23.12.1981

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Virallisen syyttäjän ja A:n asianomistajana B:tä vastaan ajamasta syytteestä Valkealan KO p. 29.9.1978 oli lausunut selvitetyksi, että B oli 27.10.1977 Kouvolassa A:n asunnossa, jonne B oli saapunut A:n tyttären kanssa avustaakseen tätä A:n avioliiton purkautumiseen liittyvää ositusta koskeneessa neuvottelussa, havaittuaan A:n B:n tietämättä tallentaneen nauhurille neuvottelussa käydyn keskustelun, ottanut keskustelun tallentamisessa käytetyn ääninauhan keloineen ja poistuessaan asunnosta vienyt ne mukanaan sekä poistanut ainakin osan neuvottelua käsittävästä nauhasta ennen kuin hän oli luovuttanut kelat ja nauhan poliisille. KO oli katsonut, että ottamalla kelat nauhoineen B ei ollut syyllistynyt rangaistavaan tekoon, mutta että hänen viakseen jäi nauhan osittainen vahingoittaminen. Kun siitä johtunut vahinko oli vähäinen, KO oli rikoslain 35 luvun 3 §:n 2 momentin nojalla jättänyt B:n tuosta vahingonteosta rangaistukseen tuomitsematta ja velvoittanut B:n suorittamaan A:lle korvaukseksi vahingoittuneesta nauhasta 15 markkaa. Takavarikkoon otetut kelat nauhoineen määrättiin päätöksen saatua lainvoiman luovutettaviksi A:lle.

Edelleen KO, jossa B puolestaan oli vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen siitä, että tämä oli kysymyksessä olevassa tilaisuudessa B:n luvatta teknisellä laitteella tallentanut osoitusta koskeneen neuvottelun, oli päätöksessään katsonut, ettei A nauhoittamalla keskustelun ollut syyllistynyt rikokseen, ja sen vuoksi hylännyt perusteettomana B:n esittämän vaatimuksen A:n tuomitsemisesta rangaistukseen salakuuntelusta. Lisäksi KO oli hylännyt B:n vaatimukset, että ääninauha, jollei sitä julistettu rikoksen tekovälineenä valtiolle menetetyksi, määrättäisiin luovutettavaksi B:lle ja että A velvoitettaisiin korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut.

Kouvolan HO, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä, A ja B olivat saattaneet jutun, p. 23.10.1979 oli B:hen kohdistettujen vaatimusten osalta katsonut, että B oli ottamalla KO:n päätöksessä selostetuin tavoin A:n nauhurin nauhan keloineen mukaansa ilman A:n lupaa ja leikkaamalla nauhasta osan pois syyllistynyt omankädenoikeuteen. Nauhan leikkaamista ei ollut luettava B:n syyksi erikseen vahingontekoa. HO oli sen vuoksi siten muuttanut KO:n päätöstä, että B tuomittiin rikoslain 16 luvun 14 §:n 1 momentin nojalla omankädenoikeudesta 10:een 82 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 820 markkaa. Lisäksi B oli velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut KO:ssa 1 000 ja HO:ssa 700 markalla.

B:n A:ta vastaan esittämien vaatimusten kohdalta HO oli katsonut, ettei ollut syytä muuttaa KO:n päätöstä.

B pyysi että, koska lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa oli tärkeätä saattaa juttu KKO:n tutkittavaksi, hänelle myönnettäisiin lupa hakea muutosta HO:n päätökseen, ja sisällytti lupahakemukseensa muutoksenhakemuksen. A antoi KKO:een vastaukseksi B:n muutoksenhakemukseen tarkoitetun kirjoituksen.