista hän on esittänyt jutussa korvausvaatimuksen, korvausta tapaturmavakuutuksen perusteella. Muutan HO:n tuomiota siten, että vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla vapautan C:n hänelle tuomitusta korvausvelvollisuudesta. HO:n tuomitsema korvaus jää yksin rakennusosakeyhtiön suoritettavaksi. Velvoitan yhtiön korvaamaan A:lle vastauksen antamisesta olleet kulut 500 markalla.