KKO:1981-II-185
- Asiasanat
- Lapseksiottaminen
- Tapausvuosi
- 1981
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 81/20
- Taltio
- 1898
Kysymys niistä perusteista, joilla lapseksiottamisesta 19.1.1979 annetun lain 9 §:n mukaan lapseksiottaminen voidaan vahvistaa toisen vanhemmista vastustaessa hakemusta.
IV-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Juhani A oli Espoon KO:een antamassaan hakemuksessa pyytänyt oikeuden suostumusta ottaa itselleen ottolapsiksi vaimonsa Maria A:n lapset hänen ja Pentti B:n 5.12.1975 purkautuneesta avioliitosta, 14.2.1965 syntyneen Petteri B:n ja 26.2.1966 syntyneen Iivari B:n, niin että nuo avioerossa äitinsä huoltoon uskotut lapset, jotka tulisivat A:n puolisoiden yhteisesti huollettaviksi ja kasvatettaviksi, saisivat pitää sukunimensä B.
Kuultuaan Maria A:ta, Pentti B:tä ja virallista syyttäjää KO, jolle oli esitetty Espoon kaupungin holhouslautakunnan ja sosiaalilautakunnan lausunnot, p. 26.11.1979 oli lausunut jääneen näyttämättä, että vanhemman- ja lapsensuhteen perustamiselle Juhani A:n sekä Petteri ja Iivari B:n välille ottaen muun ohella huomioon sanottujen lasten iät olisi riittävää aihetta, ja sen vuoksi hylännyt hakemuksen.
Helsingin HO, jossa Juhani A oli hakenut muutosta KO:n päätökseen, p. 29.10.1980 oli todennut, että Maria A:n lisäksi myös Petteri ja Iivari B olivat suostuneet lapseksiottamiseen, jota vastoin Pentti B oli vastustanut Juhani A:n hakemuksen hyväksymistä. Koska ei ollut esitetty sellaista erittäin painavaa syytä, jonka perusteella lapseksiottaminen voitaisiin lasten toisen vanhemman suostumuksetta vahvistaa, HO oli, soveltaen lapseksiottamisesta 19.1.1979 annetun lain säännöksiä, katsonut, ettei ollut syytä muuttaa KO:n päätöksen lopputulosta.
Pyytäen valituslupaa Juhani A haki muutosta HO:n päätökseen. Valituslupa myönnettiin ja Pentti B antoi häneltä pyydetyn vastauksen.
KORKEIN OIKEUS
KKO p. tutki asian. Lapseksiottamisesta annetun lain 9 §:n 1 momentin mukaan alaikäisen lapseksiottamista ei voitu vahvistaa, elleivät hänen vanhempansa olleet antaneet tähän suostumustaan. Pentti B oli vastustanut Juhani A:n hakemuksen hyväksymistä. Saman lain 9 §:n 2 momentin mukaan lapseksiottaminen voitiin kuitenkin erittäin painavista syistä vahvistaa ilman vanhemman suostumusta, jos harkittiin, että lapseksiottaminen oli ilmeisen ratkaisevasti lapsen edun mukaista ja että vanhemman suostumuksen antamatta jättämiseen ei ollut riittävää aihetta ottaen huomioon lapsen etu sekä lapsen ja vanhemman välinen kanssakäyminen, heidän välillään vallitseva suhde ja sen laatu. Juhani A oli 15.3.1976 vihitty avioliittoon Petteri ja Iivari B:n äidin Maria A:n kanssa ja usean vuoden ajan jo sitä ennenkin asunut yhdessä heidän kanssaan. Juhani A:n ja sanottujen lasten välille oli syntynyt hyvä suhde. Maria A sairasti vaikealaatuista sairautta, minkä vuoksi Juhani A oli joutunut ajoittain melkein yksin huolehtimaan lasten kasvatuksesta ja hoidosta. Lapset olivat ilmoittaneet toivovansa, että Juhani A ottaisi heidät ottolapsikseen. Kerrotut seikat puolsivat sinänsä lapseksiottamisen vahvistamista. Toisaalta oli selvitetty, että lasten ja heidän isänsä Pentti B:n välillä vallitsi hyvä suhde ja lapset tapasivat isäänsä.
Edellä olevan perusteella ja ottaen vielä huomioon lasten iän KKO katsoi, ettei ollut edellytyksiä lapseksiottamisen vahvistamiselle vastoin Pentti B:n tahtoa ja ettei näin ollen ollut syytä HO:n päätöksen lopputuloksen muuttamiseen. Juhani A velvoitettiin suorittamaan Pentti B:lle korvaukseksi hänellä vastauksen antamisesta KKO:ssa olleista kuluista 700 markkaa.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Jalanko, Surakka ja Lindholm sekä ylimääräinen oikeusneuvos Rosokivi