KKO:1981-II-179
- Asiasanat
- Veropetos, Tullirikos, Salakuljetus
- Tapausvuosi
- 1981
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R81/119
- Taltio
- 4980
Yhtiön pitämää muonitusvarastoa oli lain mukaan saanut käyttää sellaisten maahan tuotujen tullaamattomien tavaroiden ja verottomien kotimaisten tavaroiden säilyttämiseen, jotka oli tarkoitettu käytettäväksi ulkomaanliikenteessä olevan aluksen muonana ja kulutustarvikkeina. Laillisen maahantuonnin yhteydessä oli kuitenkin muonitusmyynnin varjolla luvattomasti tuotu maahan alkoholijuomia ja muuta luvanvaraista tavaraa tarkoituksin myydä ne kotimaiseen kulutukseen ja tuo aikomus sittemmin myös toteutettu. Menettelyn katsottiin käsittävän alkoholijuomien salakuljetuksen ja salakuljetuksen eikä veropetosta.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Porin RO:n päätös
Virallisen syyttäjän, tullihallituksen sekä kauppa- ja teollisuusministeriön syytteestä RO on 6.3.1980 julistamassaan päätöksessä, lausunut selvitetyksi, että syytetyt, toimitusjohtaja A, entinen tullipäällysmies B, entinen tullitarkastaja C, konttoristi D ja ylitarkastaja E olivat menetelleet seuraavasti:
1) A oli vuoden 1974 - 12.4.1977 välisenä aikana Porin kaupungissa toiminut Porissa sijaitsevan X-Kommandiittiyhtiön toimitusjohtajana ja henkilökohtaisesti vastuunalaisena yhtiömiehenä. Yhtiö harjoitti muun muassa laivatarvikeliikettä, missä tarkoituksessa yhtiöllä oli ollut oikeus tullihallituksen myöntämällä luvalla pitää Mäntyluodossa tullaamattoman ja verottamattoman tavaran säilyttämiseen niin sanottua muonitusvarastoa. Tästä varastosta ulkomaan liikenteessä olevat alukset olivat voineet hankkia tavaroita aluksen päällystön, miehistön sekä aluksella olevien matkustajien muonaksi. Varaston toimintaa ja kirjanpitoa oli valvonut Porin piiritullikamarin Mäntyluodon valvontatoimisto. Varastosta otto kotimaiseen kulutukseen oli ollut ilman tullihallituksen lupaa kiellettyä. Tuona aikana A oli, hankkiakseen itselleen ja X-Kommandiittiyhtiölle hyötyä, sen jälkeen kun aluksista kommandiittiyhtiölle tehtyjen muonitusilmoitusten perusteella oli yhtiössä tehty kutakin tilausta ja sitä vastaavien tavaroiden varastosta ottoa koskeva, muita tuotteita paitsi alkoholia sisältävä Kontto I:n nimellä yhtiön kirjanpidossa kulkeva tai yksinomaan alkoholia sisältävä Kontto II:n nimellä kulkeva muonitusilmoitus ja tulliviranomaisen verrattua alukseen toimitetun tavaramäärän ja muonitusilmoituksen yhdenmukaisuuden sekä tulliviranomaisen päivättyä ja varmennettua allekirjoituksellaan muonitusilmoituksen, josta alkuperäisen varmennetun arkistokappaleen lisäksi säilytettiin Porin piiritullikamarin Mäntyluodon valvontatoimiston liikennevalvontajaostossa niin sanottua valvontakappaletta, ja josta ilmoituksesta kaksi kappaletta jäi yhtiön haltuun, jatkuvasti väärentänyt valvontatoimistosta haltuunsa saamiaan arkistokappaleita, joista Kontto I:tä koskevia kappaleita oli syytetty B hänelle toimittanut, lisäämällä niihin erilaisia muonitusvarastotuotteita koskevia merkintöjä. Keväästä 1974 lähtien A oli lisäksi keskenyt Kontto I:tä koskevia muonitusilmoitusten osalta D:n sekä vuonna 1975 muutaman kerran jutussa myös syytetyn konttoristi F:n samoin Kontto I:tä koskevien muonitusilmoitusten osalta tekemään mainitut lisäykset arkistokappaleisiin ja niin ikään käskenyt heidät tekemään mainitut lisäykset yhtiön hallussa olleisiin muonitusilmoituskappaleisiin. Näitä väärennettyjä muonitusilmoituksia hyväksi käyttäen A oli ottanut luvatta muonitusvarastosta, johon varastoon pano on katsottava vientiin rinnastettavaksi tapahtumaksi, savukkeita ainakin 1 192 385 rasiaa eli savukkeita 778 627,40 markan arvosta, alkoholia ainakin 40 000 markan arvosta ja muuta tavaraa ainakin 500 000 markan arvosta, mainitut määrät cif-hinnoin laskettuina. Näin haltuunsa saamat verottomat ja tullaamattomat savukkeet A oli myynyt kotimaan kulutukseen ja muut tuotteet joko itse käyttänyt tai luovuttanut kotimaan kulutukseen pidättäen näin valtiolta veroja ja tullia.
2) A oli vuoden 1974 - huhtikuu 1977 välisenä aikana Porin kaupungissa jatkuvasti antanut B:lle lahjomana tämän jäljempänä 3 kohdassa selostetusta virkatoimesta erilaisia tuotteita muonitusvarastosta, kuten tupakkaa, kahvia, voita, juustoa, erilaisia säilykkeitä ja lihaa oikeuden harkinnan mukaan yhteensä ainakin 3 800 markan arvosta.
3) B oli vuoden 1974 - huhtikuu 1977 välisenä aikana Porin kaupungissa toimiessaan Porin piiritullikamarin Mäntyluodon valvontatoimistossa tullipäällysmiehen virassa, hankkiakseen A:lle ja X-Kommandiittiyhtiölle hyötyä, tahallaan virkaansa toimittaessaan jatkuvasti luovuttanut virassaan hänen haltuunsa uskottuja valvontatoimistoon arkistoituja ja tulliviranomaisen varmentamia muonitusilmoitusten arkistokappaleita niihin tehtäviä lisäyksiä varten kesään 1975 saakka A:lle ja kesästä 1975 lukien D:lle sekä toimittanut näin väärennetyt muonitusilmoitusten kappaleet takaisin valvontatoimistoon. Lisäksi B oli jatkuvasti, hankkiakseen A:lle ja X-Kommandiittiyhtiölle hyötyä, vastoin parempaa tietoaan hävittänyt hänelle virkamiehenä uskottuja ja huostassaan olleita valvontatoimiston liikennevalvontajaostossa säilytettäviä edellä selostettuja väärennettyjä muonitusilmoituksia vastaavia valvontakappaleita ja myös toimittanut mainittuja valvontakappaleita syytetty A:lle hävitettäväksi.
4) B oli vuoden 1974 - huhtikuun 1977 välisenä aikana Porin kaupungissa oikeudettomasti edustanut itselleen korvaukseksi edellä 3 kohdassa selostetusta virkatoimestaan A:lta erilaisia tuotteita muonitusvarastosta, kuten tupakkaa, kahvia, voita, juustoa, erilaisia säilykkeitä ja lihaa oikeuden harkinnan mukaan yhteensä ainakin 3 800 markan arvosta.
5) D oli vuoden 1974 - maaliskuu 1977 välisenä aikana Porin kaupungissa toimiessaan X-Kommandiittiyhtiössä erilaisissa konttoritehtävissä, hankkiakseen A:lle ja kommandiittiyhtiölle hyötyä, A:n ohjeiden ja käskyjen mukaisesti väärentänyt A:n kuukausittain edellä selostettuja, B:n piiritullikamarista toimittamia muonitusilmoitusten arkistokappaleita sekä yhtiön hallussa olleita kappaleita tekemällä niihin erilaisia muonitusvarastotuotteita koskevia lisäyksiä ja luovuttanut näin väärennettyjä muonitusilmoituskappaleita B:lle takaisin piiritullikamariin toimitettavaksi.
10) E oli Espoon kaupungissa vuoden 1974 - 14.4.1977 välisenä aikana kätkenyt asuntoonsa, autotalliinsa ja autoonsa ainakin 29 laatikkoa nyt jo eräältä sittemmin kuolleelta henkilöltä saamiaan verottamattomia ja tullaamattomia savukkeita, ainakin 86 laatikkoa jutussa myös syytetyltä G:ltä saamiaan verottamattomia ja tullaamattomia savukkeita sekä ainakin 88 laatikkoa H:lta saamiaan verottamattomia ja tullaamattomia savukkeita tietoisena siitä, että savukkeet olivat tullimaksua kavaltaen maahan tuotuja. E oli saanut savukkeiden säilyttämisestä G:ltä ja H:lta 10 markkaa laatikolta sekä kuljettanut mainittuja savukkeita eri paikkoihin ja lisäksi itse myynyt G:ltä saamiaan savukkeita edelleen noin 2 000 kartonkia hinnan ollessa keskimäärin 31 markkaa kartonkia kohden. Savukkeista on takavarikoitu E:ltä yhteensä 52 laatikkoa ja 60 kartonkia sekä tupakan kuljettamiseen tarkoitettuja tyhjiä muovisia jätesäkkejä neljä kappaletta.
17) A oli vuoden 1969 - 12.4.1977 välisenä aikana toiminut XI-nimisen, muonitusliikettä harjoittavan toiminimen palveluksessa ja 12.2.1971 lukien X-Kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä ja toimitusjohtajana ja harjoittanut mainittujen liikkeiden yhteydessä tullivalvonnan alaista vientiin rinnastettavaa kotimaisten maataloustuotteiden vientiä ulkomaan liikenteessä oleville kotimaisille ja ulkomaisille aluksille. Tästä myynnistä kauppa- ja teollisuusministeriö, viejän joutuessa myymään tuotteet kotimaista hintaa halvemmalla, oli maksanut viejälle niin sanottua hinnanerokorvausta, jota korvausta varten kustakin myynnistä oli muonitusliikkeessä tehty selvitys kolmena kappaleena laadittavalla vientikuormakirjalla. Vientikuormakirjan kappaleet tavaran ostaja ja tullivirkailija olivat allekirjoittaneet. Vientikuormakirjan kappaleista yhtä säilytettiin Porin piiritullikamarissa. Muonitusliikkeessä laadittiin vientikuormakirjoista kuukausittain vientitavarailmoitus, jonka tulliviranomainen vahvisti sekä merkitsi siihen todistuksen osoitukseksi siitä, että vientikuormakirjojen osoittama vienti oli tapahtunut. Hankkiakseen itselleen ja X-Kommandiittiyhtiölle hyötyä, A oli aluksi itse lisännyt vientikuormakirjoihin niiden täyttämisvaiheessa kuukausittain huomattavia määriä totuuteen perustumattomia tuotteita sekä käskenyt vuosina 1971 - 1972 D:n muutamia kertoja ja vuodesta 1974 lähtien F:n yksityiskohtaiset ohjeet antaen tekemään mainitunlaisia lisäyksiä vientikuormakirjoihin sekä käskenyt F:n merkitsemään vientikuormakirjoihin ulkomaisen lihan kotimaiseksi. Lisäksi A oli vuosina 1970 - 1976 saatuaan C:ltä haltuunsa piiritullikamarissa säilytettäviä tulliviranomaisen allekirjoittamia vientikuormakirjoja vuoteen 1974 saakka itse väärentänyt noita vientikuormakirjoja lisäämällä niihin erilaisia maataloustuotteita sekä vuodesta 1974 lukien käskenyt syytetty F:n tekemään väärennykset piiritullikamarista tuotuihin vientikuormakirjoihin. Noiden tuotemääriltään virheellisten vientikuormakirjojen sekä tullin vahvistamien ja todistamien vientitavarailmoitusten perusteella tehtyjen laskujen nojalla A oli erehdyttänyt kauppa- ja teollisuusministeriötä maksamaan hänelle ja X-Kommandiittiyhtiölle perusteetonta hinnanerokorvausta ainakin 2 070 829 markkaa.
18) C oli vuosien 1970 - 1976 välisenä aikana Porin kaupungissa toimiessaan aluksi Porin piiritullikamarissa Mäntyluodossa ekspeditöörinä ja myöhemmin vuodesta 1974 lukien Porin keskustassa sijaitsevassa piiritullikamarissa tullitarkastajana, hankkiakseen A:lle ja X-Kommandiittiyhtiölle hyötyä, tahallaan virkaansa toimittaessaan jatkuvasti luovuttanut virassaan hänen haltuunsa uskottuja edellä selostettuja vientikuormakirjoja niihin tehtäviä lisäyksiä varten vuoteen 1974 saakka A:lle ja vuodesta 1974 lukien myös F:lle. C:n luovuttamien vientikuormakirjojen määrä oli vuoteen 1974 saakka noin 24 kappaletta vuodessa ja vuoden 1974 aikana ainakin 40 ja vuoden 1976 aikana ainakin 10 kappaletta. Vuosien 1974 - 1976 välisenä aikana Porin kaupungissa toimiessaan Porin piiritullikamarissa tullitarkastajana C oli, hankkiakseen A:lle ja X-Kommandiittiyhtiölle hyötyä, tahallaan toistuvasti vastoin parempaa tietoa antanut tuotemääriltään lisäiltyjen vientikuormakirjojen perusteella tehtyihin vientitavarailmoituksiin valheellisen vientitodistuksen tietoisena siitä, että mainittua todistusta käytettiin perusteettomaan hinnanerokorvausten hakemiseen kauppa- ja teollisuusministeriöltä.
21) D oli vuosina 1971 - 1972, hankkiakseen A:lle ja X-Kommandiittiyhtiölle laitonta aineellista etua, täyttäessään muutamia kertoja vientikuormakirjoja merkinnyt niihin ennen vientikuormakirjojen tulliviranomaisen toimesta tapahtuvaa allekirjoitusta A:n antamien ohjeiden ja käskyjen mukaisesti totuuteen perustumattomia tuotemääriä. Näitä virheellisiä vientikuormakirjoja hyväksi käyttäen oli kauppa- ja teollisuusministeriö erehdytetty maksamaan X-Kommandiittiyhtiölle perusteetonta hinnanerokorvausta.
Syytettyjen syyksi jäävistä edellä selostetuista rikollisista teoista rangaistuksia määrätessään RO on lausunut ottaneensa huomioon seuraava seikat:
B oli saanut virkaeron tullipäällysmiehen virasta ja C virkaeron tulliekspeditöörin virasta. Niiden verojen ja maksujen määrä, josta edellä 1 kohdassa selostetulla rikoksella oli ollut tarkoitus vapautua, oli ollut suuri, ja A:n mainittua tekoa, huomioon ottaen rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, oli pidettävä törkeänä. C ja D olivat oma-aloitteisesti pyrkineet edistämään rikoksensa selvittämistä. B:n ja C:n 3 ja 18 kohdassa selostetuista teoista RL 40 luvun 6 §:ssä säädettyä rangaistusta oli pidettävä kohtuuttoman ankarana huomioiden B:n toiminnastaan saama erittäin vähäinen hyöty ja C:n osalta se, ettei hänen ollut näytetty toiminnastaan saaneen mitään hyötyä. B ja C olivat lisäksi tämän asian vuoksi joutuneet luopumaan virastaan, eikä yleinen etu vaatinut muuta. B:lle oli 4 kohdassa selostetusta teosta syytä tuomita vankeusrangaistus. Koska ehdollista vankeusrangaistusta ei ollut yksinään pidettävä riittävänä seuraamuksena B:n, C:n ja D:n syyksi lueteltavista rikoksista, heidät oli kukin tuomitun ehdollisen vankeusrangaistuksen ohella tuomittava ehdottomaan sakkorangaistukseen.
Tämän vuoksi RO on tuominnut syytetyt seuraaviin rangaistuksiin, A:n, soveltaen tullilain 65, 65 a ja 68 §:ää (L 23.07.1955/403), tullilain 66 §:ää (L 28.11.1958/474), tullilain 67 §:ää (L 31.12.1971/983), alkoholilain 27 §:ää, 58 §:ää ja 82 §:n 1 momenttia, RL 16 luvun 13 §:n 1 momenttia, 36 luvun 1 §:ää, 4 §:n 1 momenttia ja 6 §:ää, 38 luvun 11 §:n 1 ja 2 momenttia sekä 12 §:ää ynnä 7 luvun 1 ja 2 §:ää sekä vielä alkoholilain 95 §:ää, RL 2 luvun 16 §:ää, 16 luvun 13 §:n 2 momenttia ja 38 luvun 15 §:n 2 momenttia, 1 kohdan osalta jatketusta yhdellä teolla tehdyistä yleisen asiakirjan väärentämisestä, törkeästä veropetoksesta, alkoholipitoisen aineen salakuljetuksesta ja salakuljetuksesta (1974 - 12.4.1977) 2 vuodeksi 10 kuukaudeksi vankeuteen, 2 kohdan osalta jatketusta lahjoman antamisesta virkamiehelle (1976 - huhtikuu 1977) 4 kuukaudeksi vankeuteen sekä 3 kohdan osalta jatketusta petoksesta ja sen kanssa osittain yhdellä teolla tehdystä jatketusta yleisen asiakirjan väärentämisestä (1969 - 12.4.1977) 3 vuodeksi 4 kuukaudeksi vankeuteen, yhdistäen mainitut vankeusrangaistukset 4 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta, josta oli RL 3: 11 nojalla vähennettävä 5 kk 14 päivää (25.4. - 5.10.1977);
B:n, soveltaen RL 40 luvun 1 §:n 1 momenttia, 40 luvun 6 §:ää ja 40 luvun 20 §:ää sekä 2 luvun 9 §:ää, 3 luvun 5 §:n 2 momenttia, 7 luvun 1 §:ää ja 7 luvun 2 §:ää sekä lisäksi vielä RL 40 luvun 1 §:n 2 momenttia ja lakia ehdollisesta rangaistuksesta, 3 kohdan osalta jatketusta yhdellä teolla hyötymistarkoituksessa tehdystä tahallisesta virkarikoksesta ja hyötymistarkoituksessa tapahtuneesta viran puolesta hänelle huostaan uskotun asiakirjan hävittämisestä (1974 - huhtikuu 1977) 1 vuodeksi 11 kuukaudeksi vankeuteen ja 4 kohdan osalta jatketusta lahjoman ottamisesta virkamiehenä (1974 - huhtikuu 1977) 5 kuukaudeksi vankeuteen, yhdistäen mainitut vankeusrangaistukset 2 vuodeksi vankeutta, määräten vankeusrangaistuksen ehdolliseksi 5.3.1983 päättyvin koetusajoin, minkä lisäksi B on tuomittu viraltapanon sijasta 60:een 15 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 900 mk sekä vielä ehdollisen vankeusrangaistuksen ohella 80:een 15 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa tältä osin 1 200 mk;
C:n, soveltaen RL 40 luvun 6 §:n 1 momenttia ja 20 §:ää, 2 luvun 9 §:ää, 3 luvun 5 §:n 2 momenttia, 6 luvun 3 §:n 1 momentin 3 kohtaa sekä 7 luvun 1 ja 2 §:ää ja lakia ehdollisesta rangaistuksesta, jatketusta hyötymistarkoituksessa tehdystä tahallisesta virkarikoksesta ja sen kanssa osittain yhdellä teolla tehdystä jatketusta hyötymistarkoituksessa tapahtuneesta valheellisen todistuksen merkitsemisestä viran puolesta annettavaan asiakirjaan (1970 - 1976) 1 vuodeksi 10 kuukaudeksi vankeuteen, josta oli RL 3: 11 nojalla vähennettävä 4 päivää (30.6. - 3.7.1977), määräten vankeusrangaistuksen ehdolliseksi 5.3.1983 päättyvin koetusajoin, minkä lisäksi C tuomittiin viraltapanon sijasta 60:een 8 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 480 mk sekä ehdollisen vankeusrangaistuksen ohella 60:een 8 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 480 mk;
D:n, soveltaen RL 36 luvun 4 §:n 1 momenttia, 6 luvun 3 §:n 1 momentin 3 kohtaa ja 7 luvun 2 §:ää sekä lakia ehdollisesta rangaistuksesta, jatketusta yleisen asiakirjan väärentämisestä (1974 - maaliskuu 1977) 1 vuodeksi 4 kuukaudeksi vankeuteen, josta oli RL 3: 11 nojalla vähennettävä 7 päivää (31.5. -6.6.1977), määräten vankeusrangaistuksen ehdolliseksi 5.3.1983 päättyvin koetusajoin, minkä lisäksi D:n oli ehdollisen rangaistuksen ohella suoritettava 50 8 markan määräistä päiväsakkoa vastaavat 400 mk sakkoa; sekä
E:n, soveltaen RL 38 luvun 13 §:ää ja 7 luvun 2 §:ää sekä 38 luvun 15 §:ää ja 2 luvun 16 §:ää, jatketusta ryhtymisestä tullimaksua kavaltaen maahantuotuun tavaraan (1975 - 14.4.1977) 75 päiväsakkoon, josta oli RL 3: 11 vähennettävä viittä päivää vastaavat 5 päiväsakkoa, joten suoritettavaksi jäi 70 50 markan määräistä päiväsakkoa eli sakkoa 3 500 mk (vapaudenmenetysaika 14. - 18.4.1977), minkä lisäksi E:ltä takavarikoidut 1 360 kartonkia erimerkkisiä savukkeita ja 4 jätesäkkiä julistettiin valtiolle menetetyiksi.
Lisäksi syytetyt velvoitettiin korvauksiin ja menettämisseuraamuksiin seuraavasti:
6) A ja X-Kommandiittiyhtiö tuomittiin yhteisvastuullisesti valtiolle menettämään tullimaksua kavaltaen maahan tuotujen ja edelleen myytyjen savukkeiden arvona, ottaen huomioon että myyty savukemäärä on sisältänyt 3 620 rasiaa, verotusarvoltaan 1 642 markkaa, sellaisia savukkeita, joista ei ollut suoritettava tullimaksua tai muutakaan sellaista maksua, jonka kavaltamisesta voi seurata tavaran arvon menettäminen valtiolle sekä myöskin sen, että tullihallituksen vaatimukseen on sisältynyt 15 450 rasiaa sellaisia takavarikoituja savukkeita, joiden ei ole näytetty olevan lähtöisin X-Kommandiittiyhtiöstä eli siis 1 188 765 tupakkarasian arvona 776 263 markkaa 55 penniä. E velvoitettiin yhdessä eräiden muiden jutussa myös tuomittujen kanssa ostamiensa tupakkatuotteiden menetetyksi tuomittuna arvona suorittamaan edellä mainitusta määrästä yhteisvastuullisesti A:n ja X-Kommandiittiyhtiön kanssa 24 258 markkaa 95 penniä.
8) A ja X-Kommandiittiyhtiö tuomittiin yhteisvastuullisesti valtiolle menettämään savukkeiden myynnin osalta rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 1 725 381 markkaa 10 penniä, josta oli vähennettävä se, mitä X-Kommandiittiyhtiö oli veroina ja maksuina ilman veronkorotuksia suorittanut.
10) E tuomittiin valtiolle menettämään rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 7 190 markkaa.
13) A ja X-Kommandiittiyhtiö tuomittiin yhteisvastuullisesti valtiolle menettämään salakuljetetun tai tullimaksua kavaltaen maahan tuodun tai hävitetyn muun tavaran kuin tupakan ja alkoholin arvona, ottaen huomioon, että tavaramäärään on sisältynyt 144 679 markan arvosta sellaista tavaraa, josta ei ollut suoritettava tulli- tai muutakaan sellaista maksua, jonka kavaltamisesta voisi seurata tavaranarvon menettäminen valtiolle sekä lisäksi ottamalla huomioon se, että muonitusilmoituksia oli joissakin tapauksissa väärennetty savukekirjauksien peittämiseksi lisäämällä niihin toimittamattomia ja laskuttamattomia Kontto I:een kuuluvia muita tuotteita, 355 321 markkaa. Tältä osin hyödyn menettämistä koskeva vaatimus hylättiin, koska hyötyä ei ollut näytetty syntyneen.
14) A ja X-Kommandiittiyhtiö tuomittiin yhteisvastuullisesti valtiolle menettämään salakuljettujen alkoholijuomien arvona, ottamalla huomioon se seikka, että alkoholijuomia oli annettu alalla vallinneen käytännön mukaan lahjoina ulkomaille meneviin aluksiin ja myös se, että ulkomaille meneviin aluksiin myytyjä alkoholijuomia oli laskutettu jollakin muulla kuin alkoholin nimikkeellä samoin kuin se, että tullihallituksen vaatimus tältä osin oli oikeudenkäynnissä osoitettu osittain virheelliseksi ja siten perusteettomaksi, RO:n arvion mukaan 40 000 markkaa. Tältä osin hyödyn menettämistä koskeva vaatimus hylättiin, koska hyötyä ei ollut näytetty syntyneen.
15) A ja X-Kommandiittiyhtiö sekä B tuomittiin yhteisvastuullisesti valtiolle menettämään B:lle annetun lahjoman arvo 3 800 markkaa.
16) A ja X-Kommandiittiyhtiö tuomittiin yhteisvastuullisesti vahingonkorvauksena valtiolle suorittamaan kauppa- ja teollisuusministeriön vaatimuksesta maaliskuun 1971 - huhtikuun 1977 välisenä aikana liikaa maksettuina hinnanerokorvauksina 6.10.1977 esitetyn vaatimuksen mukaisesti 1 720 829 markkaa 5 prosentin korkoineen 6.3.1980 lukien sekä samana aikana liikaa maksettuina hinnanerokorvauksina 19.10.1978 esitetystä vaatimuksesta muun selvityksen puuttuessa RO:n kohtuulliseksi harkitsemat 200 000 markkaa 5 prosentin korkoineen myös 6.3.1980 lukien ja A vuoden 1969 - maaliskuun 1971 välisenä aikana liikaa maksettuina hinnanerokorvauksina RO:n kohtuulliseksi harkitsemat 150 000 markkaa 5 prosentin korkoineen niin ikään sanotusta päivästä lukien.
17) A ja X-Kommandiittiyhtiö velvoitettiin korvaamaan valtion oikeudenkäyntikulut kauppa- ja teollisuusministeriön osalta 10 500 markalla, joiden oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen C velvoitettiin osallistumaan A:n ja X-Kommandiittiyhtiön kanssa yhteisvastuullisesti 1 200 markalla, ja tullihallituksen osalta 10 500 markalla, joiden oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen B velvoitettiin osallistumaan yhteisvastuullisesti A:n ja X-Kommandiittiyhtiön kanssa 1 200 sekä D ja E, kumpikin niin ikään yhteisvastuullisesti A:n ja kommandiittiyhtiön kanssa, 800 markalla.
Turun HO:n päätös
HO, jonne virallinen syyttäjä, tullihallitus ja kauppa- ja teollisuusministeriö sekä A, B, C, D, E ja kommandiittiyhtiö X valittivat, on, toimitettuaan suullisen käsittelyn, 23.12.1980 antamallaan päätöksellä ratkaissut jutun.
Päätöksen perustelut
Syytetty A
Syyte A:ta vastaan yhdellä teolla tehdyistä jatketusta törkeästä veropetoksesta, jatketusta arkistoasiakirjan väärennyksestä, alkoholipitoisen aineen salakuljetuksesta ja salakuljetuksesta sekä niiden perusteella esitetyt korvausvaatimukset ja menettämisseuraamukset.
Salakuljetus ja alkoholipitoisen aineen salakuljetus ja niihin perustuvat menettämisseuraamukset:
A:n ei ole näytetty tuoneen muonitusvarastoon ulkomailta tavaraa luvattomasti. Suomessa olevasta muonitusvarastosta tapahtuva tavaran luovuttaminen Suomeen ei ole maahan tuontia. Suomalaisen tavaran Suomessa tapahtunut mounitusvarastoon pano ei ole maasta vientiä. Tämän vuoksi ja koska rikoslakia ei voida tulkita laajentavasti, A ei ole ottamalla tavaraa Suomessa sijainneesta muonitusvarastosta kotimaan kulutukseen syyllistynyt alkoholipitoisen aineen osalta sen salakuljetukseen tai muun tavaran osalta salakuljetukseen.
Jatkettu törkeä veropetos ja jatkettu arkistoasiakirjan väärennys:
Arkistokirjan väärennys
Tullimiehen varmentama muonitusilmoitus ei ole sellainen viranomaisen antama asiakirja, joka on yleiseksi hyödyksi ja ojennukseksi. Sellainen muonitusilmoitus on yleinen asiakirja, jonka julkinen virasto tahi virkamies on antanut. Tähän tulokseen HO on johtunut sillä perusteella, että muonitusilmoituksen tarkoituksena on olla todisteena vain yksityisen muonitusvaraston varastosta otoista eikä sillä ole yleisempää merkitystä. Perusteluna sille, ettei HO pidä sitä arkistoasiakirjana, on lisäksi se, että rikoslakia on tulkittava epäselvässä tapauksessa syytetyn eduksi.
Vuoden 1974 alusta saman vuoden huhtikuun loppuun kulunut aika:
On näytetty, että A on useissa eri tilaisuuksissa väärentänyt RO:n päätöksessä mainittuja Kontto I:tä koskevia muonitusilmoituksia sekä käskenyt D:n väärentämään kolme muonitusilmoitusta ja että D on tehnyt A:n käskemät väärennykset. A:n kirjoittamat muonitusilmoitukset olivat sisältäneet laivoilta laskuttamattomia savukkeita 26 710 rasiaa ja D:n kirjoittamat 1 250 rasiaa savukkeita. On näytetty, että A on kyseisenä aikana kerrotuin tavoin myynyt muonitusvarastosta verotta kotimaan kulutukseen ainakin 27 960 rasiaa savukkeita. Näiden savukkeiden arvo on ollut 14 818 markkaa 80 penniä. Mainitut A:n kirjoittamat muonitusilmoitukset olivat edelleen sisältäneet muuta tavaraa kuin savukkeita ja alkoholipitoisia aineita 5 209 markan arvosta.
Tähän tulokseen HO on johtunut sen vuoksi, että oikeudelle jätetyistä Kontto I:tä koskevista muonitusilmoituksista on 27 kappaletta A:n kirjoittamia. Liikevaihtoverotarkastuksessa on todettu, ettei niiden sisältöä ollut laskutettu laivoilta edellä mainittujen määrien osalta. Niissä olevista tullimiesten nimikirjoituksista 25 muonitusilmoituksen osalta suoritetuissa tutkimuksissa keskusrikospoliisin kriminaalilaboratorio on lausunnossaan todennut, ettei allekirjoituksia voida osoittaa niiden tullimiesten allekirjoittamiksi, joiden nimet esiintyvät varmennuksissa. Jutussa syytettynä ollut G on kertonut ostaneensa A:lta savukkeita vuonna 1974.
Numeroilla 57, 58 ja 59 varustettujen, savukkeita 1 250 rasiaa sisältävien Kontto I:tä koskevien muonitusilmoitusten osalta D on kertonut saaneensa ne tullimiehen nimellä varmennettuina A:lta täyttämättöminä ja täyttäneensä ne A:n kehoituksesta muonitusvarastossa ilmenneen vajauksen peittämiseksi. Liikevaihtoverotarkastuksessa on todettu, ettei niiden sisältöä ollut laskutettu laivoilta.
Savukkeiden arvoon on päädytty sillä perusteella, että laivausasiakirjat sekä niitä vastaavat laskut ja kuitit osoittavat yleisimmän savukemerkin hankintahinnan rahteineen olleen vuonna 1974 0,53 markkaa rasialta.
Toukokuusta 1974 huhtikuuhun 1977 kulunut aika:
Mitä ensin tulee muonitusilmoituksiin Kontto I:n osalta, HO katsoo selvitetyksi, että A on useissa eri tilaisuuksissa käskenyt D:tä ja F:ää kirjoittamaan tullimiehen varmentamiin, kommandiittiyhtiön haltuun tullin hallusta saatuihin muonitusilmoitusten arkistokappaleisiin Kontto I:n osalta perusteettomia lisäyksiä, D:tä vuoden 1974, 1975, 1976 ja 1977 aikana ja F:ää vuonna 1975. Nämä D:n ja F:n tekemät lisäykset käsittivät vuonna 1974 167 520 rasiaa, vuonna 1975 221 390 rasiaa, vuonna 1976 377 230 rasiaa ja vuonna 1977 20 930 rasiaa savukkeita eli vuonna 1974 88 785 markan 60 pennin, vuonna 1975 112 908 markan 90 pennin, vuonna 1976 252 744 markan 10 pennin ja 1977 14 232 markan 40 pennin arvosta savukkeita sekä muuta tavaraa vuonna 1974 143 067 markan arvosta, vuonna 1975 94 563 markan arvosta, vuonna 1976 168 734 markan arvosta ja vuonna 1977 34 928 markan arvosta.
Vuoden 1974 osalta HO on päättynyt tähän tulokseen vertaamalla oikeuteen annettuja tullin muonitusilmoitusten Kontto I:n valvontakappaleita lisäiltyihin kappaleisiin sekä B:n, D:n ja G:n kertomusten ja osittain liikevaihtoverotarkastuksen perusteella. Liikevaihtoverotarkastusta ei kuitenkaan voida pitää kaikilta osiltaan näytön perustana, koska tarkastus perustuu muonitusilmoitusten ja niitä täysin tai lähes täysin vastaavien laskujen vertailuun, jolloin ei ole saavutettu luotettavaa tulosta, koska on näytetty, että ulkomaille mennyttä tavaraa on laskutettu toisilla nimikkeillä, laskuja on lyhennetty eli alkuperäisen laskun tilalle tehty samalla numerolla varustettu markkamäärältään pienempi lasku ja maksuja peritty käteisellä ilman laskua. Arkistokappaleiden ja valvontakappaleiden vertailu on otettu näytön perusteeksi siksikin, ettei väärennettyjä arkistokappaleita vastaavia valvontakappaleita ole tämän vuoden osalta näytetty hävitetyn.
Vuosina 1974, 1976 ja 1977 osalta F on kertonut, että hän oli A:n käskystä kirjoittanut kommandiittiyhtiön hallusta löydetyt, RO:n päätöksessä niin sanotuiksi yksityislaskuiksi kutsutut laskut, joita ei ollut otettu tulotositteiksi kommandiittiyhtiön kirjanpitoon. Nämä laskut oli tehty D:n pääasiassa laivojen lähdön jälkeen Kontto I:n muonitusilmoituksiin tekemien lisäysten perusteella. Annettujen lausumien mukaan laskut oli laadittu sitä tarkoitusta varten, että niillä olisi mahdollisen tarkastuksen yhteydessä voitu osoittaa väärennettyjä muonitusilmoituksia vastaavat tavarat myös laskutetuiksi ulkomaille menneistä laivoista. F:n luotettavana pidettävän kertomuksen, jota tukevat B:n, D:n ja G:n, kommandiittiyhtiön varastohenkilökunnan sekä savukkeiden välittäjien kertomukset ja osaksi liikevaihtoverotarkastus, jota ei kuitenkaan jo mainitusta syystä voida pitää kaikilta osiltaan luotettavana, nojalla HO katsoo näytetyksi, että niin sanotuista yksityislaskuista ilmenevät tavaramäärät on luovutettu verotta kotimaan kulutukseen.
Savukkeiden ja muun tavaran arvoihin on päädytty sen perusteella, että laivausasiakirjat sekä niitä vastaavat laskut ja kuitit osoittavat yleisimmän savukemerkin hankintahinnan rahteineen olleen vuonna 1974 0,53 markkaa rasialta, vuonna 1975 0,51 markkaa rasialta, vuonna 1976 0,67 markkaa rasialta ja vuonna 1977 0,68 markkaa rasialta. Muun tavaran arvo on laskettu edellä mainituissa yksityislaskuissa käytettyjen vähittäismyyntihintojen mukaan. Kun kyseisiä laskuja ei ole vuoden 1974 osalta, on tuon vuoden vähittäismyyntihinta laskettu korjaamalla vuoden 1974 vähittäismyyntihintaa kokonaistukkuhintaindeksin mukaisesti, jolloin tukkuhintojen kokonaisindeksin mukainen vuoden 1974 vähittäismyyntihinta on 88 prosenttia vuoden 1974 vähittäismyyntihinnasta. Näin saaduista vähittäismyyntihinnoista on kultakin vuodelta kommandiittiyhtiön hankintahinnaksi katsottu 75 prosenttia.
HO katsoo mainittujen kertomusten, liikevaihtoverotarkastuksen ja muun asiassa ilmenneen todistusaineiston perusteella jääneen näyttämättä, että A olisi itse mainittuna aikana väärentänyt muonitusilmoituksia Kontto I:n osalta tai käskenyt D:tä tai F:ää väärentämään enempää kyseisiä muonitusilmoituksia taikka että siten kotimaan kulutukseen luovutettujen tavaroiden arvo olisi edellä mainittua laskuperustetta käyttäen laskettua arvoa korkeampi.
Mitä sitten tulee Kontto II:n eli alkoholipitoisia aiheita sisältäviin muonitusilmoituksiin, on selvitetty, että A on kyseisenä aikana, hankkiakseen itselleen ja kommandiittiyhtiölle hyötyä, kirjoittanut lisäyksiä Kontto II:n, tullimiesten varmentamiin, kommandiittiyhtiön haltuun tullin hallusta saatuihin muonitusilmoitusten arkistokappaleisiin ja tullimiesten varmentamiin kommandiittiyhtiön kappaleisiin, vuonna 1974 8 kappaleeseen, vuonna 1975 3 kappaleeseen, vuonna 1976 3 kappaleeseen ja vuonna 1977 1 kappaleeseen. Tähän tulokseen HO on päätynyt ensinnäkin sillä perusteella, että suoritetusta vertailusta valvontakappaleiden ja väärennettyjen arkistokappaleiden välillä tulostuu lisäyksiä sisältäväksi arkistokappaleiden ja kommandiittiyhtiön hallussa olleiden kappaleiden lukumääräksi syyksi luettu luku. Näiden lisäysten, jotka ottaen huomioon alkoholipitoisten aineiden tullikäsittelyssä noudatettavan tarkkuuden suuren määrän on katsottava luovutetun kotimaan kulutukseen, sisältö on vuonna 1974 3 446 pulloa, vuonna 1975 89 pulloa, vuonna 1976 291 pulloa ja vuonna 1977 462 pulloa alkoholipitoista ainetta. Alkoholipitoisten aineitten arvo on ollut vuonna 1974 4 313 markkaa 36 penniä, vuonna 1975 272 markkaa 48 penniä, vuonna 1976 1 675 markkaa 20 penniä ja vuonna 1977 1 141 markkaa 68 penniä.
Siihen, että A:n on näytetty itse väärentäneen nämä muonitusilmoitukset, HO on päätynyt siksi, että F on kertonut A:n pitäneen itse luetteloa muonitusvaraston alkoholimääristä, että A oli ottanut haltuunsa F:ltä sen jälkeen, kun tämä oli kirjoituskoneella kirjoittanut laskut, Kontto II:a koskevia muonitusilmoituskappaleita, joissa oli ollut A:n palauttaessaan ne F:lle mainitut lisäykset. Esitettyä käsitystä tukevat myös liikevaihtoverotarkastajien tarkastuksessa tekemät havainnot alkoholin laskuttamattomuudesta, joskaan kertomusta ei voida jutussa ilmi tulleiden seikkojen perusteella panna määrän laskemisen perusteeksi.
Alkoholipitoisten aineitten arvon HO on laskenut siten, että muun selvityksen puuttuessa alkoholi on hinnoitettu kommandiittiyhtiössä vuonna 1977 käytettyjen vähittäismyyntihintojen mukaan, josta vuoden 1976 hinnan on katsottu olleen 10 prosenttia pienempi, vuoden 1975 hinnan 10 prosenttia pienemmän kuin vuoden 1976 ja vuoden 1974 hinnan 10 prosenttia pienemmän kuin vuoden 1975 hinnan. Näin lasketuista vähittäismyyntihinnoista A:n hankintahinnaksi on katsottu 60 prosenttia.
A on luovuttamalla kotimaiseen kulutukseen luvatta edellä mainitut määrät savukkeita, alkoholia ja muita muonitusvarastotuotteita tahallaan vilppiä käyttäen pidättänyt valtiolta tullia ja tuontimaksua, liikevaihtoveroa, tasausveroa, tupakkavalmisteveroa, makeisvalmisteveroa, eräiden margariinien valmisteveroa, eräiden elintarvikkeiden valmisteveroa, virvoitusjuomaveroa, sokerituotteiden valmisteveroa, alkoholijuomaveroa sekä keskioluen ja vahvan oluen valmisteveroa.
Kun rikos on tapahtunut käyttäen sitä varten valmistettua virheellistä kirjanpitoa ja kun veron ja maksun määrä, josta rikoksella on ollut tarkoitus vapautua, on ollut suuri ja rikosta huomioon ottaen siihen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan on pidettävä törkeänä, A:n on katsottava syyllistyneen jatkettuun törkeään veropetokseen.
A on väärentämällä arkistokappaleita ja kommandiittiyhtiön hallussa olleita tullin varmentamia kappaleita syyllistynyt jatkettuun yleisen asiakirjan, jonka virkamies on antanut, väärennykseen sekä käskemällä D:tä ja F:ää väärentämään sanottuja muonitusilmoituksia jatkettuun yllytykseen yleisen asiakirjan väärennykseen.
17) Syyte jatketusta petoksesta ja jatketusta yleisen asiakirjan väärennyksestä.
A:n on näytetty vuodesta 1969 huhtikuun 1977 kuluneena aikana aluksi itse perusteettomasti lisänneen RO:n päätöksen 17 kohdassa selostettuihin vientikuormakirjoihin ennen niiden toimittamista tulliviranomaisille tarkemmin selvittämättä jääneitä määriä maataloustuotteita sekä käskeneen vuosina 1971 ja 1972 D:n muutamia kertoja ja vuoden 1974 syksystä alkaen F:n jatkuvasti mainitunlaista perusteettomia lisäyksiä ja merkitsemään vientikuormakirjoihin ulkomaiset lihat kotimaisiksi. A:n on myös näytetty vuodesta 1970 vuoden 1974 syksyyn kuluneena aikana väärentäneen tullin hallusta saamiaan tullivirkamiehen antamia yleisinä asiakirjoina pidettäviä vientikuormakirjoja lisäämällä niihin maataloustuotteita ja syksystä 1974 vuoteen 1976 kuluneena aikana useissa eri tilaisuuksissa käskeneen F:n väärentämään tullivirkamiehen antamia vientikuormakirjoja. A:n on näytetty käyttäneen perusteettomia vientikuormakirjoja ja väärennettyjä vientikuormakirjoja saadakseen sisällöltään vääriä vientitavaratodistuksia. Mainittujen perusteettomien ja väärennettyjen vientikuormakirjojen sekä tullin vahvistamien ja todistamien sisällöltään väärien vientitavarailmoitusten perusteella tehtyjen laskujen nojalla A on vuodesta 1969 huhtikuuhun 1977 kuluneena aikana erehdyttänyt kauppa- ja teollisuusministeriön maksamaan hänelle ja kommandiittiyhtiölle perusteetonta hinnanerokorvausta ainakin 2 070 829 markkaa.
Tähän tulokseen HO on päätynyt seuraavin perustein:
K, joka oli ollut liikkeen palveluksessa vuodesta 1964 28.9.1974 saakka, on kertonut havainneensa noin viiden vuoden ajan ennen työsuhteensa loppumista, että vientikuormakirjoihin, joiden perusteella hän laati vientitavarailmoitukset, oli lisätty jatkuvasti suuria määriä lihaa, juustoa ja voita sekä toisinaan myös kananmunia. K on kertonut myös A:n valvoneen, ettei hän saanut täyttää vientitavarailmoituksia ennenkuin vientikuormakirjat oli väärennetty. C on kertonut vuodesta 1970 vuoteen 1976 kuluneena aikana luovuttaneensa A:lle tullista vientikuormakirjoja ja saaneensa niitä takaisin A:lta lisäiltyinä tai uudelleen kirjoitettuina. D on kertonut A:n määränneen hänet suorittamaan lisäyksiä vientikuormakirjoihin vuosina 1971 ja 1972. F on kertonut syyskuun 28 päivästä 1974 maaliskuuhun 1977 kuluneena aikana tehneensä A:n määräyksen mukaisesti lisäyksiä vientikuormakirjoihin ja vuoden 1974 loppupuolelta lukien ainakin vuoden ajan merkinneensä A:n määräyksestä ulkolaiset lihat vientikuormakirjoihin kotimaisiksi sekä laatineensa väärennettyjen vientikuormakirjojen perusteella vientitavarailmoituksen ja kerran kuukaudessa laskun kauppa- ja teollisuusministeriölle. F on kertonut tehneensä lisäyksiä vientikuormakirjoihin sekä täyttämisvaiheessa että myös sen jälkeen kun niissä jo oli ollut tullivirkamiehen allekirjoitus.
A:n on sitä paitsi täytynyt liikkeen johtajana havaita varsinaisen liiketoiminnan tuoton olleen liikevaihtoon verrattuna niin suuren, ettei se ollut voinut johtua normaalista liiketoiminnasta.
Edellä mainituilla teoillaan A:n on katsottava väärentämällä tullin allekirjoittamia vientikuormakirjoja syyllistyneen jatkettuun yleisen asiakirjan väärennykseen sekä käskemällä F:ää väärentämään jatkettuun yllytykseen yleisen asiakirjan väärennykseen sekä erehdyttämällä kauppa- ja teollisuusministeriötä maksamaan perusteettomia hinnanerokorotuksia jatkettuun petokseen.
22) A:n on näytetty vuodesta 1970 vuoteen 1976 kuluneena aikana luovuttaneen C:lle 18 kohdassa selostetuista toimista oikeudettomana lahjomana alkoholijuomia ja elintarvikkeita sekä oikeuden tehdä ostoksia kommandiittiyhtiön nimissä liikkeelle tulevaa ostoalennusta hyväksi käyttäen. Lahjomien arvoksi on katsottava yhteensä 2 000 markkaa. A on kertonut antaneensa C:lle joululahjoja, jotka olivat käsittäneet esimerkiksi viinipullon ja makeisia sekä antaneensa C:n tehdä ostoksia kommandiittiyhtiön ostoalennusta käyttäen. C on kertonut saaneensa A:lta lahjapaketteja, jotka olivat sisältäneet esimerkiksi kinkun, alkoholijuomia tai suklaata sekä saaneensa tehdä ostoksiaan kommandiittiyhtiön nimissä, jolloin oli saanut yhtiölle tulevan alennuksen. A:n menettely on sitä paitsi vaikuttanut C:n virkatoimiin ja kommandiittiyhtiön hyväksi.
A on menettelyllään syyllistynyt jatkettuun lahjoman antamiseen virkamiehelle.
Syytetty B
B:n on ilmoitetussa tilaisuudessa menettelemällä RO:n päätöksessä mainituin tavoin näytetty syyllistyneen hyötymistarkoituksessa tapahtuneeseen viran puolesta hänelle uskotun asiakirjan hävittämiseen. Sen lisäksi B on syyllistynyt myös jatkettuun avunantoon törkeään veropetokseen. Tähän HO on päätynyt siksi, että B:n haivaitessaan, että takaisin saatuihin arkistokappaleisiin oli tehty lisäyksiä, tullimiehenä on täytynyt käsittää, että tällä tavalla on mahdollistunut tavaroiden ottaminen muonitusvarastosta verotta ja maksuitta. Hän on myös tiennyt A:n käyttäneen hyväkseen tätä mahdollisuutta 1 kohdassa selostetulla tavalla. B on siten tahallaan toimellaan edistänyt A:n veropetosrikosta. Näin ollen B:n ei ole katsottava syyllistyneen hänen syykseen erikseen luettavaan tahalliseen virkarikokseen.
B:n 3 kohdassa mainittuja rikoksia ei voida pitää lievempinä kuin niitä tekoja, joita RL 40 luvun 6 §:n säännöksessä yleensä tarkoitetaan, joten häntä ei voida RL 3 luvun 5 §:n 2 momentin nojalla tuomita mainitussa 6 §:ssä säädettyä vähimmäisaikaa lyhyempään rangaistukseen.
Syytetty C
C:n on ilmoitetussa tilaisuudessa menettelemällä RO:n päätöksessä mainituin tavoin näytetty syyllistyneen jatkettuun hyötymistarkoituksessa tapahtuneeseen valheellisen todistuksen merkitsemiseen viran puolesta annettavaan asiakirjaan. Sen lisäksi C on syyllistynyt myös jatkettuun avunantoon petokseen, koska hän on ollut tietoinen siitä, että A käytti väärennettyjä vientikuormakirjoja ja vientitavarailmoituksiin annettuja valheellisia vientitodistuksia kauppa- ja teollisuusministeriön erehdyttämiseen maksamaan hänelle ja kommandiittiyhtiölle perusteetonta hinnanerokorvausta.
A ja C ovat kertoneet edellä 22 kohdassa selostetulla tavalla. C:n on näytetty vuodesta 1970 vuoteen 1976 kuluneena aikana edustaneen itselleen virkamiehenä 18 kohdassa mainituista toimistaan A:lta lahjomana alkoholia ja elintarvikkeita sekä oikeuden tehdä ostoksia kommandiittiyhtiölle tulevaa ostoalennusta hyväksi käyttäen. C on menettelyllään syyllistynyt jatkettuun lahjoman ottamiseen virkamiehenä.
C:n 18 kohdassa mainittuja rikoksia ei voida pitää lievempinä kuin niitä tekoja, joita RL 40 luvun 60 §:n säännöksessä yleensä tarkoitetaan, joten C:tä ei voida RL 3 luvun 5 §:n 2 momentin nojalla tuomita mainitussa 6 §:ssä säädettyä vähimmäisaikaa lyhyempään rangaistukseen.
Syytetty D
D:n on näytetty menetelleen RO:n päätöksessä selostetuin tavoin. Tällä hänen on katsottava syyllistyneen yleisen asiakirjan, jonka virkamies on antanut, väärennykseen. Sen lisäksi D on toimimalla edellä mainitulla tavalla syyllistynyt myös jatkettuun avunantoon törkeään veropetokseen, koska hän on ollut tietoinen siitä, että A käytti väärennettyjä muonitusilmoituksia salatakseen muonitusvarastosta tapahtuvan tavaroiden ottamisen kotimaan kulutukseen verotta.
Menettämisseuraamukset ja korvaukset
A on toiminut kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä ja ottanut, tosin kirjanpidon ulkopuolella, 1 kohdassa selostettujen savukkeiden laittomasta myymisestä saamiaan varoja itselleen, mutta kertomansa mukaan myös suorittanut näillä varoilla yhtiön laskuja. Kun lisäksi ei ole väitettykään, että kommandiittiyhtiön äänettömän yhtiömiehen yhtiöön panema pääoma tai osuus voittoon olisi vaarantunut siksi, että A ja kommandiittiyhtiö ovat jo luovuttaneet lahjomyytyjen savukkeiden arvosta. 4 kohdassa selostetun alkoholin ja muun tavaran, joita on annettu kotimaassa suhdetoimintalahjoiksi, myyty suomalaisiin jäänmurtajiin ja annettu kommandiittiyhtiön hinaajiin, luovuttamisen on näytetty tulleen kommandiittiyhtiön hyväksi.
Koska valtiolla on 1 kohdassa selostetun savukkeiden myynnin osalta tällä tavalla saatua hyötyä A:lta ja kommandiittiyhtiöltä vastaava verosaaminen, vaatimus hyödyn menettämisestä tältä osin valtiolle hylätään.
A:ta ja kommandiittiyhtiötä ei voida velvoittaa suorittamaan valtiolle B:lle annetun lahjoman arvoa. Tähän tulokseen HO on johtunut siksi, että A ja kommandiittiyhtiö ovat jo luovuttaneet johjoman B:lle ja siksi, että B:n tulee menettää koko lahjoman arvo, jotta hänelle ei jää siitä mitään hyötyä.
Kauppa- ja teollisuusministeriölle maksettaviksi tuomituille vahingonkorvauserille suoritettava 5 prosentin korko määrätään laskettavaksi kunkin erän osalta siitä päivästä, jolloin sitä koskeva korvausvaatimus on esitetty.
A:n ja kommandiittiyhtiön veron vähentämistä koskeva väite kauppa- ja teollisuusministeriön vahingonkorvaukseksi vaatiman 1 720 829 markan osalta, jota ei ole määrältään kiistetty, hylätään, koska kysymyksessä on rikoksella saatu tulo, josta rikoksesta sitä paitsi kauppa- ja teollisuusministeriölle on syntynyt välittömästi korvaussaatava.
Kauppa- ja teollisuusministeriölle tuomitun 200 000 markan suuruista vahingonkorvausta koskevan RO:n päätöksen HO RO:n mainitsemien perustein ja OK 17 luvun 6 §:n nojalla jättää pysyväksi.
Tullihallitus ei ole vaatinut kommandiittiyhtiön velvoittamista korvaamaan tullihallituksen oikeudenkäyntikuluja.
Edellä kerrotuilla perusteilla HO tuomitsi
A:n, todeten tekoajoiksi 2 kohdassa toukokuun alkupuoli 1974 -huhtikuu 1977, 17 kohdassa vuosi 1969 - huhtikuu 1977 sekä 22 kohdassa vuodet 1970 - 1976 sekä vapaudenmenetystä vastaaviksi kalenteriajoiksi 25.4. - 5.10.1977 ja 6.3. - 22.12.1980, soveltaen RL 16 luvun 13 §:n 1 momenttia (2, 22), 36 luvun 1 §:ää (17), 4 §:ää (1, 17) ja 6 §:ää (1, 17), 38 luvun 11 §:ää (1), 7 luvun 2 §:ää (1, 2, 17, 22) ja 5 luvun 2 §:ää (1, 17) sekä lisäksi RL 2 luvun 16 §:ää ja 38 luvun 15 §:ää, 1 kohdan osalta, syytteen alkoholipitoisen aineen salakuljetuksesta ja salakuljetuksesta hyläten, jatketusta rikoksesta, joka käsittää jatketun yleisen asiakirjan väärennyksen, jatketun yllytyksen yleiseen asiakirjan väärennykseen ja jatketun törkeän veropetoksen 3 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen, 2 kohdan osalta RO:n määräämään rangaistukseen, 17 kohdan osalta jatketusta rikoksesta, joka käsittää jatketun petoksen, jatketun yleisen asiakirjan väärennyksen ja jatketun yllytyksen yleisen asiakirjan väärennykseen vankeuteen sekä 22 kohdan osalta jatketusta lahjoman antamisesta virkamiehelle vankeuteen, mitkä vankeusrangaistukset HO yhdisti, ottaen huomioon A:n syyksi luetun jatketun petoksen, törkeyden, 4 vuodeksi 11 kuukaudeksi vankeutta, josta oli RL 3: 11 nojalla vähennettävä RO:n määräämä vähennys mukaan luettuna 1 vuosi 22 kk 28 päivää,
B:n, hyläten syytteen jatketusta hyötymistarkoituksessa tehdystä tahallisesta virkapetoksesta sekä todeten tekoajoiksi kohdassa 3 ajan toukokuun alkupuoli 1974 - huhtikuu 1977 ja kohdassa 4 ajan toukokuun alkupuoli 1974 - huhtikuu 1977 sekä määräten B:n heti vangittavaksi sekä
soveltaen RL 38 luvun 11 §:ää (3), 40 luvun 1 §:n 1 momenttia (4), 6 §:ää (3) ja 22 §:ää (3), 2 luvun 9 §:ää (3, 4), 5 luvun 3 §:n 1 momenttia (3) sekä 7 luvun 1 §:ää (3) ja 2 §:ää (3, 4) ja lisäksi RL 40 luvun 1 §:n 2 momenttia,
3 kohdan osalta jatketusta avunannosta törkeään veropetokseen ja osittain sen kanssa yhdellä teolla tehdystä hyötymistarkoituksessa tapahtuneesta viran puolesta hänelle uskotun asiakirjan hävittämisestä 2 vuodeksi 8 kuukaudeksi vankeuteen sekä 4 kohdan osalta RO:n määräämään rangaistukseen, mitkä vankeusrangaistukset HO yhdisti 2 vuodeksi 9 kuukaudeksi 20 päiväksi vankeutta määräten sanotun rangaistuksen pantavaksi täytäntöön, joten B vapautui oheissakosta, minkä lisäksi B tuomittiin viraltapanon sijasta 60:een 15 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 900 mk,
C:n, hyläten syytteen jatketusta hyötymistarkoituksessa tehdystä tahallisesta virkarikoksesta, määräten C:n heti vangittavaksi ja todeten tekoajaksi kohdassa 23 vuodet 1970 - 1976 sekä
soveltaen RL 36 luvun 1 §:n 1 momenttia (18) 40 luvun 1 §:n 1 momenttia (23), 6 §:n 1 momenttia (18) ja 22 §:ää (18), 2 luvun 9 §:ää ja 5 luvun 3 §:n 1 momenttia (18) sekä 7 luvun 1 §:ää (18) ja 2 §:ää (18, 23) sekä lisäksi RL 40 luvun 1 §:n 2 momenttia,
kohdan 18 osalta jatketusta avunannosta petokseen ja osittain sen kanssa yhdellä teolla tehdystä hyötymistarkoituksessa tapahtuneesta valheellisen todistuksen merkitsemisestä viran puolesta annettavaan asiakirjaan 2 vuodeksi 4 kuukaudeksi vankeuteen ja kohdan 23 osalta jatketusta lahjoman ottamisesta virkamiehenä 3 kuukaudeksi vankeuteen, mitkä vankeusrangaistukset HO yhdisti 2 vuodeksi 5 kuukaudeksi vankeutta, josta oli RL 3: 11 nojalla vähennettävä RO:n määräämät 4 päivää. Sanottu rangaistus määrättiin pantavaksi lykkäyksettä täytäntöön, joten C vapautui oheissakosta. Lisäksi C:n tuli viraltapanon sijasta suorittaa 60 8 markan määräistä päiväsakkoa eli sakkoa 480 mk,
D:n, soveltaen RL 36 luvun 4 §:n 1 momenttia, 38 luvun 11 §:ää, 5 luvun 3 §:n 1 momenttia, 6 luvun 3 §:n 1 momentin 3 kohtaa sekä 7 luvun 1 ja 2 §:ää ja lisäksi ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain 1 ja 3 §:ää,
5 kohdan osalta yhdellä teolla tehdyistä jatketusta yleisen asiakirjan väärennyksestä ja jatketusta avunannosta törkeään veropetokseen 1 vuodeksi 10 kuukaudeksi vankeuteen, josta oli RL 3: 11 nojalla vähennettävä RO:n määräämät 7 päivää ja joka vankeusrangaistus määrättiin ehdolliseksi RO:n päätöksen julistamispäivästä alkavin ja 5.3.1983 päättyvin koetusajoin, minkä lisäksi D:n oli oheissakkona suoritettava 50 8 markan määräistä päiväsakkoa eli sakkoa 400 mk sekä
E:n, todeten rikoksen tekoajaksi vuosi 1974 - 14.4.1977, RO:n lausumin tavoin.
Korvauksista ja menettämisseuraamuksista HO antoi seuraavat lausunnot:
6) A:n ja Kommandiittiyhtiön yhteisvastuullisesti tullimaksua kavaltaen maahan tuotujen ja edelleen myytyjen savukkeiden arvona valtiolle menettämään tuomittu määrä alennetaan 481 851 markkaan 20 penniin ottaen huomioon, että HO:n päätöksen syyksilukemisosan 1 kohdassa mainittuihin savukkeiden määriin sisältyi 2 610 rasiaa arvoltaan 1 637 markkaa 80 penniä sellaisia savukkeita, joista ei ole suoritettava tulli- tai muutakaan sellaista maksua, jonka kavaltamisesta voi seurata tavaran arvon menettäminen valtiolle. Mainitusta menetettäväksi tuomitusta määrästä E sekä RO:n päätöksessä mainitut muut syytetyt menettävät yhteisvastuullisesti A:n ja kommandiittiyhtiön kanssa valtiolle RO:n päätöksessä mainitut määrät.
G:n tullimaksua kavaltaen maahan tuotujen ja edelleen myytyjen savukkeiden arvona valtiolle menettämään tuomittu määrä korotetaan, ottaen vähennyksenä huomioon häneltä takavarikoidut savukkeet ja erään toisen syytetyn kuljettamien savukkeiden arvo laskettuna 525 markan mukaan laatikolta, 774 375 markkaan, josta määrästä hän menettää valtiolle yhteisvastuullisesti A:n ja kommandiittiyhtiön kanssa RO:n päätöksessä mainitun määrän.
8) A ja kommandiittiyhtiö vapautetaan menettämästä valtiolle savukkeiden myynnin osalta rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 1 725 381 markkaa 10 penniä.
13) A ja kommandiittiyhtiö vapautetaan menettämästä valtiolle salakuljetetun ja hävitetyn muun tavaran kuin savukkeiden tai alkoholin arvona 355 321 markkaa.
A ja kommandiittiyhtiö tuomitaan yhteisvastuullisesti menettämään valtiolle tullimaksua kavaltaen maahan tuodun ja hävitetyn muun tavaran kuin savukkeiden ja alkoholin arvona, ottaen huomioon, että HO:n päätöksen syyksilukemisosan 1 kohdassa mainittuihin sanotunlaisen tavaran määriin on katsottava sisältyvän 30 prosenttia sellaista tavaraa, joista ei ole suoritettava tulli- tai muutakaan sellaista maksua, jonka kavaltamisesta voisi seurata tavaran arvon menettäminen valtiolle, 308 904 markkaa 40 penniä.
14) A ja kommandiittiyhtiö vapautetaan menettämästä valtiolle salakuljetetun alkoholijuomien arvona 40 000 markkaa.
A ja kommandiittiyhtiö tuomitaan yhteisvastuullisesti menettämään valtiolle tullimaksua kavaltaen maahan tuotujen alkoholipitoisten aineitten arvona, ottaen huomioon, että HO:n päätöksen syyksilukemisosan 1 kohdassa mainittuihin alkoholipitoisten aineitten määriin sisältyy 1 919 markan arvosta sellaista tavaraa, josta ei ole suoritettava tulli- tai muutakaan sellaista maksua, jonka kavaltamisesta voisi seurata tavaran arvon menettäminen valtiolle, 5 573 markkaa 72 penniä.
15) A ja kommandiittiyhtiö vapautetaan menettämästä valtiolle B:lle annetun lahjoman arvona 3 800 markkaa. Tämän määrän B menettää yksin valtiolle.
16) Viiden prosentin korko, joka A ja kommandiittiyhtiö yhteisvastuullisesti 1 720 829 markan korvauserän ja 200 000 markan korvauserän osalta sekä A 150 000 markan osalta on velvoitettu suorittamaan kauppa- ja teollisuusministeriölle maksettaviksi tuomituille korvausmäärille, määrätään laskettavaksi 1 720 829 markan korvauserän osalta 6.10.1977 sekä 200 000 markan korvauserän osalta 19.10.1978 ja 150 000 markan korvauserän osalta 14.12.1979 lukien.
18) Lausunto kommandiittiyhtiön velvoittamisesta korvaamaan tullihallituksen oikeudenkäyntikulut poistetaan ja kommandiittiyhtiö vapautetaan suorittamasta sen yhteisvastuullisesti A:n kanssa tullihallitukselle maksettavaksi tuomittua oikeudenkäyntikulujen korvausta 10 500 markkaa, joka määrä jäi yksin A:n maksettavaksi.
21) Lausunto kommandiittiyhtiön tuomitsemisesta menettämään valtiolle muonitusvarastosta takavarikoidut kolme kartonkia Marlboro merkkisiä savukkeita poistetaan lakiin perustumattomana. Mainittuja savukekartonkeja ei ole nyt kysymyksessä olevien rikosten vuoksi enää pidettävä takavarikossa.
C tuomitaan menettämään valtiolle HO:n päätöksen 23 kohdassa mainitun lahjoman arvona 2 000 markkaa.
KORKEIN OIKEUS
Valituslupa ja välitoimet
Tullihallitus sekä A, B, C, D, E ja X-Kommandiittiyhtiö pyysivät valituslupaa ja hakivat muutosta HO:n päätökseen. Hakijoille myönnettiin 11.9.1981 valituslupa. Tullihallitus, A, B, D ja kommandiittiyhtiö antoivat vaaditut vastaukset.
Vaatimukset KKO:ssa
Tullihallitus: Muutosta haetaan HO:n ratkaisuun siltä osin kuin A:ta vastaan ajettu syyte salakuljetuksesta ja alkoholipitoisen aineen salakuljetuksesta on HO:ssa hylätty ja niihin perustuvat menettämisseuraamukset kumottu. A olisi tuomittava rangaistukseen RL 38 luvun 12 §:n nojalla salakuljetuksesta ja alkoholilain 82 §:n nojalla alkoholipitoisen aineen salakuljetuksesta sekä velvoitettava korvaamaan tullihallituksen oikeudenkäyntikulut KKO:ssa. Samalla A olisi tuomittava niihin menettämisseuraamuksiin, joihin RO on asiassa päätynyt.
A: Kotimaiseen kulutukseen ei ollut luovutettu muita tuotteita kuin G:lle myydyt savukkeet. Niin sanottu yksityislaskutus muilta osin käsitti ainoastaan ulkomaanliikenteessä olleisiin aluksiin toimitettuja, tosin kirjanpidon ulkopuolelle jätettyjä tavaroita, joita oli syyksiluettua määrää huomattavasti vähemmän erityisesti siitä syystä, että kyseistä omaisuutta oli joutunut pois yhtiön hallusta henkilökunnan omaan lukuunsa suorittaman rikollisen toiminnan seurauksena. Syyte muilta kohdin paitsi edellä myönnetyn veropetoksena syyksi luettavan menettelyn osalta tulisi sen vuoksi hylätä sekä menettämisseuraamuksia savukkeiden osalta alentaa ja nuo seuraamukset muilta osin kokonaisuudessaan poistaa. Kohtia 2, 17 ja 22 koskevat syytteet tulisi hylätä ja hinnanerokorvauksista tuomittuja 200 000 ja 150 000 markan määriä alentaa. Oikeudenkäyntikulujen ja todistelukustannusten korvausvelvollisuutta olisi vastaavasti lievennettävä.
X-Kommandiittiyhtiö: Menettämisseuraamukset ja korvausvelvollisuus olisi poistettava samoilla perusteilla kuin A oli hakemuksessaan esittänyt.
B: Kohdassa 3 tulisi hänen syykseen lukea ainoastaan avunanto salakuljetukseen sekä tuomittua rangaistusta alentaa ja määrätä se ehdolliseksi. Syyte lahjoman ottamisesta virkamiehenä tulisi hylätä ja siihen perustuva menettämisseuraamus poistaa. Joka tapauksessa olisi rangaistuksia RL 6 luvun 3 §:n 3 kohdan nojalla alennettava.
C: Syyte avunannosta jatkettuun petokseen tulisi hylätä sekä tuomittua rangaistusta alentaa ja määrätä se ehdolliseksi. Syyte lahjoman ottamisesta virkamiehenä olisi hylättävä ja siihen perustuva menettämisseuraamus poistettava. Rangaistusta olisi joka tapauksessa RL 6 luvun 3 §:n nojalla lievennettävä ja sovellettava RL 3 luvun 5 §:n 2 momentin säännöstä.
D: Syyksi tulisi lukea ainoastaan avunanto tullipetokseen ja tuomittua rangaistusta tulisi alentaa.
E: Syyte ja korvausvaatimus olisi hylättävä tai tuomittuja seuraamuksia hänen mainitsemillaan perusteilla ainakin lievennettävä.
KKO:N PÄÄTÖS
Muutokset HO:n päätökseen
Lainkohdat
HO:n päätöksessä A:n kohdalla mainitut muut lainkohdat paitsi RL 5 luvun 2 §. Lisätään RL 38 luvun 12 §:n 1 momentti sekä alkoholilain 82 §:n 1 momentti ja 95 §:n 4 momentti.
Perustelut
1 kohta
X-Kommandiittiyhtiön Porin kaupungin Mäntyluodossa pitämää muonitusvarastoa on lain mukaan saanut käyttää sellaisten maahan tuotujen tullaamattomien tavaroiden ja verottomien kotimaisten tavaroiden säilyttämiseen, jotka oli tarkoitettu käytettäväksi ulkomaanliikenteessä olevan aluksen muonana ja kulutustarvikkeina. A on kuitenkin vuoden 1974 ja 12.4.1977 välisenä aikana yhtiön toimitusjohtajana laillisen maahantuonnin yhteydessä muonitusmyynnin varjolla luvattomasti tuonut maahan HO:n päätöksessä mainitut määrät alkoholijuomia ja muun tavaran kuin alkoholijuomien ja savukkeiden määrään sisältyvänä osaksi myös sellaista tavaraa, jonka maahantuonti on ollut luvanvaraista, myydäkseen ne kotimaiseen kulutukseen ja sitten myös toteuttanut aikomuksensa. Näin menetellessään A on syyllistynyt alkoholijuomien salakuljetukseen ja salakuljetukseen eikä veropetokseen.
1 ja 17 kohta
A on hankkiakseen hyötyä itselleen ja yhtiölle käyttänyt yhtiön henkilökunnan hänen käskystään väärentämiä muonitusilmoituksia ja kuormakirjoja. Myös näin toimiessaan A on syyllistynyt yleisen asiakirjan väärennykseen tekijänä eikä yllyttäjänä.
A:n vuoden 1974 ja 12.4.1977 välisenä aikana salakuljettaman ja tullimaksua kavaltaen maahan tuoman sekä toiselle siirtyneen muun tavaran kuin savukkeiden ja alkoholijuomien arvo on HO:n tällaisen tavaran osalta käyttämän arviointiperusteen mukaan 312 550 markkaa.
Päätöslauselma
A tuomitaan 1 kohdan osalta jatketusta rikoksesta, joka käsittää salakuljetuksia, alkoholipitoisen aineen salakuljetuksia, yleisen asiakirjan väärentämisiä ja törkeä veropetoksen, sekä 17 kohdan osalta jatketusta rikoksesta, joka käsittää petoksia ja yleisen asiakirjan väärentämisiä, HO:n tuomitsemiin rangaistuksiin. A:lle 1, 2, 17 ja 22 kohdassa tuomitut rangaistukset yhdistetään 4 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta, josta on vähennettävä RL 3 luvun 11 §:n nojalla HO:n vähennettäviksi määräämät 1 vuosi 2 kuukautta 28 päivää ja mitä rangaistuksesta on pantu täytäntöön.
A ja X-Kommandiittiyhtiö tuomitaan HO:n päätöksen 13 ja 14 korvauskohdassa määrättyjen menettämisseuraamusten asemesta yhteisvastuullisesti menettämään valtiolle osaksi salakuljettaen ja osaksi tullipetoksin maahan tuodun muun tavaran kuin alkoholin ja savukkeiden arvona 312 550 markkaa sekä salakuljetettujen alkoholijuomien arvona 5 573 markkaa.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Miettinen, Nybergh ja Lehtonen sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Ketola ja Roos